Kaamosmasennus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaamosmasennus (lat. depressio hiemalis) on pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä masennustila.[1] Kaamosmasennuksesta kärsivillä masennusoireet tyypillisesti rajoittuvat syksyyn tai talveen ja helpottavat kevään ja kesän aikana ja masennus uusiutuu peräkkäisinä syksyinä tai talvina. Niidenkin masennusta sairastavien keskuudessa, joiden oireet eivät rajoitu syksyyn ja talveen, on varsin yleistä, että oireet pahenevat loppusyksyllä ja talvella.[2]

Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä siitä, onko kaamosmasennus masennuksesta erillinen häiriö. Tautiluokitukset kuitenkin luokittelevat sen masennuksen alamuodoksi.[2]

Oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaamosmasennukseen liittyy ruokahalun kasvamista, usein hiilihydraattipitoisen ravinnon himoa ja painonnousua. Lisäksi unen tarve kasvaa.[2]

Ruokahalun lisääntymisen, lihomisen, väsymyksen ja runsasunisuuden esiintyessä talvisin ilman masennuksen taudinkuvaa ei ole kyseessä kaamosmasennus vaan lievempi kaamosrasitus.[3]

Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen psykiatri Matti Huttunen arvioi, että suomalaisista noin yhdellä prosentilla on varsinaista kaamosmasennusta.[3] Kaamosmasennusta on selitetty valon vähenemisen merkityksellä aivojen toimintaan.

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireyhtymän aiheuttajaksi on todettu luonnollisen valon puute talvella.

Hoitomenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkasvalohoito on yleinen hoito kaamosmasennukseen.

Hoitomenetelmäksi suositellaan päivittäistä annosta kirkasvaloa. Kirkasvalo kompensoi keinotekoisesti menetettyä auringonvaloa ja 15–45 minuuttia päivittäin valonlähteen ääressä helpottaa oireita. Matkailua aurinkoisiin talvikohteisiin viikoksi tai kahdeksi suositellaan myös hoitomenetelmänä. On suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa oireista niiden ilmetessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huttunen, Matti: Kaamosmasennus Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto. Viitattu 8.9.2011.
  2. a b c McGuffin, Peter: ”Affective Disorders”, Essential Psychiatry, s. 253. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-60408-6. (englanniksi)
  3. a b Mannila, Johanna: Kaamosmasennus on yhdellä sadasta HS.fi. 23.9.2010. Viitattu 8.9.2011.