Kamajoen autotehdas
 |
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin KamAZ kanssa. Yhdistämisestä saatetaan keskustella artikkelin keskustelusivulla. |
Kamajoen autotehdas tai Kamajoen kuorma-autotehdas on Venäjän Tatarstanissa, Volgan sivujoella sijaitseva autotehdas, joka rakennettiin Neuvostoliittoon. Se oli valmistuessaan maailman suurin autotehdas, ja tehdasalueen pinta-ala oli 57 neliökilometriä. Neuvostoliitolla ei kuitenkaan ollut riittävää osaamista tehtaan toteuttamiseksi, ja se hankki osaamista ja osia länsimaista.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kamajoen autotehdas perustettiin vuonna 1969 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen päätöksellä raskaiden kuorma-autojen valmistamiseksi. Neuvostoliitossa ei ollut riittävästi kuorma-autoja maataloustuotteiden kuljettamiseen. Lisäksi Neuvostoliitto tarvitsi kuorma-autoja teollisuuden kehittymiseksi. Samaan aikaan rakennettiin henkilöautotehdasta Toljattiin.
Suunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autotehdas suunniteltiin 150 000 kuorma-auton ja 250 000 dieselmoottorin vuosittaiselle tuotantokapasiteetille. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tehdas olisi tuottanut 150 000 kuorma-autoa vuodessa jo vuoden 1974 loppuun mennessä. Valmistuessaan tehdas olisi ollut maailman suurin autotehdas, jonka tehdasalue olisi 57 neliökilometriä, alue jakaantuisi seitsemään osaan ja rakennuksia olisi 150. Länsisaksalaisen autonvalmistaja Daimler Benzin kanssa neuvoteltiin tuotantoteknologian toimittamisesta. Tehtaan kustannukseksi arvioitiin 2,5 miljardia ruplaa (3,29 miljardia US-dollaria) vuonna 1974. Alueen kehittämisen arvioitiin vaativan lisäksi 1,5 miljardia ruplaa (1,97 miljardia US-dollaria).[2] Tehtaan rakentaminen alkoi 13. joulukuuta 1969, ja ensimmäinen auto valmistui 16. helmikuuta 1976[1].
Ensimmäinen valmistettu kuorma-auto perustui ZiL-170-kuorma-auton insinöörityöhön.[3]
Ulkomaiset sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulkomaisille toimittajille tarjottavien sopimusten arvo oli miljardi Yhdysvaltain dollaria, ja sopimuksista yhdysvaltalaiset yritykset saivat 40 prosenttia. Sopimuksista 65 solmittiin yhdysvaltalaisten yritysten kanssa, ja näistä kahdeksan yrityksen sopimusten arvo oli yli 10 miljoonaa dollaria. Suurin yhdysvaltalainen sopimuskumppani oli Swindell-Dressler, joka oli Pullman-yhtiön tytäryritys.[2] Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen Kamajoen autotehdasta ja muita projekteja koskeneen kauppasopimuksen allekirjoitti George P. Shultz[4].
Yli 700 kansainvälistä yritystä toimitti osia tehtaan rakennusprojektissa, esimerkiksi Swindell-Dressler, Holcroft, CE-Cast, Ingersoll Rand, Ex-Cello (Yhdysvallat), Hueller-Hille, Liebherr (Länsi-Saksa), Morando, Fata (Italia), Renault (Ranska), Sandvik (Ruotsi), Kamatsu ja Hitachi (Japani).[1]
Myöhemmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliitto käytti Kamajoen tehtaalla valmistettuja kuorma-autoja Afganistanin sodassa vuonna 1979.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c http://kamaz.ru/en/about/history/
- ↑ a b The Dispatch: Soviets claim new truck plant will be largest in the world, Jul 17. 1974 (englanniksi)
- ↑ https://www.rbth.com/science_and_tech/2017/08/08/how-a-soviet-auto-giant-became-a-ghost-factory_819154
- ↑ Sutton, Antony. The Best Enemy Money Can Buy
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pipes, Richard (1984). Survival Is Not Enough: Soviet Realities and America's Future. Simon & Schuster.