Kakh

Kakhin logo

Kakh (suom. "Näin" lyhenne termistä Kahane LaKnesset, suom. Kahane knessettiin) oli vuosina 1971–1994 toiminut israelilaisen äärioikeiston radikaalein puolue. Se henkilöityi vahvasti perustajaansa rabbi, teologi Meir Kahaneen ja tästä syystä puolueen ideologiaa on kutsuttukin kahanismiksi.

Itse Kahane pääsi knessetiin vuoden 1984 vaaleissa. Ennen vuoden 1988 vaaleja puolueen kannatus oli suurimmillaan, mutta se poissuljettiin pois vaaleista juuri varta vasten tehdyllä rasististen ja ei-demokraattista yhteiskuntaa kannattavien puolueiden vaaleihin osallistumisen kriminalisoivalla lailla. Kahanen murhan jälkeen vuonna 1990 puolueesta irtaantui ryhmittymä nimeltä "Kahane Khai" ("Kahane elää"). Myös muita kahanistisia ryhmiä on edelleen Israelissa, vaikka niiden osallistuminen vaaleihin on edelleen kiellettyä. Itse Kakh-puolue kiellettiin vuonna 1994.

Ideologia

Kahanismi ideologiana yhdistää fundamentalistista ortodoksijuutalaista teologiaa ja israelilaista ultranationalismia. Ideologialtaan se on siis uskonnollis-poliittista. Kahanen mukaan Israel eli synnissä ja sitä odotti Jumalan tuomio, jollei Israelin kansa tekisi parannusta. Israelin oli muututtava uskonnollisen lakiin nojaavaksi valtioksi, joka eristäytyisi muista maailman kansoista ja valtioista. Messiaan tulo olisi varma, jos Israel karkottaisi arabit, liittäisi valtaamansa alueet itseensä ja hävittäisi moskeijat Temppelivuorelta.

Muusta israelilaisesta äärioikeistosta poiketen Kahane ei kannattanut "territoriaalista maksimalismia" eli Israelin rajojen maksimaalista laajentamista. Vuonna 1967 haltuunotetut maat toki piti liittää Israeliin, mutta muuten ei tullut tavoitella Suur-Israelia. Kahanismi myös eroaa muusta israelilaisesta äärioikeistosta avoimella rasistisuudellaan. Arabit olivat Kahanen mukaan uhka Israelin turvallisuudella ja kansan rodulliselle puhtaudelle. Kahane vihjasi arabien pyrkivän saamaan itselleen juutalaiset naiset ja vaatikin lakia, joka estäisi juutalaisten ja ei-juutalaisten väliset avioliitot ja sekoittumisen. Kahanen rasismi perustui siihen teologiseen käsitykseen, että Israelin kansa erottui täysin muista kansoista. Israel oli Valittu Kansa, joten kansainväliset normit ja lait eivät sitä sitoneet. Israelin valtion olemassaolo oli kosto pakanoille näiden aiheuttamista kärsimyksistä Valitulle Kansalle. Muusta äärioikeistosta eroten kahanismi myös hyväksyy väkivallan ja terrorin käytön. Kaikki arabit, niin kansalaiset kuin ei-kansalaisetkin, oli karkotettava Israelin maan alueelta palestiinalaiset mukaan lukien. Vain ne arabit, jotka vannoisivat absoluuttista uskollisuutta Israelilla, saattaisivat ehkä saada oikeuden elää Israelissa, mutta eivät täysivaltaisina kansalaisina. Kahame myös suhtautui muusta äärioikeistosta poiketen vihamielisesti Israelin poliittiseen johtoon ja halusi hengiltä Israelin olemassaoloa vaarantavat poliitikot.

Historia

Varhainen historia

Amerikanjuutalainen rabbi ja teologi Meir Kahane oli jo vuonna 1968 perustanut Yhdysvalloissa Jewish Defence Leaguen ("Juutalainen puolustusliitto"), joka oli syyllistynyt väkivaltaisuuksiin. Syyskuussa 1969 hän muutti Israeliin ja julisti, ettei osallistuisi politiikkaan. Pian hän kuitenkin osallistui mielenosoituksiin, joissa vaadittiin arabien karkottamista Israelista ja sen valtaamilta alueilta. Jewish Defence League levitti Hebronissa lentolehtisiä, joissa vaadittiin pormestaria käynnistämään oikeudenkäynnit Hebronin vuoden 1928 verilöylystä, jossa arabit surmasivat juutalaisia.

Vuonna 1971 Kahane perusti Kakh-puolueen. Nimi sai innoituksensa Palestiinan mandaatin aikaisen oikeistolaisen sotilasorganisaation Irgunin tunnuslauseesta "Rak kakh" ("Vain näin") Puolue osallistui vuoden 1973 knessetin vaaleihin nimellä "Liigan lista" saaden 12 811 ääntä (0,82 %). Puolue menestyi huonommin vuoden 1977 vaaleissa, joissa se sai 4 396 ääntä. Vuonna 1980 Kahane tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen osallisuudesta suunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli aiheuttaa provokaatio Temppelivuorella. Vuoden 1981 vaalit olivat jälleen uusi tappio, kun Kakh sai vain 5 128 ääntä.

Puolueen kannattajat hyökkäsivät 1970-luvulta lähtien arabeja vastaan. 1980-luvun alussa toiminta kiihtyi samoihin aikoihin, kun Israelin oikeisto alkoi radikalisoitua. Kahanen julistus radikalisoitui entisestään ja toiminta muuttui yhä väkivaltaisemmaksi. Puolue sai selvemmin kuin muut puolueet kannattajakuntansa yhteiskunnan huono-osaisten parista ja se oli selvemmin protestipuolue.

Vaalivoitto

Israelissa oikeisto radikalisoitui 1980-luvun alussa samoihin aikoihin kuin Lähi-idässä islamilainen radikalismi saavutti yhä laajempaa kannatusta. Israelin oikeiston radikalisoituminen johtui Camp Davidin rauhanprosessin aiheuttamasta pettymyksestä ja yhä pahenevasta etnisestä konfliktista palestiinalaisten ja israelilaisten välillä. Vuonna 1982 Israel vetäytyi Siinailta osana Israelin-Egyptin-välistä rauhansopimusta. Samalla Siinain juutalaiset siirtokunnat purettiin, mikä aiheutti yhteenottoja. Erityisesti suurimmassa siirtokunnassa Yamitissa, jossa useita radikaaleja linnoittautui synagogaan ja uhkasi tehdä joukkoitsemurhan. Menachem Beginin hallitus pyysi välittäjäksi Kahanea, joka saikin radikaalit luovuttamaan.

Ennen vuoden 1984 vaaleja Keskusvaalilautakunta tuomitsi Kakhin rasistiseksi. Puolue kuitenkin menestyksellisesti vetosi korkeimpaan oikeuteen, joka kumosi keskusvaalilautakunnan päätöksen sillä perusteella, ettei knessetin vaalilaki (yksi Israelin peruslaeista) sallinut puolueen osallistumisen kieltämistä rasismin perusteella. Se kuitenkin ehdotti, että sellainen laki oli säädettävä. Vuoden 1984 vaaleissa puolue sai 25 907 ääntä (1,2 %) ylittäen ensi kerran äänikynnyksen saaden yhden edustajapaikan, jonka otti haltuunsa itsestään selvästi Kahane.

Kahanen lakiesitykset keskittyivät Israelin kansalaisuuden saaneiden ei-juutalaisten kansalaisuuksien epäämiseen ja seka-avioliittojen ja -suhteiden kieltämisiin. Nämä aloitteet perustuivat Maimonideen kokoamaan Juutalaiseen lakiin.

Kahanen poliittisen uran edetessä hän joutui yhä eristetymmäksi knessetissä. Hänen edustajatoverinsa boikotoivat hänen puheitaan aiheuttaen aina tyhjän salin puheenjohtajaa ja sihteereitä lukuun ottamatta. Kahanen alulle pistämät epäluottamuslauseet eivät saaneet minkäänlaista vastakaikua muissa edustajissa. Kahane kutsui usein loukkaavasti muita edustajia "hellenisteiksi" (juutalainen nimitys juutalaisille, jotka omaksuivat Juudeassa kreikkalaisen kulttuurin Aleksanteri Suuren valloitusten jälkeen). Vuonna 1987 rabbi Kahane avasi "aitoa juutalaisuutta" opettavan ješiva-koulun, jota rahoittivat amerikkalaiset tukijat.

Knesset reagoi korkeimman oikeuden antamaan ehdotukseen ja puolueen kannatuksen kasvuun säätämällä vaalilain, joka määräsi:

Ehdokaslista ei saa osallistua knessetin vaaleihin, jos sen jäsenet tai toimet, tarkoituksellisesti tai osallisesti, syyllistyvät seuraavaan:

1. Israelin olemassaolon kiistämiseen juutalaisen kansan valtiona.
2. Kiistää valtion demokraattisen luonteen.
3. Lietsoo rasismia.

Näin ollen keskusvaalilautakunta kielsi Kakhin osallistuminen vuoden 1988 vaaleihin. Puolue valitti jälleen päätöksestä väittäen Kahanen suulla, että turvallisuustarpeet oikeuttivat arabien diskriminaation. Tällä kertaa vetoomus ei auttanut, vaan korkein oikeus totesi päätöksessään Kakhin olevan "julistuksellisesti rasistinen".

Kahanen kuolema ja puolueen hajoaminen

5. marraskuuta 1990 Kahane murhattiin pidettyään puheen New Yorkissa. Murhaaja oli egyptiläissyntyinen El Sayyid Nosair, joka oli Yhdysvaltain kansalainen. Häntä syytettiin murhasta, mutta lopulta hänet tuomittiin aseen hallussapitorikoksesta. Tässä tilanteessa Kakh hajosi kahtia Benjamin Ze'ev Kahanen (Kahanen poika) johtamaan Kahane Chai -ryhmittymään, joka pitää tukikohtanaan Kfar Tapuakhia (Israelin siirtokunta). Itse Kakh jatkoi rabbi Avraham Toledanon johdolla (myöhemmin hänet korvasi Baruch Marzel) Kiryat Arbassa. Kumpikin puolue suljettiin ulos vuoden 1992 vaaleista Kakhin seuraajina.

Kummankin kahanistisen puolueen annettua tukensa Jerusalemin Vanhassa kaupungissa tehdylle kranaattihyökkäykselle ministeri Amnon Rubinstein pyysi yleistä syyttäjää käynnistämään oikeustoimet Kahanea ja Marzelia vastaan terrorismiin kiihottamisesta.

Vuonna 1994 Israelin hallitus kielsi kummatkin puolueet vuoden 1948 antiterrorismilakien perusteella. Perusteina toimivat kahanistien antamat tuenosoitukset Baruch Goldsteinin toteuttamalle 129 palestiinalaisen joukkomurhalle Patriarkkojen laaksossa (Goldstein oli itse Kakhin kannattaja). Kieltämisen aikoihin moni Kakh-johtaja istui vankilassa, erityisesti Noam Federman, joka vietti yli kuusi kuukautta vankeudessa ilman syytteitä. Jigal Amir, joka murhasi pääministeri Jitzhak Rabinin vuonna 1995, oli puolisotilaallisen Ejal-järjestön jäsen. Ejal taas oli Avishai Ravivin perustama ja johtama ja toimi siten linkkinä Kakhiin ja Kahane Khai'hin.

Benjamin Kahane ja hänen vaimonsa murhattiin joulukuussa 2000 palestiinalaisten väijytyksessä sen jälkeen, kun heidät oli tuomittu väkivaltaan arabeja vastaan kiihottaneiden lentolehtisten jakamisesta. Nykyisin Kakhia ja Kahane Khai'ta pitävät terroristiorganisaatioina niin Israel, Kanada, Euroopan unioni kuin Yhdysvallatkin.