Kannussinisiipi
| Kannussinisiipi | |
|---|---|
 Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Sinisiipiset Lycaenidae |
| Suku: | Cupido |
| Laji: | argiades |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cupido argiades |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kannussinisiipi (Cupido argiades) on sinisiipien heimoon kuuluva pienikokoinen päiväperhonen. Laji esiintyy palearktisella alueella ja Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[2].
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kannussinisiiven siipiväli on 25–29 mm. Siipien yläpinnan pohjaväri on koiraalla orvokinsininen ja siipien yläpuolen reunoissa on kapeat mustat reunajuovat. Takasiivissä on myös selkeät, mustat reunatäplät. Siipiripset ovat valkoiset. Naaraan siipien yläpinnat ovat tummanruskeat ja siipien tyvessä on hieman sinistä kehnää, joka saattaa myös puuttua. Takasiiven yläpuolen takakulmassa on oranssinvärinen täplä. Siipien alapuolen pohjaväri on vaaleanharmaa. Takasiiven tyviosassa on pari mustaa, valkoreunaista täplää ja jokaisen siiven keskellä kaarimaisesti venynyt musta, valkoreunainen täplä. Sekä etu- että takasiiven poikki kulkee rivi mustia, valkoreunuksisia täpliä, mutta takasiivessä etureunasta lukien toinen täplä on selvästi muita pienempi ja sijaitsee muista sivussa, lähempänä siiven tyveä. Takasiiven alapuolen takakulmassa on kahdesta kolmeen oranssinväristä täplää. Molemmilla sukupuolilla on takasiivessä ohut kannus.[3][4][5]
Pohjois-Amerikassa esiintyviä lajeja Cupido comyntas ja Cupido amyntula on toisinaan pidetty kannussinisiiven alalajeina.[3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kannussinisiipi esiintyy Etelä- ja Keski-Euroopasta Aasiaan Japaniin saakka. Laji puuttuu Euroopassa muun muassa suurimmasta osaa Pyreneiden niemimaata ja Fennoskandiaa, Keski-Euroopan pohjoisosista ja Britteinsaarilta. Vaellusvuosina laji vaeltaa vakituisen esiintymisalueen ulkopuolelle.[4]
Kannussinisiipi löytyi Suomesta ensimmäisen kerran Snappertunasta kesäkuussa 1940. Tämän jälkeen laji oli Suomessa tavattu vain harvinaisena vaeltajana ja kesänviipyjänä, mutta lajille on todettu syntyneen vakituinen, joskin harvalukuinen kanta vuonna 1999 tapahtuneen suurvaelluksen jälkeen. Kanta on kuitenkin painottunut vahvasti Kaakkois-Suomeen ja etelärannikolle. Muissa Pohjoismaissa lajia ei tavata, mutta Ruotsista on muutama harhailijahavainto. Lentoaika on ainakin kahtena, ehkä jopa kolmena sukupolvena toukokuun loppupuolelta alkaen aina syyskuulle saakka. Suomeen vaeltaneita perhosia tavataan kesä–elokuussa. Suomessa lennon huiput ovat toukokuun lopulla, heinä-elokuun vaihteessa sekä syyskuun alussa.[6][7]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kannussinisiiven elinympäristöä ovat lämpimät niityt, kedot, kesantopellot ja pientareet 500 metrin korkeudelle saakka.[4][8]
Toukka on nopeakasvuinen. Munat kuoriutuvat noin viikon kuluttua munimisesta, toukkavaihe kestää 2–4 viikkoa ja kotelovaihe noin kaksi viikkoa. Toukka on myrmekofiili ja elää jonkinlaisessa suhteessa muurahaisiin. Kannussinisiipi on Suomen lajiston ainoa vakituinen sinisiipilaji, jolla on vaelluskäyttäytymistä ja etenkin kuumina kesinä toisen sukupolven perhosia voi tavata melko kaukanakin vakituisilta elinalueilta. Kesän lämpösumma ja ravintotilanne määrittävät syntyvien sukupolvien määrän, mutta laji talvehtii aina lähes täysikasvuisena toukkana.[4]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasveja ovat etenkin keltamaite (Lotus corniculatus) ja puna-apila (Trifolium pratense), mutta myös muut maitteet (Lotus), mailaset (Medicago), mesikät (Melilotus) ja apilat (Trifolium).[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Kannussinisiipi – Cupido argiades Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ a b Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7. s. 262–263
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, 2005. 91-88506-51-7. s. 193–194
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Pertti Pakkanen: Kannussinisiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. BugBook Publishing, 2014. 978-87-993512-9-9. s. 143
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luontoportti: Kannussinisiipi (Cupido argiades)
- Suomen Perhoset: Kannussinisiipi
- Perhosopas: Kannussinisiipi (Cupido argiades)[vanhentunut linkki]
- Lepidoptera: Cupido argiades[vanhentunut linkki] (puolaksi)
- UniProt, Taxonomy: Cupido argiades (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)