Kannustinloukku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kannustinloukku on sosiaalipolitiikassa käytetty termi. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan lisäämällä työntekoa (tai muuta tulonhankintaa). Syynä voi olla esimerkiksi tarveharkintaisten sosiaalietujen menettäminen tai progressiivisen verotuksen portaittaisuus. Tämän katsotaan alentavan taloudellista motivaatiota työntekoon tai muuhun oma-aloitteiseen (lailliseen) tulonhankintaan. Kannustinloukut mielletään erityisesti nykymuotoisen hyvinvointivaltion ongelmaksi ja ilmiö on nimetty useissa länsimaissa. "Loukkuja" voidaan tunnistaa erilaisia.

Yleisin kannustinloukun tyyppi on tuloloukku eli köyhyysloukku, jossa bruttotulojen kasvu ei johdakaan käytettävissä olevien tulojen kasvuun. Lipposen hallituksen apulaisvaltiovarainministeri Arja Alho asetti vuonna 1996 erityisen tuloloukkutyöryhmän, jonka tehtävänä oli tunnistaa silloisen sosiaaliturvajärjestelmän synnyttämät tuloloukut ja laatia ehdotuksia niiden poistamiseksi. Vaikka työryhmä teetti työnsä tueksi laajoja laskelmia ja tutkimuksia, työ kohtasi myös arvostelua mm. eduskunnassa, jossa kansanedustaja Säde Tahvanainen teki kirjallisen kysymyksen työryhmän työn kattavuudesta.[1]

Työttömyysloukku tarkoittaa sitä, että työttömän siirtyessä työelämään hänen nettotulonsa eivät mainittavasti kasva, sillä hän menettää vastaavasti nauttimiaan sosiaalietuja. Koska työttömyysloukku vähentää työttömän taloudellista motivaatiota työn hankkimiseen, sen olemassaolon katsotaan haittaavan työllistämistä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Olli Kärkkäisen mukaan varsinaiseksi "työttömyysloukoksi" voidaan kutsua tilannetta, jossa vähintään 80 prosenttia tulonlisäyksestä menee menetettyjen sosiaalietujen korvaamiseen sekä veroihin.[2] Hänen mukaansa tällaisessa loukussa on 15 % kaikista Suomen työttömistä ja lähes kolmannes yksinhuoltajista.[3]

Toisenlainen kannustinloukku voi syntyä verotuksen progression vuoksi, jos ansiotulojen noustessa henkilö siirtyy ylempään veroluokkaan; tällöin verotuksen kiristyminen leikkaa suuren osan tulonlisäyksestä.

Kannustinloukkujen poistamisella voidaan yrittää perustella niin perusturvan heikentämistä, siirtymistä progressiivisesta verotuksesta tasaveroon, minimipalkkojen korotusta kuin perustulon käyttöönottoakin. Useimmiten kuitenkin kannustinloukun käsitettä käyttävät jonkinasteista hyvinvointivaltion heikentämistä vaativat oikeistolaiset.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eduskunnan asiakirjat, Valtiopäivät 1996, Kirjallinen ksymys 512 Eduskunta. Viitattu 28.3.2011.
  2. Sakari Nupponen: Heidän ei kannata mennä töihin ("...työllistymisen todelliseksi veroasteeksi tulee yli 80 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että 80 prosenttia työllistymisen tuomasta tulonkasvusta menee kasvaneisiin veroihin ja vähentyneisiin etuuksiin.") Taloussanomat. 14.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
  3. Sakari Nupponen: Heidän ei kannata mennä töihin ("Tähän loukkoon putoaa 15 prosenttia kaikista työttömistä ja liki kolmannes yksinhuoltajista.") Taloussanomat. 14.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.