Kōmei
| Kōmei 孝明天皇 | |
|---|---|
 | |
| Japanin keisari | |
| Valtakausi | 10. maaliskuuta 1846 – 30. tammikuuta 1867 |
| Kruunajaiset | 31. lokakuuta 1847 |
| Edeltäjä | Ninkō |
| Seuraaja | Meiji |
| Syntynyt |
22. heinäkuuta 1831 Kioto, Tokugawa-shōgunaatti |
| Kuollut |
30. tammikuuta 1867 (35 vuotta) Kioto, Tokugawa-shōgunaatti |
| Puoliso | Eishō |
| Lapset | Meiji |
| Suku | Yamato |
| Isä | Ninkō |
| Äiti | Fujiwara no Tsuneko |
| Uskonto | šintolaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Keisari Kōmei (jap. 孝明天皇, Kōmei-tennō, 22. heinäkuuta 1831 – 30. tammikuuta 1867), henkilönimeltään Osahito (jap. 統仁), oli Japanin 121. keisari. Hän hallitsi 10. maaliskuuta 1846 alkaen kuolemaansa 1867 asti.
Kōmei oli keisari Ninkōn neljäs poika ja hän peri valtaistuimen vanhempien veljiensä kuoltua ennen Kōmein syntymää. Kōmei astui valtaan ollessaan viisitoistavuotias. Kōmein kuudesta lapsesta vain Mutsuhito selvisi hengissä varhaisimmista vuosistaan.[1]
Matthew Perry saapui Japaniin vuonna 1853 ja pakotti maan avaamaan yhteyden muuhun maailmaan. Kōmei vastusti alusta alkaen ulkomaalaisten oleskelua Japanin maaperällä ja halusi heidät pois. Shōgunaatti kuitenkin solmi Yhdysvaltojen kanssa Kanagawan sopimuksen, jonka perusteella Shimodan ja Hakodaten satamat avattiin kaupalle. Keisari oli tyytymätön shōgunaatin toimiin, mutta hänellä ei ollut valtaa näiden muuttamiseksi.
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Komei sairastui tammikuussa 1867 isorokkoon. Tämä tuli yllätyksenä, kun keisari ei koskaan ollut sairas ja nautti hyvästä terveydestä. Komei kuoli 30. tammikuuta 1867 isorokkoon. On huhuttu, että Komei olisi murhattu.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Donald Keene: Emperor of Japan: Meiji and his world, 1852–1912, s. 1–9. Columbia, 2002. ISBN 0-231-12341-8.
| ||||||||||||||
