Kaamosmasennus
Sivulta puuttuu Kaamosmasennus (lat. depressio hiemalis) on pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä masennustila.[1] Kaamosmasennuksesta kärsivillä masennusoireet tyypillisesti rajoittuvat syksyyn tai talveen ja helpottavat kevään ja kesän aikana ja masennus uusiutuu peräkkäisinä syksyinä tai talvina. Niidenkin masennusta sairastavien keskuudessa, joiden oireet eivät rajoitu syksyyn ja talveen, on varsin yleistä, että oireet pahenevat loppusyksyllä ja talvella.[2]
Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä siitä, onko kaamosmasennus masennuksesta erillinen häiriö. Tautiluokitukset kuitenkin luokittelevat sen masennuksen alamuodoksi.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oireita
-
Pääartikkeli: Masennus#Masennuksen oireet
Kaamosmasennukseen liittyy ruokahalun kasvamista, usein hiilihydraattipitoisen ravinnon himoa ja painonnousua. Lisäksi unen tarve kasvaa.[2]
Ruokahalun lisääntymisen, lihomisen, väsymyksen ja runsasunisuuden esiintyessä talvisin ilman masennuksen taudinkuvaa ei ole kyseessä kaamosmasennus vaan lievempi kaamosrasitus.[3]
[muokkaa] Epidemiologia
Suomalainen psykiatri Matti Huttunen arvioi, että suomalaisista noin yhdellä prosentilla on varsinaista kaamosmasennusta.[3]
[muokkaa] Aiheuttaja
Oireyhtymän aiheuttajaksi on todettu luonnollisen valon puute talvella. Tutkimukset osoittavat luonnollisen valon puutteen aiheuttavan aivoissa kemiallisen reaktion, vaikka tarkkaa tieteellistä kaavaa ei olekaan voitu todistaa. Kaamosmasennus ei todistetusti ole psykosomaattinen tai luulotauti.
[muokkaa] Hoitomenetelmiä
Hoitomenetelmäksi suositellaan päivittäistä annosta kirkasvaloa. Kirkasvalo kompensoi keinotekoisesti menetettyä auringonvaloa ja 15–45 minuuttia päivittäin valonlähteen ääressä helpottaa oireita. Matkailua aurinkoisiin talvikohteisiin viikoksi tai kahdeksi suositellaan myös hoitomenetelmänä. On suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa oireista niiden ilmetessä.
Oulun Yliopistossa on vuodesta 2007 alkaen tutkittu korvakäytävän kautta suoraan aivoihin suunnattua kirkasvalohoitoa, joissa aivojen masentuneet alueet suoraan tai välillisesti reagoivat niille suunnattuun kirkasvaloon. Tutkimuksen on uutena hoitomuotona kehittänyt kirkasvalokuuloke-tuotteeksi Valkee Oy. Uudesta mahdollisesta hoitomuodosta ja sen tehosta on julkisuudessa käyty paljon keskustelua. Tähän mennessä Oulun Yliopiston tutkimusryhmä on julkaissut aivojen fMRI-perusteiset neuromodulaatiotulokset[4] ja valovasteellisten OPN3 proteiinien paikat 18 aivoalueella[5].
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Huttunen, Matti: Kaamosmasennus Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto. Viitattu 8.9.2011.
- ↑ a b c McGuffin, Peter: ”Affective Disorders”, Essential Psychiatry, s. 253. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-60408-6. (englanniksi)
- ↑ a b Mannila, Johanna: Kaamosmasennus on yhdellä sadasta HS.fi. 23.9.2010. Viitattu 8.9.2011.
- ↑ ISMRM 2009 poster presentation
- ↑ Scandinavian Physiology Society Annual Meeting 2011
