Kalle Österlund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kalle Österlund tutkii nuorta potilasta, omaa poikaansa Heikkiä, TV-kotilääkäri-ohjelmassa noin vuonna 1960. Oikealla Niilo Hallman.

Kalle Österlund (s. 21. lokakuuta 1921 Turku23. helmikuuta 2007 Helsinki[1]) oli suomalainen lastenlääkäri. Hän oli julkisuudessa television alkuaikojen ohjelmassa TV-kotilääkäri,[2] jota tehtiin yli 30 vuotta.[3]

Österlund oli koulutukseltaan lääketieteen ja kirurgian tohtori sekä lastentautien ja vastasyntyneiden erikoislääkäri. Hän toimi lastenlääkärinä Helsingin yleisessä sairaalassa 1955–1958 sekä vuodesta 1963 Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalla.

Österlund kuoli 85-vuotiaana. Hänen hautansa on Hietaniemen hautausmaan uurnalehdossa.

Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1981 Österlundille myönnettiin Valtion tiedonjulkistamispalkinto toiminnasta lääketieteen popularisoijana, ja vuonna 1984 hän sai Duodecim-seuran ensimmäisen Tiedottajapalkinnon.[4][5] Österlund sai professorin arvon 1988.[1]

Österlundin puoliso oli Liisa Österlund.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Comparative investigation of the concentration of certain electrolytes in maternal and cord blood, diss. (1955)
  • Vauva ja sen hoito (1969), 9. painos 1981
  • Leikki-ikäinen lapsi (1973), 2. painos 1980
  • Sairas lapsi (1979)
  • Lääketieteen ovet (1985)
  • Keskonen ja sairas vastasyntynyt (1987)
  • Opettajan sininen ongelmalapsi ja opettaja, päätoimittaja (1987)
  • Lasten kotilääkäri (1988)
  • Vauvakirja (1988)
  • Suomen perinatologinen seura 1975–1995 (1995)
  • Lasten sairaanhoito, Riitta-Liisa Kantero, Hellevi Levo, Kalle Österlund (1996), 2. painos 1997
  • Matka maapallon ympäri (2002)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helsingin Sanomat 1.2.2007, s. C 7. Muistokirjoituksen verkkoversio.
  2. Turkasen tenava! Elonet. Taustaa. Viitattu 19.8.2014.
  3. Hanski, Pentti: Pöllön siivin: MTV:n vuodet 1955–1984, s. 96–97. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17300-6.
  4. Myönnetyt palkinnot. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Viitattu 19.8.2014.
  5. Tiedottajapalkinto.[vanhentunut linkki] Duodecim. Viitattu 19.8.2014.