Kairanokiperhonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kairanokiperhonen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Täpläperhoset Nymphalidae
Alaheimo: Heinäperhoset Satyrinae
Tribus: Satyrini
Suku: Nokiperhoset Erebia
Laji: disa
Kaksiosainen nimi

Erebia disa
(Thunberg, 1791)

Katso myös

  Kairanokiperhonen Wikispeciesissä
  Kairanokiperhonen Commonsissa

Kairanokiperhonen (Erebia disa) on täpläperhosten heimoon ja heinäperhosten alaheimoon kuuluva keskikokoinen päiväperhonen. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[1].

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kairanokiperhonen on levinnyt sirkumpolaarisesti Euroopan pohjoisosiin, Siperian vuoristoihin ja Pohjois-Amerikan pohjoisosiin. Skandinaviassa laji esiintyy noin 64° pohjoispuolella. Suomessa laji esiintyy Keski-Lapin pohjoisosista Lapin pohjoisosien matalimmille tuntureille. Erillishavaintoja on Kuusamosta ja Rovaniemeltä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kairanokiperhosen etusiiven pituus on yleensä 22–26 mm. Suomessa on mitattu siipien kärkiväliksi 41–49 mm. Etusiiven yläpuolella on koirailla neljä terätöntä mustaa silmätäplää, jotka ovat keltaisen renkaan ympäröimiä, naarailla renkaat ovat yleensä sulautuneet rajoiltaan epäselväksi postdiskaalijuovaksi. Takasiiven yläpuoli on yksivärinen tummanruskea ja kirjaukseton. Takasiiven alapuolella on selvä tumma keskijuova. Siipiripset ovat harmaan- ja ruskeankirjavia.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kairanokiperhosen elinympäristöä ovat suomaasto, kosteat havumetsät ja tunturien koivuvyöhyke. Euroopassa laji esiintyy yleensä alangoilla ja alemmilla tuntureilla. Suomessa tyypillistä elinympäristöä ovat pienet metsän tai pensaikon ympäröimät varpuiset avosuot. Lajia suuresti muistuttava suonokiperhonen (Erebia embla) ei esiinny samantyyppisessä ympäristössä.

Lentoaika ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentoaika on kesä–heinäkuussa riippuen kesän säistä. Lentoaika Suomessa on yleensä heinäkuun alkupuolella. Laji talvehtii kahdesti toukkana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukan ravintokasvi on tuntematon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kirjayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]