Kang Youwei

Kang Youwei (Wade-Giles: Kang Yu-wei; 19. maaliskuuta 1858 Nanhai, Guangdong – 21. maaliskuuta 1927 Qingdao) oli kiinalainen oppinut ja poliittinen vaikuttaja, joka johti Qing-dynastian viimeisinä vuosina Kiinan keisarikunnan modernisoimiseen tähdännyttä liikettä. Hän oli keskeisin henkilö vuoden 1898 sadan päivän uudistusten taustalla. Kiinan tasavallan perustamisen jälkeenkin hän pysyi perustuslaillisen monarkian kannattajana.

Kang tunnettiin myös taitavana kalligrafina.

Nuoruus

Kangin suku kuului Nanhain alueen oppineeseen maa-aateliin. Hän tähtäsi alkujaan virkamiesuralle, mutta reputti vuonna 1876 keisarillisen virkatutkinnon toisen asteen, ja oli sen jälkeen yksityisopetuksessa. Hän sai perinteisen kiinalaisen kungfutselaisen kasvatuksen, mutta koettuaan 20-vuotiaana hengellisen heräämiseen hän ryhtyi arvostelemaan monia ahdasmielisinä ja vanhentuneina pitämiään perinteitä. Hän sai lukemansa perusteella myönteisen käsityksen länsimaisesta sivistyksestä, mutta katsoi länsimaiden uhkaavan valloituksella kehityksessä jälkeenjäänyttä Kiinaa. Hän piti sen vuoksi välttämättömänä monien kiinalaisten instituutioiden rohkeaa uudistamista ja tavoitteli kungfutselainen aatepohjan yhdistämistä länsimaiseen tietoon ja osaamiseen. Esikuvanaan hän piti varsinkin Japanissa vuonna 1868 käynnistettyä Meiji-restauraatiota sekä Pietari Suuren Venäjällä toteuttamia uudistuksia. Kang julkaisi vuonna 1888 Kiinan keisarilliselle hoville osoitetun kansallisen uudistussuunnitelman, johon ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota. Hän suuntasi sen jälkeen huomionsa älymystön käännyttämiseen puolelleen ja perusti vuonna 1890 Kantoniin oman koulun, jossa opetettiin monenlaisia aineita. Kang keräsi ympärilleen seuraajajoukon, johon kuului muun muassa Liang Qichao.

Vuosina 1891 ja 1897 julkaisemissaan Kungfutsea käsitelleissä kirjoissa Kang esitti vakiintuneesta poikkeavan tulkinnan, jonka mukaan Kungfutse oli ollut edistysuskoinen yhteiskunnallisten uudistusten kannattaja ja että Kungfutsen kirjoituksia oli peukaloitu tai suorastaan väärennetty Han-dynastian ja Wang Mangin aikana. Tämä uusi tulkinta Kungfutsen opeista sopi hyvin Kangin omiin poliittisiin tarkoitusperiin. Kang läpäisi viimein vuonna 1895 keisarillisen virkatutkinnon kokeimman asteen ja sai itselleen valtion viran yleisten töiden osastolla, mutta hänen virkamiesuransa ei muodostunut pitkäksi.

Uudistusliikkeen johdossa

Kiinan kärsittyä nöyryyttävän tappion vuosien 1894–1895 sodassa Japania vastaan Kang ryhtyi esiintymään yhä äänekkäämmin uudistusten puolesta. Hän keräsi yli tuhannen opinneen nimet adressiin, jossa vastustettiin Shimonosekin rauhansopimusta, ja lähetti keisarille kaksi muistiota, joissa vaadittiin pikaisia yhteiskunnallisia muutoksia. Hän myös perusti kannattajineen nykyaikaisia puolueita edeltäneen poliittisen järjestön (”Kansallisen vahvistumisen tutkimisen seura”), joka kuitenkin lakkautettiin jo 1896. Saatuaan tukijoita hovin piiristä Kang sai lopulta vuonna 1898 vakuutettua keisari Guangxun. Pääasiassa Kangin vaikutuksesta Guangxu käynnisti Kiinassa kesäkuusta syyskuuhun 1898 kestäneen kiihkeän uudistuspolitiikan vaiheen eli niin sanotut sadan päivän uudistukset. Keisari julkisti uuden politiikan 12. kesäkuuta pitämässään puheessa ja kutsui neljä päivää myöhemmin Kangin ensi kertaa luokseen. Keisarin määräämiin uudistuksiin kuuluivat muun muassa hallintokoneiston tehostaminen, keisarillisen virkatutkinnon muuttaminen ja Pekingin yliopiston perustaminen. Vanhoilliset virkamiehet kuitenkin vastustivat uudistuksia ja antoivat tukensa leskikeisarinna Cixille, joka suoritti 21. syyskuuta palatsivallankaappauksen ja eristi keisarin päätöksenteosta. Guangxun antamat uudistusmääräykset kumottiin ja kuusi johtavaa uudistuspoliitikkoa teloitettiin, heidän joukossaan Kangin nuorempi veli. Kang ja Liang Qichao onnistuivat pakenemaan Hongkongin kautta Japaniin brittiläisellä tykkiveneellä.

Maanpakolaisuus ja myöhemmät vuodet

Kang Youwei vanhempana

Kang asettui aluksi Kanadaan ja perusti heinäkuussa 1899 emigranttikiinalaisten muodostaman poliittisen järjestön, jonka tavoitteena oli palauttaa valta Guangxulle ja joka tunnettiin nimellä ”Puolustakaa keisaria -seura” (vuodesta 1907 Perustuslaillinen puolue). Maanpakolaisvuosinaan hän matkusti ahkerasti eri puolilla maailmaa ja loi kannattajineen laajan verkoston. Maailman näkeminen omin silmin vähensi Kangin aiempaa arvostusta länsimaita kohtaan ja hän palasi takaisin perinteisen kiinalaisen kulttuurin ihailuun. Euroopan-kokemustensa myötä hän myös irtisanoutui väkivaltaisesta vallankumouksesta Kiinan uudistamisen keinona, ja ajautui siten ristiriitoihin maanpaossa toimineiden kiinalaisten vallankumouksellisten kanssa. Tänä aikana Kang kirjoitti merkittävän teoksensa Da Tongshu (”Suuri yhteisö”). Siinä hän visioi ihmiskunnan kehityksen johtavan tulevaisuudessa utopiaan, jossa ihmisiä erottavat ominaisuudet menettäisivät merkityksensä, valtioiden rajat katoaisivat, maailmanlaajuinen rauha vallitsisi ja syntyisi yhteinen, tasa-arvoa puolustava maailmanhallitus. Hän uskoi myös perinteisten perheyhteisöjen lakkaavan olemasta. Kang sai teoksen valmiiksi vuonna 1902, mutta piti sitä liian radikaalina julkaistavaksi. Osa teoksesta julkaistiin vuonna 1913, mutta kokonaan se ilmestyi vasta Kangin kuoleman jälkeen vuonna 1935.

Kang palasi maanpaosta Kiinaan vuoden 1912 vallankumouksen jälkeen. Hän vastusti vallan kasaantumista presidentti Yuan Shikaille, ja oli vuonna 1917 mukana lyhytaikaisessa yrityksessä palauttaa Qing-dynastian viimeinen keisari Pu Yi perustuslailliseksi hallitsijaksi. Viimeisinä vuosinaan Kang vastusti kumouksellisen Sun Yat-senin johtamaa Etelä-Kiinan hallitusta ja vaati edelleen kungfutselaiseen ajatteluun perustuvaa yhteiskunnan kehittämistä moraalisen rappion ja liiallisen länsimaisen vaikutuksen torjumiseksi. Kuollessaan hän oli menettänyt suuren osan aiempaa kannatustaan Kiinan älymystön parissa, koska hänen katsottiin juuttuneen menneisyyteen.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kang Youwei Wikimedia Commonsissa