Kaivoslaki (1932)
Vuoden 1932 kaivoslaki[L 1] oli Suomessa vuonna 1932 annettu ensimmäinen kaivoslaki, jolla kumottiin siihen saakka lähes 50 vuotta voimassa ollut kaivaus- ja valtaussääntö vuodelta 1883. Laki tuli voimaan vuoden 1933 alusta.[1]
Valtausoikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lain mukaan sekä yksityinen Suomen kansalainen että suomalainen osakeyhtiö, osuuskunta tai muu yhtymä oli oikeutettu ei ainoastaan omalla maallaan vaan myös toisen maalla valtaamaan ja käyttämään hyväkseen määrätynlaisia kivennäislöydöksiä.[1]
Jotta tällainen valtaus olisi ollut lain mukaan luvallinen, kivennäislöydöksen tuli sisältää kulta-, hopea-, platina-, elohopea-, lyijy-, tina-, sinkki-, kupari-, koboltti-, nikkeli-, rauta-, mangaani-, kromi-, titaani-, molybdeeni-, wolframi-, vismutti-, antimoni-, radium-, torium- tai uraanimalmia tahi arsenikkikiisuja, rikkikiisua, magneettikiisua, kivennäishiiltä, timantteja, apariittia, magnesiittia, kaoliinia, bauksiittia, talkkia tai asbestia.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lakiviitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kaivoslaki (116/1932), annettu 22. huhtikuuta 1932.