Kaamosmasennus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kaamosmasennus (lat. depressio hiemalis) on pimeään vuodenaikaan toistuvasti esiintyvä masennustila.[1] Kaamosmasennuksesta kärsivillä masennusoireet tyypillisesti rajoittuvat syksyyn tai talveen ja helpottavat kevään ja kesän aikana ja masennus uusiutuu peräkkäisinä syksyinä tai talvina. Niidenkin masennusta sairastavien keskuudessa, joiden oireet eivät rajoitu syksyyn ja talveen, on varsin yleistä, että oireet pahenevat loppusyksyllä ja talvella.[2]

Tiedeyhteisössä on erimielisyyttä siitä, onko kaamosmasennus masennuksesta erillinen häiriö. Tautiluokitukset kuitenkin luokittelevat sen masennuksen alamuodoksi.[2]

Oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaamosmasennukseen liittyy ruokahalun kasvamista, usein hiilihydraattipitoisen ravinnon himoa ja painonnousua. Lisäksi unen tarve kasvaa.[2]

Ruokahalun lisääntymisen, lihomisen, väsymyksen ja runsasunisuuden esiintyessä talvisin ilman masennuksen taudinkuvaa ei ole kyseessä kaamosmasennus vaan lievempi kaamosrasitus.[3]

Epidemiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalainen psykiatri Matti Huttunen arvioi, että suomalaisista noin yhdellä prosentilla on varsinaista kaamosmasennusta.[3] Kaamosmasennusta on selitetty valon vähenemisen merkityksellä aivojen toimintaan.

Aiheuttaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireyhtymän aiheuttajaksi on todettu luonnollisen valon puute talvella.

Hoitomenetelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkasvalohoito on yleinen hoito kaamosmasennukseen.

Hoitomenetelmäksi suositellaan päivittäistä annosta kirkasvaloa. Kirkasvalo kompensoi keinotekoisesti menetettyä auringonvaloa ja 15–45 minuuttia päivittäin valonlähteen ääressä helpottaa oireita. Matkailua aurinkoisiin talvikohteisiin viikoksi tai kahdeksi suositellaan myös hoitomenetelmänä. On suositeltavaa keskustella lääkärin kanssa oireista niiden ilmetessä.

Paljon mediahuomiota on saanut kaamosmasennuksen hoitoon Valkee Oy:n markkinoima kirkasvalokuuloke. Tähän mennessä Valkee on julkaissut Oulun Yliopiston tutkimusryhmä tuottamat aivojen fMRI-perusteiset neuromodulaatiotulokset[4] ja valovasteellisten OPN3 proteiinien paikat 18 aivoalueella[5]. Ylen MOT ohjelman selvitysten mukaan yhtäkään Valkeen korvavalotutkimusta ei ole hyväksytty arvostettuun kansainväliseen vertaisarvioituun tiedejulkaisuun[6]. Ilman vertaisarvioituja ja riippumattomien tahojen suorittamia tutkimuksia esimerkiksi korvavalon lumevaikutusta ei voida poissulkea. Suomalainen Skepsis-yhdistys jakoi vuoden 2012 Huuhaa-palkintonsa Valkee-kirkasvalokuulokkeille. Skepsiksen mukaan väitteille laitteen hyödystä ei ole osoitettu tueksi tieteellisesti vakuuttavia tutkimuksia.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Huttunen, Matti: Kaamosmasennus Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto. Viitattu 8.9.2011.
  2. a b c McGuffin, Peter: ”Affective Disorders”, Essential Psychiatry, s. 253. Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-60408-6. (englanniksi)
  3. a b Mannila, Johanna: Kaamosmasennus on yhdellä sadasta HS.fi. 23.9.2010. Viitattu 8.9.2011.
  4. ISMRM 2009 poster presentation
  5. Scandinavian Physiology Society Annual Meeting 2011
  6. Magnus Berglund: MOT: Taru korvavalosta Yle.fi. 12.3.2012. Viitattu 16.3.2012.
  7. Huuhaa-palkinto kirkasvalokuulokkeille helsinginsanomat.fi. 5.12.2012.