K. P. Kalliovaara
Kustaa Paavali Kalliovaara (sukunimi vuoteen 1906 Finby; 5. kesäkuuta 1885 Piikkiö[1] – 14. heinäkuuta 1981 Turkulähde?) oli suomalainen lyseon lehtori ja suomentaja.
Kalliovaaran vanhemmat olivat maanviljelijä Kustaa Finby ja Anna Aleksandra Fransintytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 Turun klassillisesta lyseosta ja opiskeli Helsingin yliopistossa, josta valmistui filosofian kandidaatiksi 1912 ja maisteriksi 1914.[2] Hän teki opintomatkan Bonniin 1913.
Kalliovaara toimi latinan ja kreikan kielen opettajana Oulussa,[2] Viipurissalähde? ja Turussa[2]. Hän oli Viipurin klassillisen lyseon latinan vt. vanhempi lehtori 1910–1911lähde?, Tampereen lyseon latinan ja kreikan opettaja 1915–1919[2], latinan ja suomen vt. ylimääräinen nuorempi lehtori 1919–1920, vakinainen 1920–1922, nuorempi lehtori 1922–1937, Turun lyseon latinan ja suomen nuorempi lehtori 1937–1954, Turun yliopiston latinan vt. lehtori 1938–1955. SL R I 1950lähde?.
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pari tuhatta vuotta vanhoja kirjeitä. Lännetär. Uusi Jakso II. 1914.
- Lucius Annaeus Seneca: Kaitselmuksesta; latinasta suom. K. P. Kalliovaara. Kariston klassillinen kirjasto 43. Karisto 1928
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ K. P. Kalliovaara SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
- ↑ a b c d Ylioppilasmatrikkeli 1907
| ||||||||||
