Kansainväliset fysiikkaolympialaiset
Kansainväliset fysiikkaolympialaiset on alle 20-vuotiaille ei-korkeakouluopiskelijoille tarkoitettu vuosittain järjestettävä fysiikkakilpailu. Jokainen maa saa lähettää kilpailuun yhden viisihenkisen joukkueen. Kilpailussa ei virallisesti tilastoida maiden välisiä eroja, vaan se on yksilökilpailu.[1]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset fysiikkaolympialaiset järjestettiin vuonna 1967, ja Suomi osallistui olympialaisiin ensimmäistä kertaa vuonna 1977. Olympialaiset on myös järjestetty Suomessa. Helsingissä ja Espoossa järjestetyt vuoden 1992 olympialaiset tosin olivat nykyistä pienimuotoisemmat.. Nykyisellään olympialaisiin osallistuu vuodesta riippuen 80–90 maata.
Olympialaiset kestävät noin 10 päivää, joiden aikana on sekä teoreettinen että kokeellinen kilpailupäivä. Näiden välillä on yksi lepopäivä. Joukkueiden johtajat kääntävät tehtävät kilpailijoiden äidinkielille kilpailua edeltävinä päivinä. Kilpailijat saavat myös vastata tehtäviin omalla äidinkielellään. Joukkueiden johtajat tarvittaessa selvittävät tehtäviä tarkastaville järjestäjille, mitä kilpailija on paperille kirjoittanut. Teoreettisista tehtävistä voi saada maksimissaan 30 pistettä kokeellisen osion maksimipistemäärän ollessa 20 pistettä.[2][3]
Fysiikkaolympialaisten kansainvälisen pysyvän komitean sihteerinä toimi vuosina 1999–2007 suomalainen professori Maija Ahtee, joka toimi myös toimeenpanevana presidenttinä vuosina 2007–2008.[2]
Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fysiikkaolympialaissa jaetaan palkintoina kulta- hopea- ja pronssimitaleja sekä kunniamainintoja seuraavasti:
- Kultamitalin saa n. 8 % osallistujista
- Kulta- tai hopeamitalin saa n. 25 % osallistujista
- Kulta- hopea- tai prossimitalin saa n. 50 % osallistujista
- Mitalin tai kunniamaininnan saa n. 67 % osallistujista
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa Matemaattisten aineiden opettajain liiton järjestämässä valtakunnallisessa fysiikkakilpailussa menestyneille järjestetään jatkovalmennusta, joka koostuu aluksi kirjevalmennustehtävistä. Kirjevalmennuksen perusteella valitaan osallistujat Suomi–Viro-fysiikkamaaotteluun, jossa valitaan Suomen ja Viron joukkueet kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin.[1]
Valintakilpailun perusteella valituille Suomen ja Viron joukkueille järjestetään Suomessa ja Virossa yhteiset valmennusleirit, joilla valmistaudutaan olympialaisten kokeelliseen ja teoreettiseen osuuteen. Suomalaisten osuutena on ollut järjestää kokeellinen valmennus, joka on viime vuosina järjestetty Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella. Virossa on toteutettu puolestaan teoreettinen valmennuskurssi.[5]
Suomi on saanut kilpailusta kaksi kultamitalia, joista ensimmäisen voitti Heikki Tuuri vuonna 1982 ja toisen Aleksi Kononen 2019[6]. Paras kokonaistulos on vuodelta 2016, jolloin kolme suomalaista palkittiin hopeamitalilla.
Menneet olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Järjestäjä | Suomen palkinnot[2] |
|---|---|---|
| 2023 |  Japani
|
1 pronssi (Eppu Leinonen), 2 kunniamainintaa (Eero Ristolainen, Oskari Virtanen) |
| 2022 |  Sveitsi (verkkolähetys)[7]
|
Suomi ei osallistunut olympialaisiin, koska alun perin kilpailu olisi järjestetty Valko-Venäjällä.[8] Valittu joukkue osallistui Euroopan fysiikkaolympialaisiin Sloveniassa. |
| 2021 |  Liettua (verkkolähetys)
|
3 kunniamainintaa (Henri Kärpijoki, Niklas Keckman, Eppu Leinonen)[9] |
| 2020 | Ei järjestetty (Covid-19) | - |
| 2019 |  Israel
|
1 kulta (Aleksi Kononen), 2 pronssia (Aleksander Heino, Antti Asikainen) |
| 2018 |  Portugali
|
1 hopea (Aleksi Kononen), 1 pronssi (Jerry Aunula), 2 kunniamainintaa (Mika Nurmela, Aleksander Heino) |
| 2017 |  Indonesia
|
1 hopea (Matias Arola), 1 pronssi (Aleksi Kononen) |
| 2016 | Sveitsi ja  Liechtenstein
|
3 hopeaa (Eric Hyyppä, Tuomas Oikarinen, Matias Arola), 1 pronssi (Arttu Tolvanen), 1 kunniamaininta (Heikki Systä) |
| 2015 |  Intia
|
4 pronssia (Arttu Tolvanen, Timo Takala, Joonatan Bergholm, Tuomas Oikarinen)[1] |
| 2014 |  Kazakstan
|
2 pronssia (Arttu Tolvanen, Tomi Mäkinen), 3 kunniamainintaa (Joonas Latukka, Timo Takala, Heikki Timonen)[10] |
| 2013 |  Tanska
|
1 pronssi (Tomi Mäkinen), 4 kunniamainintaa (Einari Junter, Joonas Latukka, Heikki Timonen, Timo Takala)[11] |
| 2012 |  Viro
|
1 hopea (Matias Mannerkoski), 1 pronssi (Iiro Lehto), 3 kunniamainintaa (Tapio Hautamäki, Jyri Maanpää ja Arttu Yli-Sorvari) [12][13] |
| 2011 |  Thaimaa
|
3 pronssia (Alpo Välimaa, Hannu Siikonen, Ossi Tuominen), 2 kunniamainintaa (Henri Ylitie, Arttu Punkkinen) |
| 2010 |  Kroatia
|
1 hopea (Hannu Siikonen), 2 pronssia (Eemeli Tomberg, Emil Gustafsson), 2 kunniamainintaa (Aku Mustonen, Juho Kahala) [14] |
| 2009 |  Meksiko
|
2 kunniamainintaa (Juho Kahala, Kristian Laakkonen) |
| 2008 |  Vietnam
|
1 hopea (Lari Koponen), 2 kunniamainintaa (Tuomas Tajakka, Riku Hyytiäinen) |
| 2007 |  Iran
|
4 kunniamainintaa (Joonas Ilmavirta, Anton Laitinen, Heikki Mäntysaari, Mikhail Savin) |
| 2006 |  Singapore
|
2 pronssia (Tuomo Tanttu, Jaakko Uusitalo), 2 kunniamainintaa (Mikael Kuusela, Visa Vesterinen) |
| 2005 |  Espanja
|
2 kunniamainintaa (Mikko Ervasti, Matti Åstrand) |
| 2004 |  Etelä-Korea
|
1 pronssi (Sami Kivistö), 3 kunniamainintaa (Jukka Nummipuro, Olli-Pekka Koistinen, Timo Voipio) |
| 2003 |  Taiwan
|
1 pronssi (Markus Ojala), 2 kunniamainintaa (Juha Arpiainen, Sami Kivistö) |
| 2002 | Indonesia
|
1 kunniamaininta (Olli Pottonen) |
| 2001 |  Turkki
|
3 kunniamainintaa (Fredrik Jansson, Teemu Hynninen, Teemu Murtola) |
| 2000 |  Iso-Britannia
|
1 pronssi (Teppo Jouttenus), 2 kunniamainintaa (Jouni Flyktman, Mikko Lemmetty) |
| 1999 |  Italia
|
1 hopea (Matti Järvinen), 2 pronssia (Pekka Marttinen, Hannu Örn) |
| 1998 |  Islanti
|
Ei palkintoja |
| 1997 |  Kanada
|
1 pronssi (Tuomas Lappi), 2 kunniamainintaa (Matti Ohman, Hannu Pulakka) |
| 1996 |  Norja
|
2 kunniamainintaa (Mikael Laitinen, Olli Lehtonen) |
| 1995 |  Australia
|
3 kunniamainintaa (Mikko Palmroth, Jukka Zitting, Mika Sillanpää) |
| 1994 |  Kiina
|
1 kunniamaininta (Jussi Ikäheimo) |
| 1993 |  Yhdysvallat
|
Ei palkintoja |
| 1992 |  Suomi
|
2 kunniamainintaa (Ville Voipio, Aki Lumme) |
| 1991 |  Kuuba
|
1 pronssi (Harri Haanpää), 1 kunniamaininta (Harri Lappalainen) |
| 1990 |  Alankomaat
|
1 kunniamaininta (Esa Tarvainen) |
| 1989 |  Puola
|
5 kunniamainintaa (Timo Tarhasaari, Timo Rantalainen, Janne Karimäki, Pekka Heino, Otso Ovaskainen) |
| 1988 |  Itävalta
|
3 pronssia (Kari Nurmela, Erkki Lanto, Marko Santala), 2 kunniamainintaa (Mikko Laine, Patrik Rautaheimo) |
| 1987 |  Itä-Saksa
|
2 kunniamainintaa (Jari-Pekka Paalassalo, Panu Lehtovuori) |
| 1986 | Iso-Britannia
|
1 kunniamaininta (Jorma Laaksonen) |
| 1985 |  Jugoslavia
|
2 kunniamainintaa (Veikko Punkka, Veli-Pekka Viitanen) |
| 1984 |  Ruotsi
|
1 kunniamaininta (Jyrki Kivinen) |
| 1983 |  Romania
|
2 kunniamainintaa (Antero Hietamäki, Lauri Pirttiaho) |
| 1982 |  Länsi-Saksa
|
1 kulta (Heikki Tuuri), 3 pronssia (Seppo Varho, Terho Norja, Mikko Kanerva), 1 kunniamaininta (Jyrki Lahtonen) |
| 1981 |  Bulgaria
|
2 kunniamainintaa (Jaakko Wegelius, Heikki Penttilä) |
| 1980 | Ei järjestetty | |
| 1979 |  Neuvostoliitto
|
1 kunniamaininta (Timo Tuuliniemi) |
| 1978 | Ei järjestetty | |
| 1977 |  Tšekkoslovakia
|
1 hopea (Kari Kujansuu), 1 pronssi (Jukka Pekola), 1 kunniamaininta (Seppo Kauntola) |
| 1976 |  Unkari
|
Suomi ei osallistunut |
| 1975 | Itä-Saksa
|
Suomi ei osallistunut |
| 1974 | Puola
|
Suomi ei osallistunut |
| 1973 | Ei järjestetty | |
| 1972 | Romania
|
Suomi ei osallistunut |
| 1971 | Bulgaria
|
Suomi ei osallistunut |
| 1970 | Neuvostoliitto
|
Suomi ei osallistunut |
| 1969 | Tšekkoslovakia
|
Suomi ei osallistunut |
| 1968 | Unkari
|
Suomi ei osallistunut |
| 1967 | Puola
|
Suomi ei osallistunut |
Tulevat olympialaiset[15][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Järjestäjä |
|---|---|
| 2041 |  Bangladesh
|
| 2029 |  Ecuador
|
| 2028 | Etelä-Korea
|
| 2027 | Unkari
|
| 2026 |  Kolumbia
|
| 2025 |  Ranska
|
| 2024 | Iran
|
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suomi mitaleille nuorten fysiikkaolympialaisissa LUMA-Sanomat. 14.8.2015. LUMA-keskus Suomi. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
- ↑ a b c d Waldemar Gorzkowski and Ádám Tichy-Rács: List of Winners in 1st – 41st International Physics Olympiads. , 2010. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.4.2011). (englanniksi)
- ↑ Suomen fysiikan olympiavalmennus (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ International Physics Olympiads Viitattu 6.9.2008. (englanniksi)
- ↑ Ahtee, M. (2006) Kansainväliset fysiikkaolympialaiset. Dimensio 5/2007, 13–15. ISSN 0782–6648.
- ↑ Kärnä, Lisa: Jyväskyläläinen Aleksi, 19, voitti historiallisen kultamitalin fysiikkaolympialaisissa – kulta saatiin Suomeen viimeksi 37 vuotta sitten: "Pronssin ja hopean myötä tuumin, että voisi sitä kultaakin vielä hankkia" MTV Uutiset. 17.7.2019. MSN Uutiset. Viitattu 17.7.2019.
- ↑ About IPHO 2022. Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Suomen fysiikan olympiavalmennus Fysiikka uutiset. 2.3.2022. Jyväskylän yliopisto. Arkistoitu 24.7.2022. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ Kunniamaininnat Turkuun, Poriin ja Helsinkiin vuoden 2021 kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Uutiset. 24.7.2021. Turun Sanomat. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ Kansainväliset fysiikkaolympialaiset Kazakstanissa Dimensio. 2014. MAOL. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
- ↑ Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2013. MAOL. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomi peittosi muut Pohjoismaat fysiikkaolympialaisissa. yle.fi, Viitattu 24.7.2012.
- ↑ Suomi menestyi kansainvälisissä fysiikkaolympialaisissa Dimensio. 2012. MAOL. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.8.2015. (suomeksi)
- ↑ 41st International Physics Olympiad (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 27.7.2010.
- ↑ FUTURE Documentations. International Physics Olympiads (IPhO). Viitattu 25.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olympialaisten kotisivu
- Suomen fysiikan olympiavalmennus (Arkistoitu – Internet Archive)