Kaikki unelmani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaikki unelmani
The Best of Everything
Ohjaaja Jean Negulesco
Käsikirjoittaja Edith R. Sommer
Mann Rubin
Perustuu Rona Jaffen romaaniin
Tuottaja Jerry Wald
Säveltäjä Alfred Newman
Kuvaaja William C. Mellor
Leikkaaja Robert L. Simpson
Tuotantosuunnittelija Mark-Lee Kirk
Pukusuunnittelija Adele Palmer
Pääosat Hope Lange
Diane Baker
Suzy Parker
Joan Crawford
Robert Evans
Stephen Boyd
Brian Aherne
Martha Hyer
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
The Company of Artists
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta Yhdysvallat 8. lokakuuta 1959
Suomi 15. tammikuuta 1960
Kesto 121 minuuttia / 135 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 965 000 USD[2]
Tuotto 3 500 000 USD (USA)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kaikki unelmani (televisioesityksessä käytetty myös nimä Paras kaikista;[3] engl. The Best of Everything) on Jean Negulescon ohjaama yhdysvaltalainen romanttinen draamaelokuva vuodelta 1959.[1] Draaman pääosissa ovat Hope Lange, Diane Baker, Suzy Parker, Stephen Boyd, Louis Jourdan, Robert Evans ja Joan Crawford. Kaikki unelmani kertoo kolmen naisen urista ja yksityiselämistä. Naiset jakavat pienen asunnon New Yorkissa ja työskentelevät yhdessä sihteereinä taskukirjakustantamofirmassa. 20th Century Fox toimi elokuvan tuotantoyhtiönä ja jakelijana.[3][1]

Kaikki unelmani perustuu Rona Jaffen romaaniin Kaikki minun unelmani (The Best of Everything) vuodelta 1958.[1][4][5] Romaanin pohjalta Edith Sommer ja Mann Rubin laativat käsikirjoituksen.[4] Jerry Wald toimi elokuvan tuottajana ja Alfred Newman säveltäjänä.[4] Kaikki unelmani -elokuvan sävellykset olivat Newmanin viimeiset 20th Century Foxille, jonka kanssa hänellä oli kahdenkymmenen vuoden sopimus. Newman lähti Foxilta vuonna 1960, jonka jälkeen hän toimi freelancerina.

Kaikki unelmani sai kaksi Oscar-ehdokkuutta vuonna 1960.[1][4][5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Caroline Bender (Hope Lange) on kunnianhimoinen nuori sihteeri kirjakustantamossa. Jonkun jätettyä Carolinen, hän löytää lohtua toimittaja Mike Ricen (Stephen Boyd) sylistä. Gregg Adams (Suzy Parker) on konekirjoittaja ja aloitteleva näyttelijä, joka on rakastunut teatteriohjaaja David Savageen (Louis Jourdan). Kun ohjaaja jättää hänet, Adams tuhoutuu sisältä. Adams putoaa paloportailta ja kuolee.

April Morrison (Diane Baker) huomaa olevansa raskaana ja hyppää autosta, kun hänen syntymättömän lapsensa isä Dexter Key (Robert Evans) vaatii aborttia. Kaikki kolme naista ovat toimittaja Amanda Farrowin (Joan Crawford) alaisuudessa. Farrow on vaativa ammattilainen ja turhautunut nainen, joka avioituu ja jättää firman. Hän kuitenkin palaa takaisin, kun huomaa, että yksinkertainen koti- ja avioelämä ei ole hänen mieleensä.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Hope Lange … Caroline Bender  
 Stephen Boyd … Mike Rice  
 Suzy Parker … Gregg Adams  
 Martha Hyer … Barbara Lamont  
 Diane Baker … April Morrison  
 Brian Aherne … Fred Shalimar  
 Joan Crawford … Amanda Farrow  
 Robert Evans … Dexter Key  
 Brett Halsey … Eddie Harris  
 Donald Harron … Sidney Carter  
 Louis Jourdan … David Savage  
 Sue Carson … Mary Agnes  
 Linda Hutchings … Jane  
 Lionel Kane … Paul Landers  
 Ted Otis … Tohtori Ronnie Wood  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa vuonna 1958 tuottaja Jerry Wald 20th Century Foxilta ilmoitti, että hän oli ostamassa samannimisen romaanin oikeuksia. Ensimmäisessä haastattelussaan Wald sanoi elokuvasovituksesta: "Elokuvassa on kymmenen roolia nuorille ihmisille ja toivon saavani joitain meidän erinomaisia näyttelijöitämme, kuten Lee Remickin, Hope Langen, Diane Varsin, Suzy Parkerin, Robert Evansin, Lee Philipsin ja Bob Wagnerin."[6] Roolituksen varhaisessa vaiheessa Wald mainitsi myös Joanne Woodwardin, Audrey Hepburnin, Lauren Bacallin ja Margaret Trumanin.[7] Marraskuussa vuonna 1958 Rona Jaffe myi virallisesti hänen kirjansa oikeudet 100 000 dollarilla.[8] Hän ei halunnut olla osana käsikirjoituksen laatimisessa, vaan hänen aikomuksenaan oli esiintyä elokuvassa. Hän sanoi, että halusi esiintyä elokuvassa lyhyesti sivuosassa.[9]

Martin Rittin piti alun perin ohjata elokuvan, mutta hänet korvattiin Jean Negulescolla tammikuussa vuonna 1959. Kertoman mukaan Ritt oli järkyttynyt Suzy Parkerin palkkaamisesta. Ritt kiisti tämän huhun ja sanoi, että käsikirjoitus ei ollut hänen heiniään.[10] Parker hyväksyi tekemään elokuvan, kun Parker sai tietää Waldin olevan sairas. Parker ilmoittautui töihin tammikuussa 1959.[11] Parker olisi ottanut roolin vastaan jo kesällä 1958, mutta tällöin murtunut käsi esti häntä ottamasta sitä.[12] Parker näyttelee elokuvassa neuroottista näyttelijää, josta hän kommentoi: "Tiedän tyypin erittäin hyvin."[13]

Roolituksen aikana useita näyttelijöitä harkittiin, palkattiin ja korvattiin. Elokuussa vuonna 1958 Diane Varsi, Lee Remick ja Suzy Parker olivat kiinnitetty näyttelemään elokuvassa, mutta Varsi ja Remick molemmat vetäytyivät projektista.[14] Remickin oli joutunut jättämään tuotannon terveysongelmien takia alkuvuodesta 1959. Syyskuussa vuonna 1958 Julia Meade sitoutui elokuvaan aikomuksenaan tehdä elokuvadebyyttinsä.[15] Lopulta hän ei esiinnykään elokuvassa. Tammikuussa vuonna 1959 tuntematon näyttelijätär Diane Hartman palkattiin Barbaran rooliin, mutta hänet myöhemmin korvattiin Martha Hyerilla.[16] Maaliskuussa 1959 Jack Warden hyväksyi esiintymään sivuroolissa, mutta lopulta hän ei esiinnykään elokuvassa.[17] Alle kuukausi myöhemmin Jean Peters suunnitteli tekevänsä comebackin tämän elokuvan kautta.[18] Jos Petersiä ei olisi korvattu, Kaikki unelmani olisi ollut hänen viides elokuvansa Negulescon ohjauksessa. Maaliskuussa 1959 yhteen pääosarooliin palkattiin June Blair,[19] mutta hänet korvattiin toisella näyttelijällä.

Joan Crawford palkattiin elokuvaan Amanda Farrowin rooliin toukokuussa 1959 kymmenen päivää ennen kuvauksien alkamista.[20] Näihin aikoihin Crawford oli lähes rahaton[21] ja sen takia hyväksyi ensimmäistä kertaa sivuosan elokuvassa, jotta saisi maksettua velkansa. Crawfordin rahatilanne oli heikentynyt kovasti aviomiehensä Alfred Steelen kuoleman jälkeen. Hän kommentoi roolistaan: "Olen valkokankaalla ainoastaan seitsemän minuuttia. Mutta minä pidin osasta ja haluan tehdä muita elokuvia ja televisioelokuvia, jos löydän sellaisia mistä pidän."[22] Crawford oli vastikään tullut valituksi PepsiCon hallitukseen ja Crawford oli aikonut viettää suurimman osan ajastaan edistää virvoitusjuomajättiläistä.[22]

Kaikki unelmani -elokuva kuvattiin CinemaScope-menetelmällä 1,9-2,5 miljoonan dollarin budjetilla.[5] Elokuvan kuvaukset alkoivat toukokuussa 1959 ja päättyivät heinäkuussa 1959. Kaikki unelmani kuvattiin kokonaisuudessaan New Yorkissa. Elokuvan kuvauspaikkoina oli Manhattanilla sijaitsevat Central Park, Alfred E. Smith Houses, Sheridan Square ja Seagram Building. Elokuvaa kuvattiin myös New Yorkin Long Islandilla.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki unelmani sai ensi-illan Yhdysvalloissa New Yorkissa 8. lokakuuta vuonna 1959;[5] maanlaajuinen ensi-ilta oli seuraavana päivänä 9. lokakuuta.[23][4] Suomessa 15. tammikuuta vuonna 1960.[3] Elokuva tuotti Yhdysvalloissa 3,5 miljoonaa dollaria.

9. lokakuuta vuonna 1959 ilmestyneessä The New York Timesissa kriitikko Howard Thompson luonnehti elokuvaa muun muassa komeaksi, Negulescon ohjauksen olevan kunnioitettavaa ja roolituksen olevan erinomainen.[4] Lisäksi hän kehui Crawfordin roolisuoritusta erikseen.[4] Muutenkin Crawfordin pieni sivurooli elokuvassa herätti eniten huomiota. Crawfordin rooli oli ollut isompi, mutta useat hänen kohtauksensa – vastanäyttelijä Diane Bakerin mukaan myös loistavasti näytelty humalakohtaus – leikattiin, joka kuulemma johtui elokuvan pituudesta.[24] Kohtaus on kuitenkin säästetty ja on osana DVD-julkaisun lisämateriaalia.

Kaikki unelmani sai kaksi Oscar-ehdokkuutta parhaasta kappaleesta (sävellys Alfred Newman ja sanoitus Sammy Cahn laulusta "The Best of Everything") ja parhaasta puvustuksesta (Adele Palmer) vuonna 1960.[1][4][5]

Kaikki unelmani -elokuvan menestyksen ansiosta lyhytikäistä samaa nimeä kantavaa saippuasarjaa esitettiin ABC-kanavalla vuonna 1970.[5]

Kaikki unelmani on julkaistu VHS:lle 1. marraskuuta vuonna 1995 ja DVD:lle 24. toukokuuta vuonna 2005.[1][4] Elokuvaan sävelletyn musiikin on Film Score Monthly julkaissut CD:lle vuonna 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g The Best of Everything (1959) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu ..2013. (englanniksi)
  2. ↑ Solomon, Aubrey. Twentieth Century Fox: A Corporate and Financial History (The Scarecrow Filmmakers Series). Lanham, Maryland: Scarecrow Press, 1989. ISBN 978-0-8108-4244-1. s. 252
  3. ↑ a b c Best of Everything, The (1959) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 4.4.2013. (suomeksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i The Best of Everything joancrawfordbest.com. Joancrawfordbest.com. Viitattu ..2013. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f THE BEST OF EVERYTHING (1959) tcm.com. TCM.com. Viitattu ..2013. (englanniksi)
  6. ↑ Louella O. Parsonsin "Amounts Join "John Paul Jones", Cedar Rapids Gazette, 24. huhtikuuta 1958, s. 18
  7. ↑ Eddie Fisherin Jerry Wald's Big Secret: Make Hard Work Look Easy, Chester Times, 1. lokakuuta 1958 s. 7
  8. ↑ Bob Thomas: Working Girl Wants Marriage, Expert Says, The Post Register, 11. marraskuuta 1958 s. 11
  9. ↑ Even Before the Book Was Done, Films Paid $100,000 for Rights, Miami Daily News-Record, 9. syyskuuta 1959 s. 3
  10. ↑ Louella O. Parsons: "Anthony Quinn Signs To Make Film In Yugoslavia", Anderson Daily Bulletin, 28. tammikuuta 1959 s. 11
  11. ↑ Parsons, Louella O., "Bardot Film 'Night in Paris' Scrapped; New Movie Substituted", Albuquerque Journal 12. joulukuuta 1958 s. 58
  12. ↑ Louella O. Parsons: "Oilman's Story Scripted", Daily Review, 9. heinäkuuta 1958 s. 36
  13. ↑ Vernon Scott: "Suzy Parker Return to Work After Taking 14-month Layoff", Simpson's Leader-Times, 25. huhtikuuta 1959 s. 2
  14. ↑ "Mr. Hollywood" by Mike Connolly, The Independent, 23. elokuuta 1958 s. 6
  15. ↑ Dorothy Kilgallen: "Ava Is Still In Limelight", The Oneonta Star, 2. syyskuuta 1958 s. 4
  16. ↑ Erskine Johnson: "Hollywood Today", Eureka Humboldt Standard, 31. tammikuuta 1959 s. 2
  17. ↑ "Hedda Hopper", 'Tucson Daily Citizen, 4. maaliskuuta 1959 s. 35
  18. ↑ Hedda Hopper: "Hedda Hopper", The Lima News, 30. maaliskuuta 1959 s. 11
  19. ↑ Jean Cornel: "Real Life Can Be Like A Bad Movie", Tucson Daily Citizen, 21. maaliskuuta 1959 s. 33
  20. ↑ Hedda Hopper: "Hedda Hopper Hollywood", The Lima News, 12. toukokuuta 1959 s. 8
  21. ↑ Quirk, Lawrence J. ja Schoell, William: Joan Crawford: the Essential Biography (2002) s. 202
  22. ↑ a b Boyle, Hal: "Joan Crawford Embarks On New Career in Cold Cruel World of Business", Ada Evening News, 13. elokuuta 1959 s. 19
  23. ↑ The Best of Everything (1959) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 4.4.2013. (englanniksi)
  24. ↑ Quirk, Lawrence J.. The Films of Joan Crawford. The Citadel Press, 1968.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaikki_unelmani&oldid=22087757”