Kalinovik

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kalinovik
(Калиновик)
Kalinovik municipality.svg

Koordinaatit: 43°30′N, 18°27′E

Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia-Hertsegovina
Flag of Republika Srpska.svg Serbitasavalta
Hallinto
 – kaupunginjohtaja Slavko Sladoje
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 180 km²
Väkiluku (1991) 4 657
Suuntanumero(t) 57

Kalinovik on pikkukaupunki Serbitasavallassa Bosnia-Hertsegovinassa.

Kalinovik sijaitsee noin 40 kilometria Sarajevosta etelään keskellä alueelle ominaista karstimaata. Alueella levittäytyvät veden syövyttämät kalkkitasangot, joita täplittävät doliinit kuin Kuun kraatterit.[1]

Aikanaan Kalinovik oli varakas Itävalta-Unkarin varuskuntakaupunki, mutta nykyään se on köyhtynyt vain 2500 asukkaan maalaispitäjä. Bosnian sodan aikana Bosnian serbiviranomaiset puhdistivat alueen bosniakkiväestöstä. Tämän jälkeen moni serbiasukas on muuttanut muualle etsimään parempiä elinolosuhteita.[2][3].

Kalinovikin läheisin naapurikunta on Konjic. Näitä kaupunkeja toisiinsa yhdistää asfalttitie. Yhteydenpito kaupunkien välillä kärsi, kun Ljuta-joen ylittävä siltä räjäytettiin sodan lopulla syksyllä 1995. Silta rakennettiin uudelleen vuonna 2002.[4]

Konjicin ja Kalinovikin välinen raja muodostaa myös Bosnian sisäisten entiteettien, Bosnia ja Hertsegovinan federaation ja Serbitasavallan, välisen rajan.[5].

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

• Bak • Bojići • Boljanovići • Borija • Božanovići • Brda • Bukvica • Cerova • Čestaljevo • Daganj • Dobro Polje • Dragomilići • Dubrava • Gapići • Golubići • Gradina • Graiseljići • Gvozno • Hotovlje • Hreljići • Jablanići • Jažići • Jelašci • Jezero • Kalinovik • Klinja • Kolakovići • Kovačići • Krbljine • Kruščica • Kuta • Kutine • Luko • Ljusići • Ljuta • Mekoča • Mjehovina • Mosorovići • Mušići • Nedavić • Obadi • Obalj • Obrnja • Osija • Plačikus • Pločnik • Polje • Popovići • Porija • Presjedovac • Rajac • Rastovac • Ruđice • Sela • Sijerča • Sočani • Strane • Susječno • Šivolji • Tmuše • Tomišlja • Trešnjevica • Trnovica • Tuhobić • Ulog • Unukovići • Varizi • Varoš • Vihovići • Vlaholje • Vrhovina • Vujinovići • Zelomići

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1971[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

9 458 yhteensä:

  • serbit - 5 536 (58,53%)
  • muslimit - 3 796 (40,13%)
  • kroaatit - 44 (0,46%)
  • jugoslaavit - 20 (0,21%)
  • muut - 62 (0,67%)

1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4 657 yhteensä:

  • serbit - 2 821
  • muslimit - 1 726
  • jugoslaavit - 46
  • kroaatit - 18
  • muut - 46

Tunnettuja asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian serbiarmeijan komentaja, kenraalieversti Ratko Mladić on kotoisin Božanovićin kylästä.[6] Serbitasavallan oikeusministeri Momčilo Mandić on myös Kalinovikista.

Bosnian sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian sodan ensimmäisen vuoden aikana huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välillä Kalinovik puhdistettiin etnisesti muslimiväestöstään. Bosnian serbit Ratko Bundalo ja Nedjo Zeljaja suorittivat Kalinovikissa vakavia rikoksia musliväestöä kohtaan.[7].

Bundalo oli Kalinovikin taktisen ryhmän komentaja ja Zeljaja julkisen turvallisuusaseman päällikkö. Heidän valvonnassaan siviileitä eristettiin Miladin Radojevic-koulun rakennukseen vuonna 1992. Puolisotilaallisten joukkojen, jotka "kohtelivat kaltoin asukkaita etnisyydestä riippumatta", jäsenet suorittivat naisten raiskauksia ja muita fyysisiä hyväksikäyttöjä koululla. Miesvankeja vietiin ulos ja pahoinpideltiin, eikä osa heistä koskaan palannut. Aleksandar Cerovinan ja Slavko Lalovićin mainittiin silminnäkijätodistuksissa olleen apumiehinä näiden rikosten toteuttamisessa ja Cerovinan on mainittu syyllistyneen silminnäkijöiden pelotteluun.[8]

21. joulukuuta 2009 Bosnia-Hertsegovinan oikeus katsoi Bundalon ja Zeljajan syyllisiksi muslimien vainoon, murhiin, vangitsemisiin ja kiduttamisiin huhtikuun 1992 ja maaliskuun 1993 välillä. Bundalo tuomittiin 19 vuodeksi vankeuteen ja Zeljaja 15 vuodeksi. Barutni Magacinin internointileirin johtaja Djordjislav Askraba vapautettiin syytteistä todistusaineiston puuttuessa.[9]

Syksyllä 1995 Bosnian armeija tuhosi Ljuta-joen ylittävän sillan Dindossa estääkseen Bosnian serbiarmeijan panssarivaunuja hyökkäämästä Konjiciin ja Neretvan laaksoon. Tieyhteys Konjicin ja Kalinovikin välillä palautettiin vuonna 2002, kun Espanjan armeijan SFOR-joukkojen pioneeriosasto rakensi pioneerisillan ("Baileyn silta") joen yli.[4]

Sosiaaliset olot sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaseudun autioituminen ja työttömyys vaivaavat Kalinovikia.[3] Drinan ylätasanko tuhoutui sodassa ja sen jälkeen jaettiin kahden entiteetin kesken. Tämä on aiheuttanut tiukan jakautumisen ja vaikeuttanut yhteisöjen yhteydenpitoa. Kovan linjan poliitikkojen vastahankaisuus on eristänyt alueen kansainvälisestä avustustyöstä ja yleisestä talouskehityksestä. Talouden ydinongelmia kärjistävät maantieteellinen eristäytyneisyys, perifeerisyys ja vuoristoinen seutu, jotka ovat entisestään erottaneet alueen alueellisista ja kansallisista markkinoista. Monet alueet paikallishallinnoista kuuluvat koko Bosnian riistävimpiin.[10]

Ratko Mladić on säilynyt vaikuttavana hahmona alueena vielä tänäkin päivänä. Ystävät ja sukulaiset edelleen osoittavat hänelle tukeaan ja pitävät häntä sankarina, vaikka tosin paikalliset ovat vastahankaisia puhumaan ulkopuolisille.[3] Serbian viranomaiset ovat sanoneet, että Mladićin läheiseen tukiverkostoon kuuluu tovereita Kalinovikista.[11].

Kaupunkiin on tullut uudisasukkaita Sarajevosta.[3]. Naisen perinteinen rooli on alkanut Kalinovikissa muuttua sen jälkeen, kun Serbian kielen ja kirjallisuuden professori Veri Elez alkoi rohkaista paikallisia naisia hyödyntämään sodan jälkeen kansainvälisten avustusjärjestöjen tarjoamia mahdollisuuksia naisia ja naisten roolia maalaisyhteisössä koskevissa kysymyksissä. Elezin johtama naisten ryhmä tekee yhteistyötä vapaaehtoisjärjestöjen kanssa tietokoneiden hankkimiseksi, yrittäjyyshankkeiden kehittämiseksi ja naisten johtajuuuden tavoittelun rohkaisemiseksi. Avustusjärjestö IFAD on tukenut Kalinovikin kehitystä maaseudun infrastruktuurin jälleenrakennuksessa, luotonannossa, koulutuksessa ja seminaareissa. Osa naisista on työllistänyt itsensä käsitöillä (kutominen sekä liinojen ja peittojen ompeleminen) ja suunnittelee kutomon perustamista. Toiset taas ovat aloittaneet maidon tuotannon ja sen jalostamisen.[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]