Kadonneen valkoisen naisen syndrooma
Kadonneen valkoisen naisen syndrooma (engl. missing white woman syndrome) tai kadonneen kauniin tytön syndrooma (engl. missing pretty girl syndrome) on termi, jota media- ja yhteiskuntakriitikot käyttävät kuvatakseen traagista katoamistapausta. Yleensä tapaukseen liittyy nuori, viehättävä valkoihoinen tyttö tai nainen. Tapauksen seuranta on mediassa usein ylimitoitettua suhteessa kadonneisiin miehiin, eri etnistä alkuperää oleviin naisiin tai vähemmän viehättäviin henkilöihin verrattuna.[1][2][3]
Yhdysvalloissa on tutkittu, että media tahtoo keskittyä ”neitoihin hädässä”, usein juuri nuoriin valkoisiin naisiin.[4] Yhdysvalloissa esimerkkinä on käytetty Irakin sotaa, jossa yhdysvaltalainen sotilaspartio joutui väijytykseen. Partiossa oli kolme naispuolista sotilasta, Jessica Lynch, Shoshana Johnson ja Lori Piestewa. Heistä Lynch oli valkoihoinen ja vaaleahiuksinen, Johnson tummaihoinen yksinhuoltajaäiti ja Piestewalla oli hopi-intiaanien sukujuuret. Piestewa kuoli väijytykseen, kun taas Lynch ja Johnson otettiin sotavangeiksi. Kun heidät lopulta vapautettiin, media kohdisti huomionsa valkoihoiseen Lynchiin, ei tummaihoiseen Johnsoniin tai partion miehiin. Lynch kertoi myöhemmin hämmästelleensä, miksi hänestä tehtiin mediassa sankari ja muut unohdettiin lähes täysin.[5][6][7]
Tapauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuraavien tapauksien yhteydessä on puhuttu kadonneen valkoisen naisen syndroomasta:
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piia Ristikankare (lokakuu 1988) – ei löydetty.[3]
- Raisa Räisänen (lokakuu 1999) – ei löydetty.[3]
- Karoliina Kesti[8] (heinäkuu 2011) – kateissa kuukauden, löydettiin hukkuneena; ei rikosta.
Yhdistynyt kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sarah Everard (maaliskuu 2021) – siepattiin, löydettiin kuolleena; murhaaja tuomittiin.[9]
Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Polly Klaas[10] (lokakuu 1993) – löydettiin murhattuna; murhaaja tuomittiin.
- Chandra Levy[10] (toukokuu 2001) – kateissa seitsemän kuukautta; luurangon jäänteet löydettiin; murhaaja tuomittiin.
- Dru Sjodin[10] (marraskuu 2003) – löydettiin murhattuna; murhaaja tuomittiin.
- Brooke Wilberger[10] (toukokuu 2004) – siepattiin, murhaaja paljasti ruumiin sijainnin ja hänet tuomittiin.
- Taylor Behl[11] (syyskuu 2005) – katosi ja löydettiin myöhemmin kuolleena; murhaaja tuomittiin.
- Michelle Gardner-Quinn[12] (lokakuu 2006) – katosi ja löydettiin myöhemmin kuolleena; murhaaja tuomittiin.
- Gabby Petito[13] (elokuu 2021) – katosi ja löydettiin myöhemmin kuolleena; murhaaja oli muutaman viikon kateissa ja lopulta löytyi kuolleena.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Foreman, Tom: Diagnosing 'Missing White Woman Syndrome' CNN. 14.3.2006. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Robinson, Eugene: (White) Women We Love Washington Post. 10.6.2005. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Mäntysalo, Jesse: Kadonneen naisen kasvot hymyilevät mediassa vuosia, mutta miesten kohtalot unohtuvat – tutkijat kertovat, mistä kauniin tytön syndrooma johtuu 8.8.2021. Yle. Viitattu 9.8.2021.
- ↑ Krajicek, David: America's Missing TruTV. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Douglas, William: A case of race? One POW acclaimed, another ignored The Seattle Times. 9.11.2003. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ The Forgotten Soldier Rolling Stone. 3.6.2004. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Testimony of Jessica Lynch Committee on Oversight and Government Reform. Viitattu 22.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Aro, Jessikka: Kauneus piti Karoliinan otsikoissa Journalisti. 16/2011. Viitattu 4.12.2011.
- ↑ Morris, Natalie: ‘Missing White Woman Syndrome’: Are ethnic minority victims being ignored? Metro. 25.9.2021. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Johnson, Alex: Damsels in distress: If you’re missing, it helps to be young, white and female MSNBC.com. 23.7.2004. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Race Bias in Media Coverage of Missing Women?; Cheryl Hines Dishes on New Show CNN. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Remembering Michelle CNN. 10.7.2008. Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
- ↑ Kindelan, Katie: Gabby Petito case example of 'missing white woman syndrome,' experts say Good Morning America. 22.9.2021. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)