KNM Olav Tryggvason

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
KNM Olav Tryggvason
Aluksen vaiheet
Rakentaja Marinens Hovedverft, Horten
Laskettu vesille 21. joulukuuta 1932
Palveluskäyttöön 21. kesäkuuta 1934
Poistui palveluskäytöstä Saksan laivastolle 9. huhtikuuta 1940
Tekniset tiedot
Uppouma 1 596 t (standardi)
Pituus 97,3 m
Leveys 11,45 m
Syväys 3,5 m
Koneteho 2 × de Laval -turbiinimoottoria 4 600 hv
2 × 8-sylinteristä Sulzer Marsch -dieselmoottoria 1 400 hv
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 175
Aseistus
Aseistus 4 × 12 cm/L45 tykkiä
1 × 76 mm kanuunaa
2 × Colt 12,7 mm -konekivääriä
280 miinaa

KNM Olav Tryggvason oli Norjan laivaston miinalaiva. Alus taisteli maahan hyökänneitä saksalaisia vastaan valtaukseensa 8. huhtikuuta 1940 saakka. Se liitettiin Saksan laivastoon ensin nimellä Albatros II, kunnes alus nimettiin muutamaa päivää myöhemmin Brummeriksi. Alus tuhoutui Britannian ilmavoimien pommituksessa Pohjois-Saksassa huhtikuussa 1945.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Hortenin laivastontelakalta, missä köli laskettiin telakkanumerolla 119. Alus laskettiin vesille 21. joulukuuta 1932 ja otettiin palvelukseen 21. kesäkuuta 1934.

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Olav Tryggvason oli kadettien koululaivana. Se liitettiin sodan alla 2. meripuolustusalueeseen. Alus torjui Saksan laivastolta pääsyn Horteniin, jolloin se upotti miinanraivaaja R-17:n. Lopulta se joutui antautumaan. Saksan laivasto liitti sen vahvuuteensa 13. huhtikuuta ja nimesi sen Albatros II:ksi. Se nimettiin joitakin päiviä myöhemmin Brummeriksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Abelsen, Frank: Marinens Fartøyer 1939-1945 og Deres Skjebne - Norwegian Naval Ships 1939–1945. Oslo: Sten Stenersen og Bjørn Olsen, 1986. ISBN 82-7046-050-8. (norjaksi)/(englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Abelsen, Frank s. 140