Kalium-40

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalium-40 (40K) on kaliumin luonnossa esiintyvä radio­aktiivinen isotooppi, jolla on erittäin pitkä puoliintumisaika, 1,249 · 109 vuotta. Sen ytimessä on 19 protonia ja 21 neutronia. Luonnon kaliumissa sitä on noin 0,01 prosenttia.[1]

Kalium-40 on siitä harvinainen radioisotooppi, että sillä voivat esiintyä kaikki kolme beetahajoamisen tapaa. Noin 89,28 prosentissa tapauksissa se hajoaa kalsium-40:ksi (40Ca) lähettämällä beetahiukkasen (β) eli elektronin, jonka maksimienergia on 1,33 MeV, ja antineutriinon. Noin 10,72 prosentissa tapauksissa se elektronisieppauksella argon-40:ksi lähettäen 1,460 MeV:n gammasäteilyä ja neutriinon. Pieni osa, noin 0,001 % kalium-40-ytimistä, hajoaa argon-40:ksi lähettämällä positronin+-hiukkasen) ja neutriinon[2]

Kalium-argon-ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalium-40:llä on suuri merkitys radio­aktiivisen iän­määrityksen kannalta, sillä siihen perustuu kalium-argon-ajoitus. Sen yhtenä hajoamis­tuotteena syntyvä argon on jalokaasu, joka ei muodosta kemiallisia yhdisteitä muiden alkuaineiden kanssa. Tämän vuoksi kun jokin mineraali muodostuu sulan laavan jähmettyessä tai veteen liuenneiden aineiden kiteytyessä, se ei alun perin sisällä lainkaan argonia, vaikka sitä olisikin ollut siinä nesteessä, josta se muodostui. Jos mineraali kuitenkin sisältää kaliumia, siinä olevan kalium-40:n hajotessa syntyy vähitellen argonia, joka jää mineraalin sisään. Koska tiedetään, millä nopeudella tämä tapahtuu, mittaamalla mineraalin 40K- ja 40Ar-pitoisuuksien suhde on mahdollista laskea, kuinka pitkä aika sen muodostumisesta on kulunut.

Maan ilmakehän argonista on 99,6 % isotooppia 40Ar. Sitä vastoin Auringossa, ja kaikesta päättäen aikoinaan myös siinä aineessa, josta planeetat muodostuivat, suurin osa argonista on isotooppia 36Ar ja vain noin 15 % isotooppia 40Ar. Tämä osoittaa, että suurin osa ilma­kehän argonista on syntynyt kalium-40:stä, joka on vähitellen hajonnut argon-40:ksi ja tämä paennut ilma­kehään.

Kalium-40:n osuus luonnollisessa radioaktiivisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalium-40 on suurin luonnollisen radio­aktiivisuuden lähde eläimissä ja ihmisissä. Aikuisen ihmisen kehossa on noin 160 grammaa kaliumia, josta 0,01 prosenttia eli 0,016 grammaa on isotooppia 40K. Tämän kaliummäärän aktiivisuus on noin 4200 becquereliä, eli sekunnissa ihmisen kehossa hajoaa noin 4200 kalium-40-ydintä.[3][4]

Radioaktiivisen kaliumin on väitetty olevan tärkein kasveilla ja eläimillä esiintyvien luonnollisten geneettisten mutaatioiden aiheuttaja.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Daniel N. Lapedes: ”Chemical elements”, Dictionary of Physics and Mathematics, s. A29. McGraw-Hill, 1978. 0-07-045480-9.
  2. Positron Emission in the Decay of K40. Physical Review, 1962, nro 126, s. 1818.
  3. Radio­aktiivisten hajoamisten lukumäärä sekunnissa tietyssä määrässä kalium-40:tä on tällaisten atomien lukumäärä kerrottuna niiden keskimääräisellä eliniällä. Atomien lukumäärä grammassa kalium-40:tä saadaan jakamalla Avogadron vakio (atomien lukumäärä moolissa ainetta, 6,023 · 1023) tämän isotoopin atomimassalla (39,96), jolloin tulokseksi saadaan 0,1507 · 1023 atomia. Radionuklidin keskimääräinen elinikä saadaan jakamalla sen puoliintumisaika luvulla ln 2, jolloin saadaan 56,82 · 1015 sekuntia.
  4. Supian Bin Samat et al (1997), The 40K activity of one gram of potassium, Phys. Med. Biol. volume 42 page 407, doi:10.1088/0031-9155/42/2/012
  5. Marko Hamilo, Lauri Niinistö: ”Kalium: Potaskasta saippuaa, lasia ja lannoitteita”, Alkuaineet, s. 48. Helsingin sanomat, 2007. 978-952-5557-16-9. Teoksen verkkoversio.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Potassium-40

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]