Könskriget
| Miesvihaajat | |
|---|---|
| Könskriget | |
| Ohjaaja | Evin Rubar |
| Leikkaaja | Lars Tidblom |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö | Nordisk Film |
| Levittäjä | Sveriges Television |
| Kesto | 120 minuuttia (kahdessa osassa) |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Könskriget on ruotsalainen Evin Rubarin ohjaama televisiodokumentti, joka kertoo radikaalifeminismistä ja sen vaikutuksesta ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Dokumentti esitettiin kahdessa osassa Sveriges Televisionin SVT2-kanavalla 15. ja 22. toukokuuta 2005. Ohjaaja Rubar sai samana vuonna ruotsalaisen Kristallen-televisiopalkinnon ja SVT:n tasa-arvopalkinnon.
Dokumentissa haastatellaan Bellas vänner-nimistä yhteisöä, Ruotsin nais- ja tyttöturvakotien liittoa ROKS:ia, entistä tasa-arvoministeriä Margareta Winbergia, Gunilla Ekbergia ja Uppsalan yliopiston naistutkijaa Eva Lundgrenia. Osa haastatteluista liittyy näiden yhteisöjen piirissä vallinneeseen uskomukseen, jonka mukaan Ruotsissa toimii miehistä koostuva satanistinen kultti, joka hyväksikäyttää tyttöjä. Muut kohdat keskittyvät feministisen väkivaltakäsityksen vaikutuksesta ruotsalaiseen politiikkaan ja naistutkimukseen. Osasta dokumentissa haastateltujen henkilöiden sanomisista nousi kohu mediassa.
Dokumentti esitettiin myös Suomessa vuonna 2005 Yle TV2-kanavalla nimellä Silminnäkijä: Miesvihaajat.[1]
Vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dokumentti ja siitä seurannut kohu sai paljon mediahuomiota Ruotsissa. Uppsalan yliopisto käynnisti tutkimuksen Eva Lundgrenin akateemisesta tutkimuksesta, mutta yliopisto antoi vapauttavan päätöksen medialta ja eräiltä muilta akateemikoilta esitetystä kritiikistä huolimatta ja nosti hänen tutkimusrahoitustaan korvaukseksi vuonna 2007.[2] Lopulta Lundgren luopui professuurista vuonna 2011 ja kritisoi yliopistoa siitä, ettei se ollut tehnyt tarpeeksi puhdistaakseen hänen mainettaan.[3]
Jotkin naisten turvakodit erosivat kattojärjestön ROKS:n jäsenyydestä dokumentista aiheutuneen kohun vuoksi.[4] ROKS:n puheenjohtaja Ireen von Wachenfeldt ilmoitti eroavansa tehtävästään 6. heinäkuuta 2005.[5]
The New York Times kirjoitti, että dokumentti osoitti militantin feminismin olevan laajalle levinnyttä ja virallisiinkin piireihin ulottuvaa Ruotsissa.[6] Lehti myös lainasi von Wachenfeldtia, joka oli dokumentissa sanonut että "miehet ovat eläimiä".[6]
Valitukset television sääntelyelimelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dokumentista tehtiin ennätysmäärä valituksia Granskningsnämnden för radio och TV -sääntelyviranomaiselle, yhteensä 174 kappaletta. Ensimmäisistä valituksista ei tullut langettavaa päätöstä, vaan dokumentin todettiin olevan puolueeton, mutta sitä kritisoitiin objektiivisuuden vaatimuksen puutteesta yhdessä tapauksessa.[7]
Tämän jälkeen kaksi naista, jotka liittyivät dokumentin ensimmäisen osan tapahtumiin, tekivät uuden valituksen. Tämä valitus johti langettavaan päätökseen puolueellisuudesta, sillä naisten versiota tapahtumista ei ollut pyydetty ajoissa ja se ei ollut mukana dokumentissa. Dokumentin tekijät puolestaan valittivat päätöksen tehneestä lautakunnasta parlamentin oikeusasiamiehelle esteellisyydestä, sillä yksi lautakunnan jäsen, Lena Adelsohn Liljeroth, oli ollut mukana ROKS:n toiminnassa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pääkanavat 29.9.2005 Telvis. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ Eva Lundgren kompenseras med nytt avtal 2.1.2007. Genus.se. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ Eva Lundgren säger upp sig från Uppsala universitet 3.3.2011. Genus.se. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ Kvinnojourer lämnar Roks 24.5.2005. Svenska Dagbladet. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ Ireen von Wachenfeldt lämnar Roks 6.7.2005. Sveriges Radio. Viitattu 11.9.2015.
- ↑ a b Swedish feminism put to the test Archive.org. 20.10.2005. The New York Times. Arkistoitu 31.3.2013. Viitattu 11.9.2015. (englanniksi)
- ↑ "Könskriget" friades 2.11.2005. Dagens Nyheter. Viitattu 31.7.2014.
- ↑ "Jävig ledamot när "Könskriget" fälldes" 23.3.2006. Dagens Nyheter. Viitattu 31.7.2014.