Kainkoira

Kainkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Japani
Rodun syntyaika	ikivanha
Alkuperäinen käyttö	metsästys
Nykyinen käyttö	metsästys, vahtikoira, seurakoira
Muita nimityksiä	Kai Ken, Kai, Tora Inu, tiikerikoira
FCI-luokitus	Ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino	15–23kg
Säkäkorkeus	43–55 cm
Väritys	mustabrindle, ruskea brindle ja punabrindle

Kainkoira, joulukuuhun 2012 asti pelkkä kai, on japanilainen koirarotu se onkin yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta, ja kuuluu keskikokoisiin shika rotuihin. Sitä pidetään kotimaassaan kansallisaarteena, ja sitä on kasvatettu vuosisatojen ajan. Se on äärimmäisen harvinainen koira jopa Japanissa ja on sukua muille Japanilaisille pystykorville. Kaikista Japanin kansallisista koirista kainkoira on ehkä epätavallisimman näköinen. Sen silmäänpistävin piirre on brindle turkki, japaniksi torage (= tiikeriturkki), minkä takia koiraan viitataan joskus sanalla tora inu, tiikerikoira, tai kai tora. Turkin värit voidaan jakaa kolmeen ryhmään, pohjavärin ja raitojen vahvuuden perusteella: musta brindle (kuro tora), punainen brindle (aka tora), sekä ruskea brindle (chu tora), mutta musta brindle on yleisin.

Ulkonäkö

Kainkoira on keskikokoinen koira, jolla on kiilamainen pää ja pystyt korvat. Uroksen säkäkorkeus on 49–55 cm ja nartun on hieman vähemmän, 43–49 cm. Häntä on tiheä ja asettunut korkealle. Suositeltu kantotapa on sirppimäinen häntä, mutta häntä, joka kiertyy selän päälle, on myös hyväksyttävä. Kun kainkoira metsästää, häntä joskus suoristuu taakse tai nousee suoraan ylöspäin. Hännän pitäisi olla vähintään tarpeeksi pitkä ylettämään kintereeseen. Raajojen tulee olla vahvat ja kinnerten hyvin kehittyneet, jotta ne antaisivat oikean kuvan koiran alkuperäisestä vuoristoelämästä. Kainkoiralla on keskipitkä kaksinkertainen turkki, pitempi kuin shiballa, mutta lyhyempi kuin akitalla. Peitinkarva on karheaa ja suoraa ja voi olla littana tai vartalosta hieman ulkoneva. Aluskarva on tiheää ja pehmeää. Kaikki brindlet värit ovat samanarvoisesti hyväksyttyjä. Pennuilla on syntyessään yleensä mustat pörröiset turkit. Brindlet juovat ilmestyvät kun aikuiskarva saapuu, mutta ne eivät ole välttämättä kovin näkyviä ennen kuin koira täyttää viisi vuotta. Hyvin erottuva brindle on vahvasti suositeltava. Hieman valkoista sallitaan jaloissa, muttei ranteiden tai kintereiden yläpuolella; eturinnassa; etujalkojen välissä; tai mahassa. Valkoinen ei saisi koskaan sekoittua vartalon turkkiin.

Luonne ja käyttäytyminen

Kainkoira on jykevä, lihaksikas koira, jolla on poikkeuksellinen rohkeus ja kunto. Kainkoiran tiedetään jopa kiipeävän puihin ja uivan saalista tavoitellessaan. Perinteiset japanilaiset kirjoitukset kuvaavat kaita luonnollisena metsästäjänä, luotettavana vartijana ja erittäin omistautuneena isännälleen. Uskotaan myös, että mikäli sen omistajan henki on uhattuna, kainkoira taistelee kuolemaansa saakka puolustaessaan isäntäänsä. Kainkoirat voivat olla melko varautuneita vieraita kohtaan, mutta ne ovat silti hyvin ystävällisiä, eivätkä käyttäydy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Ne vaativat kuitenkin paljon sosialistamista heti pennusta lähtien ettei koirasta tulisi arka tai agressiivinen. Kainkoirat ovat myös lapsiystävällisiä. Kainkoirasta saakin erinomaisen vahtikoiran tai kodinpuolustajan. Se on yhden omistajan koira: se kiintyy mieluummin vain yhteen omistajaan, kuin koko perheeseen. Kainkoirat tarvitsevat järkähtämätöntä ja rakastavaa koulutusta kärsivälliseltä omistajalta. Rotu oppii nopeasti ja sillä on hyvä arviointikyky: joitain kainkoiria on koulutettu pelastuskoiriksi. Se saattaa näyttää villiltä, mutta on hyvä ymmärtämään omistajansa tunteita.

Alkuperä

Kainkoiraa käytettiin yhteen aikaan metsästykseen ja se tuli alun perin nykyisestä Yamanashin prefektuurista, entisestä Kai no kunista (mistä nimikin on lähtöisin), ennen kuin se levisi eteläisille Japanin Alpeille. Kainkoirat voidaan jakaa kahteen kategoriaan sen perusteella, mitä riistaa ne koulutettiin metsästämään: villikarjutyyppiin, sekä peuratyyppiin. Rodun on arveltu kehittyneen Ashiyasun kylässä, mikä koostui suurimmaksi osaksi metsästävistä perheistä. Täten sen selviytyminen riippui täysin voimakkaista ja hurjista koirista, jotka pystyivät metsästämään pienissä laumoissa ja kyläläiset omistautuivat koirilleen olennaisena osana elämässään. Nämä tekijät saattoivatkin vaikuttaa siihen, että kainkoira on hyvin puhdas ja tasapainoinen rotu. Siitä tehtiin suojelukohde 1934, aiemmin kuin mistään muusta japanilaisesta koirarodusta.

Lähteet

Japanese Dogs Akita, Shiba, and Other Breeds (Michiko Chiba)

Aiheesta muualla

• The North American Kai Ken Association
• Canada's Guide To Dogs, Kai Ken
• Royal Kennels, Kai Ken
• Japanilainen kai-sivu (japaniksi)
• Toinen japanilainen kai-sivu (japaniksi)
• Suomen Nihonken ry

Japanilaiset koirarodut

FCI-rodut: Akita | Hokkaido | Japanese chin | Japaninpystykorva | Japaninterrieri | Kainkoira | Kishu | Shiba | Shikoku | Tosa

Harvinaiset rodut: Iwatenkoira | Kawakaminkoira | Koshijinkoira | Riukiunkoira | Sahalininhusky | Sanshu | Satsumankoira

Sukupuuttoon kuolleet: Aizunkoira | Awankoira | Koshikijimankoira | Sanininkoira | Takayasunkoira