Kansaneläkelaitos

Kansaneläkelaitos
Tunnuslause	Elämässä mukana - muutoksissa tukena
Yritysmuoto	Valtion laitos
Lajityyppi	julkisoikeudellinen säätiö
Perustettu	1937
Kotipaikka	Helsinki
Toiminta-alue	310 toimipistettä Suomessa
Toimiala	Sosiaaliturva
Liikevaihto	10 722 milj. € (2005)
Henkilökuntaa	6 097 (01.09.2010)
Omistaja	Suomen valtio
Kotisivu	www.kela.fi

Kansaneläkelaitos (lyhenne Kela; ruots. Folkpensionsanstalten, FPA) hoitaa Suomessa asuvien perusturvaa eri elämäntilanteissa. Kelan asiakkaita ovat kaikki Suomessa asuvat ja ulkomailla asuvat Suomen sosiaaliturvan piiriin kuuluvat henkilöt. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on turvata väestön perustoimeentuloa, edistää terveyttä ja tukea itsenäistä selviytymistä eri elämäntilanteissa. Laitoksen keskushallinto on hajautettu ympäri Suomea, mutta pääosa keskushallinnon työntekijöistä työskentelee Helsingissä.

Kelalla on noin 6000 työntekijää. Kelalla on palvelupisteitä eri puolella Suomea. Kelalla on 219 toimistoa eri puolilla Suomea ja Kela on mukana 115 yhteispalvelupisteessä. Kelan puhelinpalvelu on jaoteltu eri elämäntilanteiden ja etuuksien mukaan. Puhelinpalvelusta vastaavat yhteyskeskukset sijaitsevat Joensuussa, Lieksassa, Jyväskylässä, Kemijärvellä ja Pietarsaaressa. Kelan tietokonekeskus ja opintotukikeskus sijaitsevat Jyväskylässä. Kansaneläkelaitoksen päätoimitalo sijaitsee Helsingissä Taka-Töölössä.

Kela julkaisee Elämässä – Mitt i allt -nimistä (aikaisemmalta nimeltään Kelan sanomat) asiakaslehteä. Sidosryhmille tarkoitettu lehti on Sosiaalivakuutus.

Kansaneläkelaitos oli vuonna 2009 TNS Gallupin tekemässä yhdeksää organisaatiota koskeneessa imagotutkimuksessa Suomen kolmanneksi luotetuin palveluorganisaatio. 74 prosenttia piti sitä joko erittäin tai melko luotettavana. Kela sijoittui tutkimuksessa kolmanneksi Poliisin ja Puolustusvoimien jälkeen. Taakse jäivät muun muassa tuomioistuimet, sosiaaliturvajärjestelmä, julkinen terveydenhuolto ja kirkot.

Historia

Kela-konttori Espoon Leppävaarassa.

Kansaneläkelaitos toimii eduskunnan valvonnassa. Kela aloitti toimintansa 16. joulukuuta 1937, ja se oli aluksi nimensä mukaisesti eläkelaitos. Alkuaikojen jälkeen toiminta on uudistunut, laajentunut ja monipuolistunut.

Ensimmäinen uudistus oli vuonna 1963 säädetty sairausvakuutuslaki, joka tuli voimaan 1. syyskuuta 1964. Jokainen Suomessa asuva henkilö tuli vakuutuksen piiriin, johon kuuluvat sairaanhoitokorvaukset (lääkärinpalkkioiden, tutkimuksen ja hoidon sekä lääkkeiden korvaaminen) sekä työtulovakuutus (sairauspäiväraha, äitiys- isyys ja vanhempainraha korvauksena sairauden sekä raskauden ja synnytyksen aiheuttamista työansion menetyksistä. Sairausvakuutuslaki on toissijainen, eli jos vakuutetulla on oikeus saada lakiin perustuvaa korvausta muualta, hän on oikeutettu sairausvakuutuslain mukaisiin etuuksiin vain sikäli ja siltä osin kuin muun lain mukainen korvaus jää pienemmäksi. Sairausvakuutuslakiin nähden ensisijaisia ovat mm. liikennevakuutus (korvaa henkilövahingot, jotka syntyvät kun moottoriajoneuvoa käytetään liikenteessä), tapaturmavakuutuslaki (korvaa työssä saadusta vammasta aiheutuvat kustannukset ja työansion menetyksen) sekä vahingonkorvauslaki (korvaa toisen henkilön tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaman vamman siitä aiheutuvine taloudellisine menetyksineen. Jopa tavallinen kadulla liukastuminen on katuosuuden kunnossapidosta vastaavan, ei sairausvakuutuksen vastuulla).

Nykyisin Kelan vastuulla on esimerkiksi kansaneläke, kuntoutusraha, lapsilisä, lääkekorvaukset, opintotuki, perhe-eläke, peruspäiväraha, sairaanhoitokorvaukset, sairauspäiväraha, sotilasavustus, työmarkkinatuki, työttömyyseläke, vammaistuki, vanhuuseläke ja yleinen asumistuki. Elatustuen maksatus siirtyi kunnilta Kelan hoidettavaksi 1. huhtikuuta 2009.

Kelan päätöksistä voi aina valittaa. Valitus lähetetään Kelaan ja jos päätöstä ei muuteta, etenee valitus sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnalle tai työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnalle tai opintotukea koskevissa päätöksissä opintotuen muutoksenhakulautakunnalle. Toisena muutoksenhakuasteena on vakuutusoikeus.

Tulevaisuudessa Kansaneläkelaitos hoitaa myös sähköisten potilasasiakirjojen valtakunnallisen arkistoinnin. Sähköistä reseptiä koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. huhtikuuta 2007 ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä koskeva lainsäädäntö 1. heinäkuuta 2007. Toimintojen ja rakenteiden uudistamishankkeet toteutetaan vuoden 2007 loppuun mennessä. Sähköinen arkisto luotiin 2008 ja terveydenhuollon organisaatiot liittävät tietonsa arkistoon 2008–2011.

Kelan maksamat etuudet ja budjetti

Kelan vuoden 2011 kokonaismenot olivat 12,9 miljardia euroa. Näistä 12,5 miljardia euroa eli valtaosa oli etuusmenoja. Menot jakautuivat seuraaviin avustuksiin:

• 4 073 miljoonaa euroa sairausvakuutusetuuksia
• 2 550 miljoonaa euroa eläke-etuuksia
• 1 994 miljoonaa euroa lapsiperheiden etuuksia
• 1 133 miljoonaa euroa työttömyysturvaa
• 822 miljoonaa euroa opintoetuuksia (sisältäen myös opiskelijoiden asumislisän)
• 552 miljoonaa euroa yleistä asumistukea
• 420 miljoonaa euroa eläkkeensaajan asumistukea
• 339 miljoonaa euroa kuntoutusta
• 531 miljoonaa euroa vammaisetuuksia
• 54 miljoonaa euroa muita etuuksia

Kelan eläke-etuuksia maksettiin vuonna 2011 2 550 miljoonaa euroa. Menoja lisäsi 1.3.2011 voimaantullut takuueläke, jota sai vuoden lopussa 105 000 henkilöä. Eläke-etuuksien saajia oli vuoden lopussa 714 000. Täyden kansaneläkkeen sai 87 000 henkilöä. Keskimääräinen kansaneläke vuoden lopussa oli 290 e/kk. Täysi kansaneläke yksin asuvalla oli 586 e ja parisuhteessa elävällä 520e/kk. Täysi takuueläke oli 688 e/kk.

Työttömyysturvaetuuksia maksettiin vuonna 2011 1 133 miljoonaa euroa 271 400 henkilölle. Työmarkkinatuen osuus (saajia 207 900) summasta oli 846 miljonaa euroa ja peruspäivärahan (saajia 59 000) 185 miljoonaa euroa. Kototutumistukea sai 17 300 maahanmuuttajaa. Työmarkkinatuen saajien lisääntymistä perusteltiin talouden taantumalla.

Lapsilisiin ja lastenhoidontukiin tehtiin indeksikorotus 1.3.2011. Lapsilisiä maksettiin joulukuussa 2011 yhteensä 1 436 miljoonaa euroa 1 012 400 lapsesta. Lastenhoidon tukia maksettiin 445,5 miljoonaa euroa, josta kotihoidontukea oli 353,8 miljoonaa euroa 176 900 lapsesta 116 900 perheelle. Äitiysavustusta sai 59 100 perhettä ja adoptiotukea 159 perhettä.

Yleistä asumistukea maksettiin vuonna 2011 552 miljoonaa euroa ja vuoden lopussa tukea saaneita ruokakuntia oli 167 400, joista yli puolet oli yksin asuvia henkilöitä. 35,8 prosenttia oli lapsiperheitä, joista valtaosa yksinhuoltajaperheitä. Työttömiä ruokakuntia oli 61,6 prosenttia.

Kelan rahoitus tulee valtiolta (69%), vakuutetuilta (13%), työnantajilta (12%), kunnilta (5%) ja muilta (1%). Arvioidut sosiaalimenot Suomessa olivat vuonna 2011 56,7 miljardia euroa, josta Kelan osuus oli 21%.

Kritiikkiä

Kelaa on kritisoitu sen hallinnoiman tukijärjestelmän monimutkaisuudesta ja ehtojen vaikeasta ymmärrettävyydestä. Kela ei säädä lakeja, joiden pohjalta se toimii, mutta Kelalla on paljon itsenäistä harkintavaltaa yksittäisissä tapauksissa. Koska sosiaaliturvalainsäädäntö on hyvin eri-ikäistä, siinä ei aina ole otettu huomioon, että yksi lainmuutos aiheuttaa seuraamuksia muiden lakien toteuttamisessa. Toimeenpanevana elimenä Kelan tehtävänä on kuitenkin kertoa järjestelmästä asiakkailleen ymmärrettävästi, kuten hallintolakikin edellyttää, joten kritiikki ymmärrettävyydestä ja selkeydestä on aiheellista.

Osa poliitikoista pitää sosiaaliturvalainsäädäntöä niin monimutkaisena, että se tulisi uudistaa kokonaisvaltaisesti. Uudistusehdotukset vaihtelevat demarileirin lainsäädännön maltillisesta nykyaikaistamishankkeesta koko järjestelmän kertakaikkiseen korvaamiseen niin sanotulla perustulomallilla. Perustulojärjestelmää ovat julkisuudessa kannattaneet erityisesti vihreät.

Kelan entinen pääjohtaja Jorma Huuhtanen kannattaa lainsäädännön yksinkertaistamista, ja hänen mielestään etuusviidakko toimii huonosti sekä asiakkaan että toimeenpanijan kannalta. Nyt noin sadan etuuden ja vajaan 40 lain sosiaaliturvajärjestelmässä toimiminen on toimeenpanijalle ja asiakkaalle hankalaa.

Aluekeskukset

Kelan aluekeskukset sijaitsevat Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Seinäjoella ja Turussa. Vuosina 1972–2006 Kelalla oli oma kuntoutuspalveluja tuottava kuntoutuslaitos Turussa. 1. tammikuuta 2007 lähtien laitos on ollut nimeltään Kuntoutuskeskus Petrea ja jatkanut toimintaansa itsenäisenä säätiönä.

Kelan pääjohtajat

Toimikausi	Pääjohtaja
2010–	Liisa Hyssälä
2000–2010	Jorma Huuhtanen
1993–2000	Pekka Tuomisto
1971–1993	Jaakko Pajula
1954–1971	V. J. Sukselainen
1946–1954	Eino E. Louhio
1944–1945	Väinö Arola
1937–1944	Eero Rydman

Kelan hallitus

Kelan valtuutetut nimittivät 17.12.2007 hallituksen toimikaudeksi 1.1.2008–31.12.2010.

Hallitukseen kuuluvat: Elli Aaltonen, Elina Lehto-Häggroth, Rauno Ihalainen, Paula Kokkonen, Kaarina Knuuti, Lasse Laatunen, Velipekka Nummikoski (puheenjohtaja), Sinikka Näätsaari, Pekka Perttula, Tarmo Pukkila. Henkilöstön edustajana hallituksessa on Brita Järvinen (läsnöolo- ja puheoikeus).

Hallituksen sihteerinä toimii osastopäällikkö Juhani Rantamäki.

Lähteet

• Kaija Lähteenmaa: Vanhanen tahtoo valikoivan perustulon 27.2.2007. Taloussanomat. Viitattu 27.2.2007.
• Mika Mustalahti: Sekava tukijärjestelmä on tehnyt työllistymisestä vaikeaa (Mielipide) 14.9.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 27.2.2007.

Kirjallisuutta

• Kai Häggman: Suurten muutosten Suomessa, Kansaneläkelaitos 1937–1997. Gummerus 1997. ISBN 951-669-434-9

Aiheesta muualla

• Kansaneläkelaitoksen kotisivut
• Kelan palvelupisteet

Työttömyysturva