Kōnin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kōnin (jap. 光仁天皇, Kōnin-tennō, 709781)[1] oli perinteisen vallanperimysjärjestyksen mukaan Japanin 49. keisari.[2] Hän oli vallassa vuosina 770–781.[3]

Kōninin henkilönimi oli Shirakabe. Hänen isänsä oli prinssi Shiki ja äitinsä prinsessa Tochi; hän oli prinssi Shikin kuudes poika ja siten keisari Tenji oli hänen isoisänsä. Keisarinna Shōtokun kuoleman jälkeen ministerit ja vähäarvoiset aateliset nostivat hänet valtaistuimelle, vaikka hän ei ollut vallanperimyksessä seuraava. Hänet nimitettiin kruununprinssiksi 62-vuotiaana vuoden 770 kahdeksannessa kuussa ja kruunattiin keisariksi muutamaa kuukautta myöhemmin. Samalla aikakausinimeksi vaihdettiin Hōki. Keisari Kōnin hallitsi Narasta käsin.[1]

Kōnin keskittyi lähinnä sotilaallisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. Hänen tärkeimpiin tavoitteisiinsa kuuluivat talonpoikaisväestön ahdingon lievittäminen ja pohjoisen alkuperäisväestön saaminen keisarin vallan alle. Toisin kuin Nara-kauden hallitsijat Genshō, Shōmu ja Kōken, jotka olivat kaikki keisari Temmun jälkeläisiä, hänen ei tarvinnut harjoittaa voimakkaan buddhalaismyönteistä politiikkaa, sillä hän kuului kilpailevaan sukuhaaraan. Kōnin suhtautuikin sitä vastoin torjuvasti vaikutusvaltaansa kasvattaneeseen buddhalaiseen papistoon, ja hänen hallituskaudellaan annettiin munkkien toimintaa rajoittaneita asetuksia. Kun vuonna 780 Yakushi-jin ja Katsuragi-deran temppelien pagodit olivat tuhoutuneet salaman aiheuttamissa tulipaloissa, keisari lainasi ediktissään kiinalaista uskomusta, jonka mukaan luonnonkatastrofit olivat taivaan tuomioita. Hän kirjoitti, että papiston tulisi hävetä huonoa käytöstään ja että munkit olivat rikkoneet paitsi Buddhan myös maan lakia vastaan.[3]

Kōjinin hallinnon vasemmanpuolisina ministereinä (sadaijin) toimivat Fujiwara no Nagate ja hänen jälkeensä Fujiwara no Uona. Oikeanpuolisena ministerinä (udaijin) toimi Ōnakatomi Kiyomaro ja keskimmäisenä ministerinä (naidaijin) Fujiwara no Yoshitsugu. Neuvonantajana (sangi) toimi Fujiwara no Momokawa.[1] Ensimmäistä keisarin syntymäpäivää juhlistanutta tenchō setsu -seremoniaa tiedetään vietetyn keisari Kōninin hallituskaudella vuonna 775.[4]

Ikääntyvä keisari luopui valtaistuimestaan poikansa prinssi Yamaben hyväksi vuonna 781, ja Yamabesta tuli keisari Kammu. Kōnin kuoli saman vuoden lopussa 73 vuoden ikäisenä.[1] Hänen hautakumpunsa sijaitsee Naran kaupungin alueella ja on nimeltään Tahara no higashi no misasagi (jap. 田原東陵).[2] Kōninilla oli viisi puolisoa ja seitsemän lasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jien (toim. Delmer Myers Brown, Ichirō Ishida): The future and the past: a translation and study of the Gukanshō, an interpretative history of Japan written in 1219, s. 276–277. University of California Press, 1979. ISBN 9780520034600. Teoksen verkkoversio.
  2. a b 光仁天皇 田原東陵 宮内庁. Viitattu 20.10.2011.
  3. a b Donald H. Shively, William H. McCullough: The Cambridge History of Japan: Heian Japan, s. 455–456. Cambridge University Press, 1999. ISBN 9780521223539. Teoksen verkkoversio.
  4. Tenchō setsu Encyclopedia of Shinto. Viitattu 20.10.2011.


Imperial Seal of Japan.svg Edeltäjä:
Shōtoku
Japanin keisari
(770–781)
Seuraaja:
Kammu