Kainkoira

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kainkoira

Kai.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Japani
Määrä Suomessa rekisteröity 9
Rodun syntyaika ikivanha
Alkuperäinen käyttö metsästys
Nykyinen käyttö metsästys, vahtikoira, seurakoira
Muita nimityksiä Kai Ken, Kai, Tora Inu, tiikerikoira
FCI-luokitus Ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino 15–23kg
Säkäkorkeus 43–55 cm
Väritys mustabrindle, ruskea brindle ja punabrindle

Kainkoira, joulukuuhun 2012 asti pelkkä kai, on japanilainen koirarotu. Se onkin yksi maan kuudesta alkuperäisestä pystykorvarodusta, ja kuuluu keskikokoisiin shika inu -rotuihin. Sitä pidetään kotimaassaan kansallisaarteena, ja sitä on kasvatettu vuosisatojen ajan. Se on äärimmäisen harvinainen koira jopa Japanissa ja on sukua muille Japanilaisille pystykorville. Kaikista Japanin kansallisista koirista kainkoira on ehkä epätavallisimman näköinen. Sen silmäänpistävin piirre on brindle turkki, japaniksi torage (= tiikeriturkki), minkä takia koiraan viitataan joskus sanalla tora inu, tiikerikoira, tai kai tora. Turkin värit voidaan jakaa kolmeen ryhmään, pohjavärin ja raitojen vahvuuden perusteella: musta brindle (kuro tora), punainen brindle (aka tora), sekä ruskea brindle (chu tora), mutta musta brindle on yleisin.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainkoira on keskikokoinen koira, jolla on kiilamainen pää ja pystyt korvat. Uroksen säkäkorkeus on 47–55 cm ja nartun 42–49 cm. Häntä on tiheä ja asettunut korkealle. Häntä voi olla kannettuna joko sirpillä tai kiertyneenä. Kun kainkoira metsästää, häntä joskus suoristuu taakse tai nousee suoraan ylöspäin. Hännän pitäisi olla vähintään tarpeeksi pitkä ylettämään kintereeseen. Raajojen tulee olla vahvat ja kinnerten hyvin kehittyneet, jotta ne antaisivat oikean kuvan koiran alkuperäisestä vuoristoelämästä. Kainkoiralla on keskipitkä kaksinkertainen turkki, pitempi kuin shiballa, mutta lyhyempi kuin akitalla. Peitinkarva on karheaa ja suoraa ja voi olla littana tai vartalosta hieman ulkoneva. Aluskarva on tiheää ja pehmeää. Kaikki brindlet värit ovat samanarvoisesti hyväksyttyjä. Pennuilla on syntyessään yleensä mustat turkit. Brindle on parhaillaan koiran ollessa 3-5 vuotias. Hyvin erottuva brindle on vahvasti suositeltava. Hieman valkoista sallitaan koiran rungossa. Valkoinen ei saisi koskaan sekoittua vartalon turkkiin.

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainkoira on jykevä, lihaksikas koira, jolla on poikkeuksellinen rohkeus ja kunto. Kainkoiran tiedetään jopa kiipeävän puihin ja uivan saalista tavoitellessaan. Perinteiset japanilaiset kirjoitukset kuvaavat kaita luonnollisena metsästäjänä, luotettavana vartijana ja erittäin omistautuneena isännälleen. Uskotaan myös, että mikäli sen omistajan henki on uhattuna, kainkoira taistelee kuolemaansa saakka puolustaessaan isäntäänsä. Kainkoirat voivat olla melko varautuneita vieraita kohtaan, mutta ne ovat silti hyvin ystävällisiä, eivätkä käyttäydy aggressiivisesti muita koiria kohtaan. Ne vaativat kuitenkin paljon sosiaalisuutta heti pennusta lähtien ettei koirasta tulisi arka tai aggressiivinen. Kainkoirat ovat myös lapsiystävällisiä. Se on yhden omistajan koira: se kiintyy mieluummin vain yhteen omistajaan, kuin koko perheeseen. Kainkoirat tarvitsevat järkähtämätöntä ja rakastavaa koulutusta kärsivälliseltä omistajalta. Rotu oppii nopeasti ja sillä on hyvä arviointikyky: joitain kainkoiria on koulutettu pelastuskoiriksi. Se saattaa näyttää villiltä, mutta on hyvä ymmärtämään omistajansa tunteita.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainkoiraa käytettiin yhteen aikaan metsästykseen ja se tuli alun perin nykyisestä Yamanashin prefektuurista, entisestä Kai no kunista (mistä nimikin on lähtöisin), ennen kuin se levisi eteläisille Japanin Alpeille. Kainkoirat voidaan jakaa kahteen kategoriaan sen perusteella, mitä riistaa ne koulutettiin metsästämään: villikarjutyyppiin, sekä peuratyyppiin. Rodun on arveltu kehittyneen Ashiyasun kylässä, mikä koostui suurimmaksi osaksi metsästävistä perheistä. Täten sen selviytyminen riippui täysin voimakkaista ja hurjista koirista, jotka pystyivät metsästämään pienissä laumoissa ja kyläläiset omistautuivat koirilleen olennaisena osana elämässään. Nämä tekijät saattoivatkin vaikuttaa siihen, että kainkoira on hyvin puhdas ja tasapainoinen rotu. Siitä tehtiin suojelukohde 1933, aiemmin kuin mistään muusta japanilaisesta koirarodusta.lähde?

Kainkoira Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainkoiria on rekisteröity Suomessa 9 yksilöä (v. 2013), mutta Suomessa asuu 8 yksilöä.[1] Se oli myös ensimmäinen Suomeen rantautunut shika inu: huhtikuussa 2009 Suomeen tuotiin ensimmäinen yksilö Yhdysvalloista Classy's-kennelistä.[2] Vuonna 2011 tuotiin Japanista uros[3], vuonna 2012 Tanskasta Sankt Xandors -kennelistä toinen uros[4] ja vuonna 2013 Japanista narttu[5]. Vuoden 2012 lopulla Gekkoo No -kenneliin syntyi Suomen ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa pentue, joka polveutuu osittain japanilaisista ja osittain amerikkalaisista linjoista.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Kai Ken

Japanese Dogs Akita, Shiba, and Other Breeds (Michiko Chiba)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]