Kaman keramiikka

Kaman keramiikka (ven. Камская керамика, Kamskaja keramika, engl. Kama Ceramic, saks. Kama keramik) on ensimmäisiä Koillis-Venäjällä käyttöön otettuja kivikautisia keramiikan traditioita. Sen pioneerikäyttäjiä olivat todennäköisesti mesoliittiset ryhmät, jotka siirtyivät alueelle Uralin itäpuolelta omaksuen määränpäässä tai tuoden mukanaan keraamisen tradition. Mesoliittisten ryhmien keraamista vaihetta kutsutaan Kaman kulttuuriksi. Riippumatta syntytavastaan se luetaan kampakeramiikan itäiseen ryhmään pääasiassa kampakoristelunsa vuoksi. Keraaminen traditio aloitti seudulla uuden kivikautisen kulttuurivaiheen, jota kutsutaan venäläisessä kirjallisuudessa neoliittiseksi ja suomalaisessa kirjallisuudessa subneoliittiseksi kivikaudeksi. Kaman keramiikkaa valmistettiin 5300−3300 eaa..

Keramiikka

Valmistus

Astiat muotoiltiin katkaistun kananmunan muotoisiksi niin, että astian pohja oli pyöreä tai suippo. Astian seinämät olivat suhteellisen paksut. Esimerkiksi toisen asuinpaikalta Pezmog-4:n (ven. Пезмог) löydetyn astian suuaukko oli yli 40 cm leveä, rungon suurin halkaisija vajaa 50 cm ja korkeus yli 40 cm. Tällainen astia on ollut suuri.

Koristelu

Astioiden koristelu oli vaihtelevaa ja se peitti yleensä koko astian ulkopinnan. Levinneisyysalueen eteläosissa käytettiin koristekuvioina enimmäkseen kuoppakuviointia. Se painettiin kosteaan saveen tikun päällä ja tätä astiastoa kutsutaan "kuoppakeramiikaksi" tai Volga-Kaman kuoppakeramiikka (I.V. Kalinina).

Levinneisyysalueen pohjoisosissa käytettiin koristelussa pitkiä ja kapeita kampaleimoja. Näitä astioita kutsutaan "kampakeramiikaksi" tai Kaman kampakeramiikka (I.V. Kalinina). Leimat painettiin astian pintaan rinnakkain ja toisiaan leikkaamatta siten, että muodostui vaakasuoria astiaa kiertäviä vyöhykkeitä. Leimat saattivat olla pystyasennossa, viistossa tai vaaka-asennossa. Leimoista voitiin sommitella sik-sak-kuvioita, punoksia, kalanruotoja tai kolmioita.

Elinkaari

Keramiikan saapuminen Koillis-Venäjälle on edelleen auki. Osa tutkijoista arvelevat, että se on peräisin etelän- tai lounaan keraamisilta ryhmiltä ja toiset taas uskovat taidon tulleen Uralin itäpuolelta. Millekään teorialle ei ole esitetty tyydyttäviä todisteita.

Kaman kulttuurin radiohiiliajoituksia tunnetaan suhteellisen vähän ja niiden muodostama kuva on rikkonainen ja viitteellinen. Yleensä ajatellaan, että Kaman kulttuurin alkuvaihe, jota kutsutaan myös Volga-Kama-kulttuuriksi, olisi levinnyt ensin Kaman alajuoksulle ja sen sivujoille noin 5500 eaa. alkaen. Kuitenkin tiedetään, että samaan aikaan samaa keramiikkaa valmistettiin myös Vytšegdan jokilaaksossa 800 km luoteeseen, mikä sijaitsee Jäämereen laskevien jokien vedenjakajan pohjoispuolella. Näin ollen keramiikan historia odottaa paljon täydentävää tietoa, ennen kuin sen historia tunnetaan tyydyttävästi.

Keramiikan valmistustaito levisi 5000 eaa. mennessä Kaman laakson pohjoisosiin asti ja nousi samalla Vjatkaa pitkin luoteeseen. Samaan aikaan Kaman keramiikan pohjoinen erillinen levinneisyysalue sisälsi asuinpaikkoja Vytšegdan, Vienanjoen ja Pinegan laaksoissa. Pohjoisen levinneisyysalueen ympäristössä vaikutti tällöin useita erilaisia keraamisia traditioita, jotka sulautuivat myöhemmin 4500 eaa. mennessä yhdeksi Petšora-Vienanjoki-kulttuuriksi.

Kaman kulttuurin levinneisyysalue kasvoi Kaman ja Vjatkan laaksossa ja oli suurimmillaan kautensa loppupuolella noin 4000−3300 eaa.. Tällöin se käsitti Vjatkan ja Kaman jokilaakson ja näiden välisen ylängön rajautuen idässä Ural-vuoristoon. Pohjoisimmat löydöt sijaitsevat Petšoran eteläisillä latvavesillä.

Lähteet

• Piezonka, Henny: Stone Age hunter-gatherer ceramics of North-Eastern Europe: New insights into the dispersal of an essential innovation. Documenta Praehistorica, 2012, nro XXXIX, s. 23−51. Ljubljana, Kroatia: Ljubljanan yliopisto. ISSN 1408-967X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 2.6.2014. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

• Karmanov, Victor N. & Zaretskaya, Natalia E. & Volokitin, Alexander V.: ANOTHER WAY OF EARLY POTTERY DISTRIBUTION IN EASTERN EUROPE? CASE STUDY OF THE PEZMOG 4 SITE, EUROPEAN FAR NORTHEAST. Radiocarbon, 2014, 56. vsk, nro 2, s. 733–741. Arizona, USA: Arizonan Yliopisto. doi:10.2458/56.16952. ISSN 0033-8222. Verkkoversio (pdf). Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)