Kaarle III (Espanja)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaarle VII (Sisilia))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee vuosina 1759–1788 hallinnutta Bourbon-sukuista Espanjan kuningasta. Habsburg-sukuinen keisari Kaarle VI oli Espanjan perimyssodan aikana Espanjan vastakuninkaana nimellä Kaarle III.
Kaarle III
Kaarle III, Anton Raphael Mengs n. 1761
Espanjan kuningas
Valtakausi 10. elokuuta 1759 – 14. joulukuuta 1788
Edeltäjä Ferdinand VI
Seuraaja Kaarle IV
Syntynyt 20. tammikuuta 1716
Madrid, Espanja
Kuollut 14. joulukuuta 1788
Madrid, Espanja
Puoliso Maria Amalia
Lapset Maria Josefa
Maria Luisa
Filip
Kaarle IV
Ferdinand I
Gabriel
Antonio Pascual
Francisco Javier
Koko nimi Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio
Suku Bourbon
Isä Filip V
Äiti Elisabet Farnese
Uskonto roomalaiskatolisuus
Nimikirjoitus

Kaarle III (esp. Carlos I, Carlos Sebastián de Borbón y Farnesio; 20. tammikuuta 1716 Madrid – 14. joulukuuta 1788 Madrid) oli Espanjan kuningas vuosina 1759–1788 sekä sitä ennen Napolin ja Sisilian kuningas vuosina 1735–1759 (nimellä Kaarle VII) ja Parman herttua vuosina 1732–1735 (nimellä Kaarle I). Hän edusti valistunutta yksinvaltiutta.[1]

Suku ja lapsuus, koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle lapsena äitinsä Elisabetin sylissä, Miguel Jacinto Meléndez, 1716.

Kaarle III:n vanhemmat olivat Espanjan kuningas Filip V ja tämän toinen puoliso Elisabet Farnese. Hän oli vanhempiensa esikoinen ja hänellä oli viisi täyssisarusta ja kaksi velipuolta, Ludvig I ja Ferdinand VI.

Nuori Carlos sai Giovanni Antonio Medranon johdolla espanjalaisen infanten eli prinssin tiukan ja jäsennellyn koulutuksen. Poika oli hyvin hurskas ja kunnioitti hallitsevaa äitiään, jota monien aikalaisten mukaan hän muistutti suuresti. Medrano opetti hänelle maantiedettä, historiaa ja matematiikkaa sekä sotataidetta ja arkkitehtuuria Carlosin Firenzessä, Parmassa ja Piacenzassa oleskelun aikana. Hän sai myös koulutusta taidegrafiikan tekemiseen, maalaamiseen ja monenlaisiin fyysisiin aktiviteettihin, kuten metsästykseen, joka oli hänen suosikkilajinsa ja vanhemmiten intohimo. Hän oli innokas etsaaja.lähde?

Hänen ulkonäköään hallitsi Bourbonien nenä, jonka hän oli perinyt isänsä puolelta. Häntä kuvailtiin ”ruskeaksi pojaksi, jolla on laihat kasvot ja ulkoneva nenä”, ja hänet tunnettiin iloisesta ja eloisasta luonteestaan.[2]

Herttuana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlos de Borbón 11-vuotiaana, Jean Ranc, 1724.

Kaarle sai suurvaltojen sopimuksella hallittavakseen aluksi Parman herttuakunnan, joka Puolan perimyssodan jälkeen vaihdettiin Napolin kuningaskuntaan. Hän luopui Napolistakin perittyään Espanjan kruunun lapsettomana kuolleelta veljeltään Ferdinand VI:ltä.lähde?

Vuonna 1731 Kaarlesta tuli 15-vuotiaana Parman ja Piacenzan herttua lapsettoman isosetänsä Antonio Farnesen kuoleman jälkeen. Vuonna 1734 hän johti 18-vuotiaana espanjalaisia ​​joukkoja rohkeassa ja lähes täysin verettömässä marssissa Napolin kuningaskunnan ja Sisilian kuningaskunnan valtaamiseksi ja valtaistuimien vaatimiseksi espanjalaiselle hallitsijalle.lähde?

Morsiamen etsintä ja avioliitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlen äiti Elisabet Farnese alkoi etsiä potentiaalisia morsiamia pojalleen, kun tämä tunnustettiin virallisesti Napolin ja Sisilian kuninkaaksi. Itävallan arkkiherttuatarta oli mahdotonta saada morsiameksi, joten Elisabet suuntasi katseensa Puolaan ja valitsi Saksin prinsessa Maria Amalian, vastavalitun Puolan kuninkaan Augustus III:n ja tämän itävaltalaisen vaimon Maria Josefan tyttären, joka oli keisari Kaarle VI:n veljentytär. Avioliittoa pidettiin ainoana vaihtoehtona itävaltalaiselle avioliitolleselvennä.lähde?

Maria Amalia oli vain 13-vuotias, kun hänelle ilmoitettiin avioliitosta. Avioliittopäivä vahvistettiin 31. lokakuuta 1737. Maria Amalia avioitui valtakirjalla Dresdenissä toukokuussa 1738. Kaarle ei ollut paikalla, ja häntä edusti Maria Amalian veli, Saksin vaaliruhtinas Fredrik Kristian. Pyhä istuin suhtautui avioliittoon myönteisesti ja lopetti diplomaattiset erimielisyytensä Kaarlen kanssa. Pariskunta tapasi toisensa ensimmäisen kerran 19. kesäkuuta 1738 Portellassa, kylässä valtakunnan rajalla lähellä Fondia. Hääjuhlallisuudet hovissa kestivät heinäkuun 3. päivään saakka. Osana juhlaa Kaarle perusti Pyhän Januariuksen ritarikunnan, josta tuli Napolin kuningaskunnan arvostetuin ritarikunta. Myöhemmin hän perusti Kaarle III:n ritarikunnan Espanjassa vuonna 1771.

Kaarle kuvaili vaimoaan sukkelaksi kuin enkeli, ja sanoi olevansa onnellisin aviomies maan päällä.[3] Maria Amalia oli poliittisesti aktiivinen ja osallistui valtion asioiden hoitamiseen.lähde?

Kuninkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle III nousi Espanjan valtaistuimelle vuonna 1759 lapsettoman velipuolensa Ferdinand VI:n kuoltua. Espanjan kuninkaana Kaarle III teki kauaskantoisia uudistuksia lisätäkseen kruunun varallisuuden kasvua ja puolustaakseen ulkovaltojen ​​tunkeutumisia valtakuntaan. Hän helpotti kauppaa, modernisoi maataloutta ja maanomistusta sekä edisti tiedettä ja yliopistotutkimusta. Hän toteutti kuninkaallista politiikkaa lisätäkseen valtion valtaa kirkon suhteen. Hallituksensa aikana hän karkotti jesuiitat Espanjan valtakunnasta[4] ja edisti valistusta Espanjassa.

Kaarle III aloitti tutkimukset Iberian niemimaan muslimimenneisyydestä. Hän vahvisti Espanjan armeijaa ja laivastoa. Vaikka hän ei saanut Espanjan taloutta täysin hallintaansa ja joutui joskus ottamaan lainaa kulujensa kattamiseksi, useimmat hänen uudistuksistaan ​​onnistuivat tuomaan kruunulle lisää tuloja ja laajentamaan valtion valtaa jättäen täten pysyvän perinnön.[5]

Kaarle III metsästysasussa, Francisco de Goya, 1786–1788.

Kaarlen hallinto toteutti joukon laajoja uudistuksia, joiden tavoitteena oli saattaa merentakaiset alueet tiukemmin keskushallinnon valvontaan, kääntää suuntaus kohti paikallista autonomiaa ja saada enemmän valvontaa katolisen kirkon suhteen. Uudistukset, kuten kahden uuden varakuningaskunnan perustaminen, hallinnon uudelleenjärjestely, pysyvän armeijan luominen, uusien monopolien perustaminen, hopeakaivostoiminnan elvyttäminen, amerikkalaissyntyisten espanjalaisten (criollos) sulkeminen pois korkeista siviili- ja kirkollisista viroista ja monien etuoikeuksien (fueros) poistaminen papistolta.[6]

Kaarle III paransi Madridin oloja ja rakennutti sinne paljon julkisia rakennuksia: puistokatuja, aukioita, puutarhoja ja suihkulähteitä sekä hankki kaduille kiveyksen ja valaistuksen. Kaarle III olikin yksi Madridin historian suosituimmista kuninkaista, ja sanontaa ”paras pormestari, kuningas” käytettiin laajalti. Hän oli harras katolinen mutta inhosi jesuiittoja.lähde?

Lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarlelle ja Maria Amalialle syntyi kaikkiaan kolmetoista lasta:

  • Maria Isabel (1740–1742), kuoli kaksivuotiaana
  • Maria Josefa (1742–1742), kuoli alle kolmikuisena
  • María Isabel Ana (1743–1749), kuoli kuusivuotiaana
  • María Josefa Carmela (1744–1801), pysyi naimattomana.
  • Maria Luisa (1745–1792), avioitui keisari Leopold II:n kanssa, ja heille syntyi 16 lasta.
  • Felipe (1747–1777), Calabrian herttua, henkisesti kehitysvammainen ja sairasti epilepsiaa, syrjäytettiin perimysjärjestyksessä, kuoli 30-vuotiaana isorokkoon.
  • Kaarle IV (1748–1819), Espanjan kuningas, avioitui Parman herttuattaren Maria Luisan kanssa, ja heille syntyi 14 lasta.
  • Maria Teresa (1749–1750), kuoli alle kaksivuotiaana.
  • Ferdinand I (1751–1825), Molempain Sisiliain kuningas, avioitui Itävallan arkkiherttuattaren Maria Karoliinan kanssa, ja heille syntyi 18 lasta.
  • Gabriel (1752–1788), avioitui Portugalin kruununprinsessan, infanta Maria Ana Vitórian (Pietari III:n ja Maria I:n tyttären) kanssa, ja heille syntyi kolme lasta.
  • Maria Ana (1754–1755), kuoli alle vuoden ikäisenä.
  • Antonio Pascual (1755–1817), pakotettiin avioliittoon veljensä Kaarle IV:n tyttären, infanta María Amalian (1779–1798) kanssa. Vaimo kuoli ainoan, kuolleena syntyneen pojan synnytykseen jälkeiseen infektioon 19-vuotiaana.
  • Francisco Javier (1757–1771), kuoli 14-vuotiaana isorokkoon.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ The Enlightenment Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988. (englanniksi)
  2. ↑ Schipa, Michelangelo: Il regno di Napoli al tempo di Carlo di Borbone, Naples, Stabilimento tipografico Luigi Pierro e figlio, 1904, s. 74. (italiaksi)
  3. ↑ Queen Maria Amalia of Saxony Museo del Prado. (englanniksi)
  4. ↑ Mörner, Magnus. "The expulsion of the Jesuits from Spain and Spanish America in 1767 in light of eighteenth-century regalism." The Americas 23.2 (1966): Ss. 156-164 (englanniksi)
  5. ↑ Henderson, Nicholas: "Charles III of Spain: An Enlightened Despot," History Today, Nov 1968, Vol. 18 Issue 10, s. 673-682 ja Issue 11, s. 760–768 (englanniksi)
  6. ↑ Kuethe, Allan J.: "Bourbon Reforms" in Encyclopedia of Latin American History and Culture, vol. 1, ss. 399-401. New York: Charles Scribner's Sons 1996 (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanja Edeltäjä:
Ferdinand VI 		Espanjan kuningas
1759–1788 		Seuraaja:
Kaarle IV
Espanja Edeltäjä:
Kaarle VI 		Napolin kuningas
1735–1759 		Seuraaja:
Ferdinand IV
Kansainväliset
Kansalliset
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_III_(Espanja)&oldid=22127390”