Kaivertaminen
Wikipedia
Kaivertaminen on kuvion viiltämistä kovaan, tasaiseen pintaan.
[muokkaa] Kaiverrus menetelmänä
Kaivertajat käyttävät karkaistusta teräksestä valmistettua työkalua, kaiverrinta, leikkaamaan kuvion metallin pintaan, yleisimmin kupari- tai hopealevylle. Kuvio piirrotetaan levylle ja levy kiinnitetään esimerkiksi puupalikalle sinettivahalla. Kaivertimissa on valikoima kokoja ja muotoja, jotka tuottavat erityyppisiä uurteita. Työkalun, jota usein käytetään kuvion tekemiseen kulma on hieman kaartuva päästä. Tasaisia kaivertimia käytetään tekemään täyttötyötä kirjaimin, kuin myös soittimien kaiverrustyöhön. Pyöreät kaivertimet ovat yleisimmin käytössä hopealle, kirkkaan leikkausjäljen aikaansaamiseksi (bright-cut engraving) kuin myös toisiin vaikeasti leikattaviin metalleihin kuten esimerkiksi teräs. Suoran viivan kaivertamiseen käytetään joko kulmikkaita tai pitkulaisia timantin muotoisia kaivertimia. Monenlaisia muita, (mezzotint rockers, roulets ja burnishers) työkaluja käytetään tehostepinnan aikaansaamiseksi.
[muokkaa] Nykyaikainen kaiverrus
Suurten tasojen mikroskooppiset yksityiskohdat voi saavuttaa vain mestarikaivertaja, kaiverrettujen muotojen jäljittely on melkein mahdotonta ja nykyaikaiset setelileimasimet ovat melkein aina kaiverrettuja. Monet klassiset postileimat olivat kaiverrettuja, tosin nykyään kaiverruksen harjoittaminen on keskittynyt vain tiettyihin maihin ja/tai käytetty kun halutaan ”elegantimpaa” muotoilua. Nykyään käsinkaiverruksen opetus säilyy suurimpana muutamalla erikoistuneella alalla. Suurimmat taiteelliset löydöt on tehty tuliaseista tai muista metallisista aseista, koruista ja soittimista. Teollisuudessa kaupallisiin koristeluihin on korvattu työvälineeksi CNC- tai jyrsinkone. Koneellinen kaiverrus ei kuitenkaan ole ulkonäöltään samanlaista kuin käsinkaiverrus. Kone käyttää kuvion tekemiseen usein laseria, käsin vuollaan kappaleesta irti "lastu".
