Kahdentoista apostolin koorumin apulaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kahdentoista apostolin koorumin apulaiset (engl. Assistant to the Quorum of the Twelve Apostles) oli pappeuden kutsumus Myöhempein aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkossa vuodesta 1941 vuoteen 1976. Kuten nimitys paljastaa, kahdentoista apostolin koorumin apulaiset toimivat kahdentoista apostolin koorumin apulaisina heidän suorittaessaan heille kuuluvia papillisia tai hallinnollisia tehtäviä. Kahdentoista apostolin koorumin apulaiset laskettiin mukaan kirkon yleisauktoriteetteihin. Heidät kutsuttiin yleensä johtamaan ja pitämään puheita vaarnakonferensseissa, uudelleenjärjestämään vaarnoja, tarkastamaan kirkon lähetyskenttiä ja avustamaan maailmanlaajuisessa lähetystyössä. Kahdentoista apostolin koorumin apulainen ei ollut erityinen pappeuden muoto, periaatteessa kuka tahansa ylipappi voi tulla kutsutuksi apulaiseksi.

Huhtikuussa 1941 Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti Heber J. Grant kutsui kahdentoista apostolin koorumille viisi apulaista. Kirkko jatkoi apulaisten kutsumista aina 1970-luvun alkupuoliskolle. 1976 tuolloinen presidentti Spencer W. Kimball ilmoitti, ettei apostoleille enää kutsuttaisi apulaisia ja että 22 miestä, jotka tuolloin palvelivat apulaisina, tultaisiin vihkimään seitsenkymmenen virkaan. Heidät kutsuttiin seitsenkymmenten ensimmäisen koorumin jäseneksi, se oli muodostettu 1975.

Kaiken kaikkiaan apostolien apulaisina palveli 38 miestä, joista 13 kutsuttiin myöhemmin apostoleiksi. Presidentti Gordon B. Hinckley oli heistä yksi.