Kaj Franck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franck aloitti Kilta-astiaston suunnittelun 1948. Suunnittelun lähtökohtana oli, että tuotteet ovat pinottavia ja vaativat vähän varastointitilaa.
Kartio-laseja ja kaadin, 1958.

Kaj Gabriel Franck (9. marraskuuta 1911 Helsinki[1] tai Viipuri[2][3]26. syyskuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen muotoilija. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1972. Hän oli taiteilijaprofessori 1973–1978.

Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikka- ja lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu "suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi". Hän karsi muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen[4].

Franck valmistui Taideteollisuuskeskuskoulusta huonekalupiirtäjäksi 1932. Franck oli Nuutajärven lasitehtaan taiteellinen johtaja 1950–1973. Hän oli Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettaja vuodesta 1945 ja sen taiteellinen johtaja 1960–1969.[5] Hän suunnitteli niin Arabialle, Artekille, Iittalalle kuin Nuutajärvellekin. Hänen tunnetuimpia suunnittelutöitään ovat Kilta-sarja, Kartio-lasit ja Teema-sarja. Kilta, jonka pohjalta Teema kehitettiin, oli aikoinaan mullistava ilmestyessään yksinkertaisena käyttösarjana koristeellisten astiastojen tilalle. Tunnettuihin suunnittelutöihin kuuluu myös nykyisin ainoastaan valkoisena valmistettava japanilaishenkinen lokerovati.[6][7] Mustan tuotanto lopettiin 2007.

Vuonna 1978 Sarvis Oy toi markkinoille Franckin suunnitteleman laajan Pitopöytä-muoviastiaston aterimineen, jota vietiin Easy Day -nimisenä muun muassa Ruotsiin, Saksaan, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Amerikkaan. Franckia kiinnostivat etenkin polykarbonaatista valmistetut aterimet, jotka saivat innoituksen hänen matkoiltaan Japaniin, jossa metallisia aterimia vieroksutaan.[8]

Lokerovati, 1957.

Franck voitti urallaan monia suunnittelukilpailuja ja tunnustuksia, muun muassa Milanon triennaalista vuonna 1951 ja 1954, Milanon triennaalin Grand Prix'n 1957, Compasso d'Oro -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Lunning-palkinnon. Pro Finlandian hän sai vuonna 1957, professorin arvonimen 1972 ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin arvon vuonna 1983.

Helsingin Arabianrannassa on Kaj Franckin katu. Franckin äidinpuoleinen isoisä oli arkkitehti ja kirjailija Johan Jakob Ahrenberg, joka oli Arabian posliinitehtaan ensimmäisiä suunnittelijoita 1800-luvun lopulla.

Kaj Franck -muotoilupalkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Design Forum Finland on jakanut vuodesta 1992 Kaj Franck -muotoilupalkintoa, jonka johon liittyvä rahapalkinto on 10 000 euroa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suuret suomalaiset, Ehdokkaat 2004. Yleisradio. Viitattu 7.10.2009.
  2. Iittala, Muotoilijat Iittala. Viitattu 7.10.2009.
  3. Franck, Kaj Arabian museo. Viitattu 6.10.2009.
  4. Kaj Franck vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen Helsingin sanomat. 17.7.2011. Viitattu 17.7.2011.
  5. AL-V: Kaj Franck 2004. Aralis Kirjastokeskus. Viitattu 8.12.2008.
  6. Arabia.fi
  7. Design Forum
  8. Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 150–151. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3.
  9. http://www.aheadhabitare.fi/fi/kaj-franck-palkinto

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]