Kalliosinisiipi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalliosinisiipi
Scolitantides.orion.1969.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Suku: Scolitantides
Laji: orion
Kaksiosainen nimi
Scolitantides orion
(Pallas, 1771)
Synonyymit
  • Lycaena orion
Alalajit
Katso myös
 Commons-logo.svg Kalliosinisiipi Commonsissa

Kalliosinisiipi (Scolitantides orion) on sinisiipisten heimoon kuuluva päiväperhonen, joka on sen harvinaisuuden vuoksi luokiteltu vaarantuneeksi ja täten se on rauhoitettu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolet muistuttavat toisiaan. Siipien yläpinnat ovat hohtavan violetinsiniset ja etenkin reunoistaan mustien laikkujen kirjomat. Siiven keskellä, on tumma täplä, joka erottuu etusiivissä hyvin, mutta on takasiivissä himmeämpi. Siipien alapinnoilla on runsaasti laajoja, mustia täpliä. Takasiipien alapinnan oranssit täplät ovat sulautuneet yhteen ja muodostavat yhtenäisen, oranssin juovan. Siipiväli 20–30 mm.[2][3]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten kalliosinisiipeä on tavattu Euroopassa Itävallan, Sveitsin ja Pohjois-Italian vuoristoisilla alueilla. Sitä on tavattu myös Romaniassa, Saksassa ja Espanjassa. Lajin pohjoisimmat havainnot on tehty Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Ohotanmeren rannalla sijaitsevan Magadanin kaupungin lähistöllä.[4] Suomessa laji on ollut aina harvinainen ja esiintyy nykyisin vain muutamissa erillisissä paikoissa.

Kalliosinisiiven lentoaika kestää kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliosinisiipi elää usein vesistöjen läheisyydessä. Se suosii avoimia ja aurinkoisia kallioita, joilla kasvaa toukan ravintokasvina toimivia maksaruohoja. Kalliosinisiiven kanta on pienenemässä, joka johtuu muiden muassa elinympäristöjen umpeenkasvusta ja ihmisten rakentamisesta. Toukka viettää aikansa ravintokasvin lehtien alapinnoilla, mutta syö yläpintaa. Talvehtii kotelona.

Kalliosinisiipi on ollut Suomessa rauhoitettu vuodesta 1989 alkaen.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasveja ovat maksaruohot, erityisesti isomaksaruoho (Sedum telephium) ja valkomaksaruoho (Sedum album).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]