Kaanon (musiikki)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Sebastian Bachin kolmannen Goldberg-muunnelman kaksi ensimmäistä tahtia, missä kaksi ylempää ääntä muodostavat unisonokaanonin. Nuotteihin on merkitty kaanonin johto- (1.) ja seuraava ääni (2.). Alemmalla viivastolla bassolinja.

Kaanon (kreik. κανων, laki) on kontrapunktinen sävellys, jossa eri äänet esittävät samaa melodiaa tai sen kontrapunktista johdosta siten, että ne aloittavat sen eri aikaan ja seuraavat siten toisiaan tietyn aikavälin viiveellä. Yksinkertainen ja tunnettu esimerkki on Jaakko kulta, joka kahden tai useamman henkilön laulamana soveltuu hyvin myös kaanoniksi.[1]

Kaanonissa äänet voivat alkaa samalta tai eri sävelkorkeudelta. Samalta sävelkorkeudelta muodostunutta kaanonia kutsutaan unisonokaanoniksi ja eri korkeuksilta muodostetut kaanonit nimetään äänien sävelkorkeuksien eron muodostaman intervallin mukaan esimerkiksi terssi- tai oktaavikaanoneiksi.[1]

Kaanon voidaan rakentaan myös siten, että melodia esitetään yhtä aikaa alusta loppuun ja lopusta alkuun. Tällaisia kaanoneita kutsutaan retrograadiseksi. Tunnetuimpia esimerkkejä tämän kaltaisista kaanoneista on Johann Sebastian Bachin Musicalisches Opfer -teoksessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Timothy A. Smith: Anatomy of a Canon Northern Arizona University. Viitattu 24.5.2008. (englanniksi)
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.