Kansainväliset fysiikkaolympialaiset
Sivulta puuttuu Kansainväliset fysiikkaolympialaiset on alle 20-vuotiaille ei-korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu vuosittain järjestettävä fysiikkakilpailu. Jokainen maa saa lähettää kilpailuun yhden viisihenkisen joukkueen. Kilpailussa ei virallisesti tilastoida maiden välisiä eroja, vaan se on yksilökilpailu.
Sisällysluettelo |
Yleistä [muokkaa]
Ensimmäiset fysiikkaolympialaiset järjestettiin vuonna 1967, ja Suomi osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Seuraavat olympialaiset järjestetään vuoden 2013 heinäkuussa Tanskassa. Olympialaiset on järjestetty myös Suomessa, kun ne järjestettiin Helsingissä ja Espoossa vuonna 1992. Olympialaisiin osallistuu noin 80 maata.
Olympialaiset kestävät noin 10 päivää, joiden aikana on sekä teoreettinen että kokeellinen kilpailupäivä. Näiden välillä on yksi lepopäivä. Joukkueiden johtajat kääntävät tehtävät kilpailijoiden äidinkielille kilpailua edeltävinä päivinä. Kilpailijat saavat myös vastata tehtäviin omalla äidinkielellään. Joukkueiden johtajat tarvittaessa selvittävät tehtäviä tarkastaville järjestäjille, mitä kilpailija on paperille kirjoittanut. Teoreettisista tehtävistä voi saada maksimissaan 30 pistettä kokeellisen osion maksimipistemäärän ollessa 20 pistettä.
Fysiikkaolympialaisten kansainvälisen pysyvän komitean sihteerinä toimi vuosina 1999-2007 suomalainen professori Maija Ahtee, joka toimi myös toimeenpanevana presidenttinä vuosina 2007-2008. [1]
Palkinnot [muokkaa]
Fysiikkaolympialaissa jaetaan palkintoina kulta- hopea- ja pronssimitaleja sekä kunniamainintoja seuraavasti:
- Kultamitalin saa n. 8% osallistujista
- Kulta- tai hopeamitalin saa n. 25% osallistujista
- Kulta- hopea- tai prossimitalin saa n. 50% osallistujista
- Mitalin tai kunniamaininnan saa n. 67% osallistujista
Suomi [muokkaa]
Suomessa Matemaattisten aineiden opettajain liiton järjestämässä valtakunnallisessa fysiikkakilpailussa menestyneille järjestetään jatkovalmennusta, joka koostuu aluksi kirjevalmennustehtävistä. Kirjevalmennuksen perusteella valitaan osallistujat Suomi–Viro-fysiikkamaaotteluun, jossa valitaan Suomen ja Viron joukkueet kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin.
Valintakilpailun perusteella valituille Suomen ja Viron joukkueille järjestetään Suomessa ja Virossa yhteiset valmennusleirit, joilla valmistaudutaan olympialaisten kokeelliseen ja teoreettiseen osuuteen. Suomalaisten osuutena on ollut järjestää kokeellinen valmennus, joka on viime vuosina järjestetty Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Virossa on toteutettu puolestaan teoreettinen valmennuskurssi, josta on vastannut Jaan Kalda.[3]
Suomi on saanut kilpailusta yhden kultamitalin, jonka voitti Heikki Tuuri vuonna 1982. [1]
Menneet olympialaiset [muokkaa]
| Vuosi | Järjestäjä | Suomen palkinnot[1] |
|---|---|---|
| 2012 |  Viro |
1 hopea (Matias Mannerkoski), 1 pronssi (Iiro Lehto), 3 kunniamainintaa (Tapio Hautamäki, Jyri Maanpää ja Arttu Yli-Sorvari) [4] |
| 2011 |  Thaimaa |
3 pronssia (Alpo Välimaa, Hannu Siikonen, Ossi Tuominen), 2 kunniamainintaa (Henri Ylitie, Arttu Punkkinen) |
| 2010 |  Kroatia |
1 hopea (Hannu Siikonen), 2 pronssia (Eemeli Tomberg, Emil Gustafsson), 2 kunniamainintaa (Aku Mustonen, Juho Kahala) [5] |
| 2009 |  Meksiko |
2 kunniamainintaa (Juho Kahala, Kristian Laakkonen) |
| 2008 |  Vietnam |
1 hopea (Lari Koponen), 2 kunniamainintaa (Tuomas Tajakka, Riku Hyytiäinen) |
| 2007 |  Iran |
4 kunniamainintaa (Joonas Ilmavirta, Anton Laitinen, Heikki Mäntysaari, Mikhail Savin) |
| 2006 |  Singapore |
2 pronssia (Tuomo Tanttu, Jaakko Uusitalo), 2 kunniamainintaa (Mikael Kuusela, Visa Vesterinen) |
| 2005 |  Espanja |
2 kunniamainintaa (Mikko Ervasti, Matti Åstrand) |
| 2004 |  Etelä-Korea |
1 pronssi (Sami Kivistö), 3 kunniamainintaa (Jukka Nummipuro, Olli-Pekka Koistinen, Timo Voipio) |
| 2003 |  Taiwan |
1 pronssi (Markus Ojala), 2 kunniamainintaa (Juha Arpiainen, Sami Kivistö) |
| 2002 |  Indonesia |
1 kunniamaininta (Olli Pottonen) |
| 2001 |  Turkki |
3 kunniamainintaa (Fredrik Jansson, Teemu Hynninen, Teemu Murtola) |
| 2000 |  Iso-Britannia |
1 pronssi (Teppo Jouttenus), 2 kunniamainintaa (Jouni Flyktman, Mikko Lemmetty) |
| 1999 |  Italia |
1 hopea (Matti Järvinen), 2 pronssia (Pekka Marttinen, Hannu Örn) |
| 1998 |  Islanti |
Ei palkintoja |
| 1997 |  Kanada |
1 pronssi (Tuomas Lappi), 2 kunniamainintaa (Matti Ohman, Hannu Pulakka) |
| 1996 |  Norja |
2 kunniamainintaa (Mikael Laitinen, Olli Lehtonen) |
| 1995 |  Australia |
3 kunniamainintaa (Mikko Palmroth, Jukka Zitting, Mika Sillanpää) |
| 1994 |  Kiina |
1 kunniamaininta (Jussi Ikäheimo) |
| 1993 |  USA |
Ei palkintoja |
| 1992 |  Suomi |
2 kunniamainintaa (Ville Voipio, Aki Lumme) |
| 1991 |  Kuuba |
1 pronssi (Harri Haanpää), 1 kunniamaininta (Harri Lappalainen) |
| 1990 |  Alankomaat |
1 kunniamaininta (Esa Tarvainen) |
| 1989 |  Puola |
5 kunniamainintaa (Timo Tarhasaari, Timo Rantalainen, Janne Karimäki, Pekka Heino, Otso Ovaskainen) |
| 1988 |  Itävalta |
3 pronssia (Kari Nurmela, Erkki Lanto, Marko Santala), 2 kunniamainintaa (Mikko Laine, Patrik Rautaheimo) |
| 1987 |  Itä-Saksa |
2 kunniamainintaa (Jari-Pekka Paalassalo, Panu Lehtovuori) |
| 1986 | Iso-Britannia |
1 kunniamaininta (Jorma Laaksonen) |
| 1985 |  Jugoslavia |
2 kunniamainintaa (Veikko Punkka, Veli-Rekka VIitanen) |
| 1984 |  Ruotsi |
1 kunniamaininta (Jyrki Kivinen) |
| 1983 |  Romania |
2 kunniamainintaa (Antero Hietamäki, Lauri Pirttiaho) |
| 1982 |  Länsi-Saksa |
1 kulta (Heikki Tuuri), 3 pronssia (Seppo Varho, Terho Norja, Mikko Kanerva), 1 kunniamaininta (Jyrki Lahtonen) |
| 1981 |  Bulgaria |
2 kunniamainintaa (Jaakko Wegelius, Heikki Penttilä) |
| 1980 | Ei järjestetty | |
| 1979 |  Neuvostoliitto |
1 kunniamaininta (Timo Tuuliniemi) |
| 1978 | Ei järjestetty | |
| 1977 |  Tšekkoslovakia |
1 hopea (Kari Kujansuu), 1 pronssi (Jukka Pekola), 1 kunniamaininta (Seppo Kauntola) |
| 1976 |  Unkari |
Suomi ei osallistunut |
| 1975 | Itä-Saksa |
Suomi ei osallistunut |
| 1974 | Puola |
Suomi ei osallistunut |
| 1973 | Ei järjestetty | |
| 1972 | Romania |
Suomi ei osallistunut |
| 1971 | Bulgaria |
Suomi ei osallistunut |
| 1970 | Neuvostoliitto |
Suomi ei osallistunut |
| 1969 | Tšekkoslovakia |
Suomi ei osallistunut |
| 1968 | Unkari |
Suomi ei osallistunut |
| 1967 | Puola |
Suomi ei osallistunut |
Tulevat olympialaiset [muokkaa]
| Vuosi | Järjestäjä |
|---|---|
| 2025 |  Kolumbia |
| 2024 |  Ranska |
| 2023 | Iran |
| 2022 |  Japani |
| 2021 | Indonesia |
| 2020 |  Liettua |
| 2019 |  Israel |
| 2018 |  Portugali |
| 2017 |  Moldova |
| 2016 |  Sveitsi ja  Liechtenstein |
| 2015 |  Intia |
| 2014 |  Slovenia |
| 2013 |  Tanska |
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Waldemar Gorzkowski and Ádám Tichy-Rács: List of Winners in 1st – 41st International Physics Olympiads. , 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2011). (englanniksi)
- ↑ International Physics Olympiads Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)
- ↑ Ahtee, M. (2006) Kansainväliset fysiikkaolympialaiset. Dimensio 5/2007, 13–15. ISSN 0782–6648.
- ↑ Suomi peittosi muut Pohjoismaat fysiikkaolympialaisissa. yle.fi, Viitattu 24.7.2012.
- ↑ 41st International Physics Olympiad. Viitattu 27.7.2010.
