Kalifornian talous

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kalifornian talous on Yhdysvaltain osavaltioiden talouksista suurin. Vuonna 2006 toiseksi suurin, Texasin talous, oli 60 % Kalifornian osavaltion taloudesta.[1]

Merkittävä osa Kalifornian tuotteista viedään ulkomaille. Vuonna 2006 tuotteita vietiin Aasiaan 52 miljardin dollarin arvosta, Eurooppaan 25 miljardin, Meksikoon 18 miljardin ja Kanadaan 13 miljardin dollarin arvosta.[1]

Kalifornialaisia rusinoita

Tärkein talouden sektori on palveluelinkeinot, jotka tuottavat suurimman osan osavaltion budjetista (samoin kuin useimmissa muissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa). Maatalouden tuotanto on suurempi kuin missään muussa osavaltiossa. Siitä 27 % tulee karjanhoidosta, 73 % maanviljelystä. Liikevaihdossa mitaten viisi tärkeintä maatalouden tuoteryhmää ovat maitotuotteet, kasvihuonetuotteet, rypäleet, mantelit ja karja. Tärkeimpiä vihanneslajeja ovat lehtisalaatti ja tomaatti, niiden jälkeen tulevat parsakaali ja porkkanat. Monista hedelmälajeista lähes koko Yhdysvaltain tuotanto saadaan Kaliforniasta. Näihin kuuluvat mantelit, aprikoosit, taatelit, viikunat, nektariinit, oliivit, luumut ja saksanpähkinät.[2]

Kalifornian rannikon pituus on 1 350 km, joten kalastus on luonnollisesti tärkeää. Arvokkaimpia kaloja ovat tonnikalat ja miekkakalat.[2]

Tuotantotalouden tärkeimpiä osa-aleita ovat elektroniikan ja sen komponenttien, tietokoneiden ja elintarvikkeiden valmistus.[2]

Kaivosteollisuuden tärkein tuote on raakaöljy. Kaikki Yhdysvaltojen tuottama boori tulee Kaliforniasta.[2]

Osavaltion talous on alijäämäinen, toukokuussa 2012 kuvernööri Jerry Brown ilmoitti että tulevan budjettivuoden alijäämä nousee jopa 16 miljardiin dollariin, vaikka ennusteissa veikattiin määräksi noin yhdeksää miljardia. Samalla Brown ehdotti veronkorotuksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b California's Economy and Budget in Perspective 2006 Legislative Analyst's Office 2006
  2. a b c d California Economy Netstate.
  3. Kalifornian talous luultuakin pahemmin kuralla Helsingin Sanomat. 14.5.2012. Viitattu 19.5.2012.