Kallio Kotkas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kallio Kotkas.

Kallio Kotkas (alk. Kalju Kotkas, 1. syyskuuta 1908 Helsinki8. kesäkuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen urheilu- ja yritysjohtaja sekä varatuomari. Hän toimi useissa johto- ja luottamustehtävissä urheilu- ja liike-elämän palveluksessa.[1]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkas syntyi virolaisen perheen ensimmäisenä lapsena Helsingissä. Hänen vanhempansa olivat tunnettu viulisti, pedagogi, konserttimestari Juhan Kotkas (1878–1963) ja Linda Johanna o.s. Teiter (1891–1963). Vanhempiensa avioeron jälkeen Kallio muutti 1918 pysyvästi Suomeen äitinsä ja kolmen sisaruksensa kanssa. Äiti avioitui myöhemmin suomalaisen varatuomari Hugo Miilumäen kanssa, ja tästä avioliitosta perheeseen syntyi viides lapsi. Yleisurheilija ja korkeushypyn Euroopan mestari Kalevi Kotkas oli Kallio Kotkaksen veli, seiväshypyn kaksinkertainen Suomen mestari ja urheilutoimittaja Erkki Mustakari puolestaan hänen sisarenpoikansa.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkas kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1928 Helsingin Suomalaisesta Reaalilyseosta. Tämän jälkeen hän suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1937 Helsingin yliopistossa ja sai varatuomarin arvon vuonna 1942.

Aktiivinen kiinnostus urheiluun johti Kotkaksen jo opiskeluaikoina kilpailu- ja järjestötoimintaan. Ylioppilasvuosina hän osallistui opiskelijoiden kotimaisiin ja kansainvälisiin mestaruuskilpailuihin saavuttaen mestaruuksia muun muassa kolmiottelussa ja pituushypyssä, jossa hänen paras tuloksensa oli 706 cm. Suomen-mestaruuskilpailuissa 1931 hän sai pituushypyn hopeaa.

Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1930–1936 Kotkas toimi urheilutoimittajana Suomen Urheilulehdessä ja Aamulehdessä, jonka kirjeenvaihtajana hän seurasi Berliinin olympialaisia vuonna 1936. Vuodet 1937–1939 hän toimi asianajajana ja osakkaana asianajotoimistossa.

Saatuaan Suomen kansalaisuuden Kotkas astui asepalvelukseen vuonna 1937. Hän toimi reserviupseerikurssin nro 40 oppilaskunnan puheenjohtajana. Asepalveluksesta Kotkas kotiutui 1938 reservin vänrikkinä. Pian tämä jälkeen hänet valittiin Helsinkiin aiottujen vuoden 1940 olympiakisojen organisaatioon tiedotustehtäviin.

Lokakuun 1939 yleisessä liikekannallepanossa Kotkas kutsuttiin asepalvelukseen Suomen itärajalle Laatokan Karjalaan. Kotkas palveli Jalkaväkirykmentti 37:n III pataljoonan (III/JR 37) 9. kompanjassa kiväärijoukkueen johtajana. Hän haavoittui 29. joulukuuta 1939 Ruhtinaanmäellä käydyissä taisteluissa. Talvi- ja jatkosodan välillä Kotkas toimi vuonna 1940 perustetun Aseveliliiton tiedotussihteerinä. Jatkosodan aikana Kotkas toimi tiedotuskomppanian päällikkönä Karjalankannaksella. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1944.

Sotien jälkeiset vuodet 1945–1947 Kotkas toimi Kansanhuoltoministeriön tiedotuspäällikkönä. Vuosina 1947–1952 hän toimi Helsingissä pidettyjen XV Olympiakisojen keskuskanslian päällikkönä ja kisojen järjestelytoimikunnan sihteerinä.

Olympialaisten jälkeen Kotkas valittiin SVUL:n pääsihteeriksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuodet 1952–1962. Vuosina 1963–1966 hän toimi Oy Veikkaustoimisto Ab:n kaupallisena johtajana ja vuodet 1967–1973 toimitusjohtajana. Kotkaksen johdolla Veikkaus toi Loton Suomeen vuonna 1971.

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkas oli Suur-Helsingin Osuuspankin perustajajäsen ja johtokunnan jäsen sen perustamisvuodesta 1946 aina vuoteen 1975 (johtokunnan puheenjohtajana hän toimi vuodet 1972–1975). Oy Veikkaustoimisto Ab:n johtokunnan jäsenenä hän oli vuodet 1953–1962 ja Suomen Olympiakomitean hallituksen jäsenenä vuosina 1969–1973. Lisäksi hän toimi useissa muissa eri luottamustehtävissä, muun muassa Kaatuneiden Muistosäätiössä, Suomen Reserviupseeriliitossa, SVUL:ssa, Valtion urheilulautakunnassa sekä asiantuntijaneuvonantajana Meksikon 1968 olympiakisoissa.

Ansioistaan urheilun järjestö- ja johtotehtävissä Kotkakselle myönnettiin Suomen Olympialainen 1. luokan ansioristi, Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun kultainen ansioristi, SVUL:n kunniajäsenyys sekä lukuisia ulkomaisia ansiomerkkejä (myöntäjinä mm. Ruotsi, Norja, Ranska, Brasilia, Argentiina).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markat miljooniksi – Puoli vuosisataa suomalaista veikkausta, Heikki Ylikangas (1990).
  • Pääkaupunkiseudun parhaaksi – Merkintöjä Suur-Helsingin Osuuspankin perustamisesta ja 30-vuotisesta taipaleesta 1946–1976, Kallio Kotkas (1976).
  • RUK Reserviupseerikoulu, Kurssit 1–50, RUK:n vaiheet sanoin ja kuvin, J. Maristo ja Einari Kaskimies (toim.) (1941).
  • Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto 1900–1960, Kallio Kotkas (toim.) (1960).
  • Urheilu, Markku Siukonen ja Risto Rantala (2003).
  • Veikkaaja, Erikoispainos, Kallio Kotkas 60 vuotta, Oy Veikkaustoimisto Ab (1.9.1968).
  • Who’s Who in Europe, Dictionnaire biographigue des personnalités européennes contemporaines, Edward A. De Maeijer (1972).
  • XV Olympiakisat Helsingissä 1952 – Järjestelytoimikunnan virallinen kertomus, Sulo Kolkka (toim.) (1955).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8726.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]