K-33

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
K-33
Submarine Hotel II class.jpg
Alustyyppi Ydinkäyttöinen sukellusvene
Miehistö 104
Telakka Tehdas numero 902, Severodvinsk, Neuvostoliitto
Valmistumisvuosi 1960
Käyttöönotto 1961
Poistettu käytöstä 1990
Mitat
Pituus 114 m
Leveys 9,2 m
Nopeus 18 solmua pinnalla ja sukelluksissa 26 solmua
Toimintasäde 50 päivää
Voimanlähde
Koneisto kaksi höyryturbiinimoottoria
Teho 2 x 17 500 hv
Aseistus
Aseistus 4 x 533 mm torpedoputkea keulassa
4 x 400 mm torpedoputkea peräosassa
D-4-laukaisujärjestelmä kolmella R-21-ohjuksella

K-33 (tunnusnumero 921) oli Projekti 658 -luokan ydinkäyttöinen sukellusvene, jonka NATO-kutsunimi on Hotel II -luokka. K-33 kuului Neuvostoliiton pohjoiseen laivastoon. Se oli palveluksessa vuoteen 1990, minä aikana alus oli osallisena kahdessa merionnettomuudessa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se rakennettiin Severodvinskissa ja laskettiin vesille Hotel I -luokkaisena 6. elokuuta 1960. K-33 otettiin käyttöön 5. heinäkuuta 1961.

Onnettomuus Kattegatissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahtilaiva M/S Finnclipper
Onnettomuuspaikka kartalla

K-33 törmäsi 12. huhtikuuta 1963 Kattegatin salmessa suomalaiseen Enso Gutzeitin omistamaan rahtilaiva M/S Finnclipperiin noustessaan syvyyksistä pintaan. Rahtilaiva oli kuljettamassa 6000 tonnin paperilastia Yhdysvaltoihin ja sukellusvene matkalla Pohjois-Atlantille. Törmäyshetkellä sää oli sumuinen. Rahtialus pysäytettiin välittömästi törmäyksen tapahduttua ja se kääntyi takaisin tutkimaan, olisiko tuntematon sukellusvene avun tarpeessa. Kaksi neuvostoliittolaista upseeria tuli laivaan kertomaan sukellusveneen vaurioituneen, muun muassa sen saaneen törmäyksessä taipuman kylkeen. Neuvostoupseerit eivät paljastaneet kansalaisuuttaan laivan miehistölle, vaan selittivät kuuluvansa vain Varsovan liittoon. Suomalaiset kuitenkin näkivät selvästi sukellusveneen kyljessä olleen tunnusnumeron 921.[1]

Suomalaisalus onnistui vuotavana purjehtimaan yli Atlantin Yhdysvaltoihin ja K-33 selvisi pahoin vaurioituneena Murmanskin laivastotukikohtaan Neuvostoliittoon. M/S Finnclipper purki paperilastinsa Bostonissa ja jatkoi sieltä New Yorkiin, jossa tapahtuneesta annettiin poikkeuksellisesti meriselitys. Selvitys salattiin 44 vuodeksi eikä siitä kerrottu julkisuudessa mitään.[1]

Norjalaisen ympäristöjärjestön mukaan alus oli pitkään telakoituna vuosina 1963–1964. Korjaustöiden aikana veneen polttoainekapseli varustettiin uusilla uraanisauvoilla ja sen ohjusjärjestelmä uudistettiin mahdollistamaan vedenalainen laukaisu. Sillä sattui 1965 säteilyonnettomuus sen ollessa Arktisella alueella.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko Varimaa, laivan miehistön jäsen, julkaisi Kattegatissa tapahtuneesta onnettomuudesta kirjan Sukellusvene sumussa 4. huhtikuuta 2007, jolloin tapaus tuli suuren yleisön tietoon.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]