Kampamaneetit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kampamaneetit
Haeckel Ctenophorae.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Kampamaneetit
Ctenophora
Eschscholtz 1829
Luokat ja lahkot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kampamaneetit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kampamaneetit Commonsissa

Kampamaneetit (Ctenophora) on eläinkunnan pääjakso. Kampamaneetit ovat hyytelömäisiä läpikuultavia eläimiä, jotka elävät merten pintaosissa ja loistavat pimeässä. Ulkoisesti ja monilta rakennepiirteitään ne muistuttavat polttiaiseläinten (Cnidaria) meduusoja, mutteivät kuitenkaan ole niille sukua. Kampamaneettien ruumiin pituus on tavallisesti 2–3 cm, joskin Välimeressä elävä nauhamainen 8 cm leveä venuksenvyö (Cestus veneris) voi kasvaa jopa 1,5 metrin pituiseksi.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampamaneetteja ja polttiaiseläimiä yhdistää kaksikerroksinen eli diploplastinen solurakenne ja ontelomainen ruumiinrakenne. Ulkoisen solukerroksen eli ektodermin ja sisäisen endodermin välissä on sidekudosta. Kampamaneetit kuitenkin liikkuvat uimalla ruumiinsa pinnalla säteittäisesti olevien kahdeksan kampalevyn avulla, eivät vettä pumppaamalla kuten meduusat. Kampamaneetit pyydystävät saaliinsa yleensä pyyntilonkeroilla, mutta niillä ei ole polttiaissoluja vaan tarttumasoluja.

Monimuotoisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kampamaneetteja tunnetaan toista sataa lajia, jotka jaetaan kahteen luokkaan. Myssymaneettien pienen luokan (Nuda) jäsenillä ei ole pyyntilonkeroita, vaan ne tarttuvat saaliiseen lihaksikkailla huulillaan. Suurin osa lajeista kuuluu kuitenkin monimuotoiseen lonkeromaneettien luokkaan (Tentaculata), joka jaetaan edelleen kuuteen eri lahkoon.

Kampamaneetit eläinkunnan sukupuussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin kampamaneetit yhdistettiin polttiaiseläinten (Cnidaria) kanssa yhteiseen onteloeläinten (Coelenterata) pääjaksoon niiden yhteisten rakennepiirteiden perusteella. Nykyaikaisessa systematiikassa on kuitenkin viime vuosikymmeninä katsottu, että kampamaneetit ovat lähempänä muita, ”kehittyneempiä”, kaksikylkissymmetrisiä eläimiä (esimerkiksi niveljalkaisia ja selkärankaisia) kuin polttiaiseläimiä, ts. polttiaiseläimet olisivat eronneet yhteisestä kehityslinjasta ensin. Tähän viittaa muun muassa siittiösolujen rakenne. Kampamaneettien ja polttiaiseläinten ulkoiset yhtäläisyydet ovat jäänteitä yhteiseltä alkeelliselta kantamuodolta eivätkä nämä nämä kaksi taksonia muodosta luonnollista ryhmää. Ennen polttiaiseläimiä sukulinjasta olisivat eronneet vain kudosrakenteettomat sienieläimet.

Uusin, vuonna 2008 julkaistu laajaan geeniaineistoon perustunut tutkimus kuitenkin viittaa toisenlaiseen sukupuuhun. Tässä kampamaneetit ovatkin sukupuun tyvellä, siitä ensiksi eronnut kehityslinja. Sienieläimet, polttiaiseläimet ja muut (Bilateria) olisivat erityneet toisistaan vasta myöhemmin. Tämän mukaan sienieläimet olisivat menettäneet jo kehittyneen, muissa ryhmissä säilyneen kudosorganisation.[2]

Kampamaneetit Itämeressä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoana Suomen vesissä Itämeressä luontaisesti esiintyvänä lajina on pidetty parisenttistä, pallomaista pikkumaneettia (Pleurobrachia pileus). Vuonna 2007 Suomen vesiltä ja muualta Itämerestä kerrottiin löydetyn vaarallisena vieraslajina pidettyä amerikankampamaneettia (Mnemiopsis leidyi), jonka leviämistä alettiin seurata ja tutkia intensiivisesti.[3] Sittemmin DNA-tuntomerkkien peursteella selvisi, että vuonna 2008 kerätyt maneetit olivatkin kaikki kolmatta lajia Mertensia ovum, joka on yleislevinneisyydeltään arktinen ja jota ei pidetä vaarallisena. Mertensia ja pikkumaneetti kuuluvat pallomaneettien lahkoon, amerikankampamaneetti taas liuskamaneetteihin. Amerikankampamaneetti esiintyy eteläisellä Itämerellä, mutta on toistaiseksi epäselvää kuinka pohjoisessa lajia tavataan ja onko Mertensia Itämeressä luontainen vai vieraslaji.[4] Eteläisellä Itämerellä esiintyy lisäksi kolme muuta kampamaneettilajia: Bolinopsis infundibulum, Beroe cucumis ja Beroe gracilis.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P: ”liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  2. The First Animal On Earth Was Significantly More Complex Than Previously Believed. ScienceDaily, 11.04.2008.
  3. Itämereltä löytyi hälyttävän paljon tuhoisaa kampamaneettia HS Online 25.8.2007
  4. Itämerellä ei ehkä ole kalakantoja tuhoavaa amerikankampamaneettia Yle, uutiset. Viitattu 9.2.2009.