Kaarlo Isotalo

Kaarlo Isotalo 1960-luvun alussa.

Kaarlo Kustaa Isotalo (20. syyskuuta 1918 Pyhäjoki – 2. heinäkuuta 1989) oli suomalainen kirjailija.

Ura

Isotalo kävi kansakoulun ja opiskeli myöhemmin työväenopistossa. Hän työskenteli muun muassa hitsaajana, veturinlämmittäjänä ja telakkatyöläisenä vuosina 1944-1960. Vuodesta 1960 lähtien Isotalo oli vapaa kirjailija. Isotalo asui vuodesta 1945 lähtien Turussa asuttuaan sitä ennen Oulussa ja Raahessa.

Isotalo kuului jäsenenä kirjailijaryhmä Kiilaan ja hän esiintyi myös lausujana ja näyttelijänä.

Teokset

• Yli karikon, runoja. 1950
• Telakka, romaani. 1960
• Tämä meistä. 1960
• Maantie, romaani työttömästä. 1961
• Maa repeää, romaani. 1962
• Lähin omainen, romaani. 1963
• Tähän me jäämme. 1963
• Elintilaa, romaani. 1964
• He vetivät Hitlerin vankkureita, pohjana pyhäjokisen maanviljelijän Pauli Haapakosken sotakertomukset. 1965
• Kolmen talo. 1965
• Puun alla, novelleja. 1966
• Kuin isä ja äiti, romaani. 1967
• Vapaapäivän aamu, romaani. 1968
• Loikkarit. 1969
• Äitiparka ja Anna. 1970
• Maattoman miehen talvisota: romaani. 1972
• Alueuutiset, romaani. 1973
• Matkalla etelästä pohjoiseen ja päinvastoin, romaani 1974
• Kuuma kesä. 1974
• Nuori isäntä ja hänen naisensa Aila. 1975
• Itkevät rannat. 1976
• Joosua unennäkijä. 1977
• Ellimaarit. 1978
• Janne ja Osku. 1978
• Lähtöjä. 1978
• Säädyllinen aviorikos. 1979
• Helge Sten 1923–1965. 1980
• Hän heräsi ennen yötä. 1981
• Syntynyt 1918. 1982
• Saarten herra. 1982
• Saaret ja meri. 1983
• Pohjoiset kaupungit. 1984
• Konrad Lehtimäki, hehkurinta. 1986 (kirjailija Konrad Lehtimäen elämäkerta)
• Kalastajan talo, romaani. 1987

Palkinnot

• Varsinais-Suomen liiton Aurora -mitali 1978

Lähteet

• Helka-palvelun lista Kaarlo Isotalon teoksista^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Kaarlo Isotalo Kirjasampo.fi:ssä