Kaarlo Viitanen
Kaarlo Samuli Viitanen (25. tammikuuta 1900 Oulu – 22. huhtikuuta 1963) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana sotilaskoulutuksensa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Misse-joella Saksan itärintamalla. Hän osallistui myöhemmin myös Suomen sisällissotaan nuorena joukkueen varajohtajana ja komppanianpäällikkönä talvi-, jatko- ja Lapinsotaan.[1][2]
Perhetausta ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitasen vanhemmat olivat talonomistaja Antti Viitanen ja Maria Tapio. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Aini Alli Alice Oulasvirran kanssa. Hänen veljensä oli jääkäriluutnantti Lauri Abram Viitanen. Viitanen kävi ainoastaan kansakoulun.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitanen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 7. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitanen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissotaan Lempäälässä ja Kämärällä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitanen palveli sisällissodan jälkeen koulutusaliupseerina edelleen 1. jääkärirykmentissä, mutta vapautettiin alaikäisenä tehtävästä 23. elokuuta 1918. Hän liittyi vuonna 1919 Karjalan (Aunuksen) retkelle, missä hän kuului ensin jääkärikapteeni Erkki Hannulan osastoon, josta hänet siirrettiin myöhemmin 1. rykmentin I pataljoonaan. Hän otti osaa retkikunnalla taisteluihin muun muassa Aunuksenkaupungissa, Alavoistella ja Tuuloksen rintamalla. Sotaretkeltä palattuaan hän astui armeijan palvelukseen 1. elokuuta 1920 koulutusaliupseeriksi Kaartin jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1921 Suomen valkoisen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 21. tammikuuta 1922 ja astui rajavartiolaitoksen palvelukseen 17. maaliskuuta 1922 ja hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi ja kenttävartiostojen tarkastajaksi Lapin rajavartioston Sallan, Rovaniemen ja Ivalon komppanioihin, missä tehtävissä hän toimi 31. joulukuuta 1924 saakka. Vuodesta 1925 alkaen hän toimi liikemiehenä Oulussa. Vuonna 1928 hän siirtyi Veljekset Åström Oy:n palvelukseen Ouluun edustajaksi ja työskenteli yrityksessä vuoteen 1932, jolloin siirtyi saman yrityksen palvelukseen Tampereelle, missä työskenteli vuoteen 1934 saakka.[1][2]
Talvi-, jatko- ja Lapinsota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitanen osallistui talvisodan komppanianpäällikkönä 6. divisioonan panssarintorjuntakomppaniassa ja toimi samalla divisioonan panssarintorjuntaupseerina. Hän osallistui talvisodassa taisteluihin Kuolemajärvellä, Summassa ja Viipurissa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 27:n panssarintorjuntakomppaniaan ja osallistui taisteluihin Ilmeessä, Kirvussa, Antreassa, Hopeasalmella, Äyräpäässä, missä hän haavoittui Salmenkaidassa 22. heinäkuuta 1941. Haavoista parannuttuaan hänet sijoitettiin seuraavana vuonna kiväärikomppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 56:n III pataljoonaan ja osallistui taisteluihin Hiisjärvellä ja Nausjärvellä. Vuonna 1944 hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 3. divisioonan 27. kaasunsuojelukomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Karjalankannaksen länsiosissa ja Lapin sodassa Torniossa, Rovaniemellä ja Muoniossa. Lapin sodan jälkeen hän työskenteli perustamansa Kenava Oy:n toimitusjohtajana aina kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Ouluun.[2]
Muu toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitanen kuuli Oulun Palloseuran perustajajäseniin ja toiminut seuran puheenjohtajana. Hän oli perustamassa oululaista jääkiekon erikoisseuraa Oulun Jääkiekkoilijat ja toimi seuran varapuheenjohtajana.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.