Kölin ali vetäminen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Admiraal Jan van Nes-laivan kirurgin kölihaalaus, Lieve Pieterszoon Vershuierin maalaus, 1660-1686

Kölin ali vetäminen eli kölihaalaus (alun perin hollannin kielen sanasta kielhalen, vetää köliä pitkin) oli eri valtioiden laivastoissa 15001700-luvuilla käytetty rangaistus, joka toimeenpantiin vetämällä tuomittu henkilö laivan kölin alitse aluksen puolelta toiselle.

Kölihaalaus ei aina tarkoittanut kölin ali vetämistä. Usein sitä käytettiin terminä myös menetelmälle, jossa rangaistavaa haalattiin meressä laivan vierellä isomaston alimman raa'an päähän sidotun köyden varassa. [1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tudorin aikaista kölihaalausta, jossa rangaistavaa vedetään meressä laivan mukana.

Ensimmäinen löydetty maininta kölin alta vetämisestä on Hollannista vuodelta 1560. Britanniassa sana keelhaul ilmestyi ensimmäistä kertaa painetussa muodossa vuonna 1622. [2] Hollantilaisten ja brittien lisäksi myös ranskalaiset käyttivät kölihaalausta. Britit kielsivät kölin ali vetämisen vuonna 1720. Hollantilaiset ja ranskalaiset tekivät samoin kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1750. Epäviralliseen käyttöön rangaistus jäi vielä joksikin aikaa, mutta brittiarkistoista ei löydy mainintaa kölihaalauksista enää vuoden 1770 jälkeen. Viimeinen hollantilainen merkintä on vuodelta 1806.[3]

Kölin ali vetäminen oli kohteelleen hengenvaarallinen rangaistus, jota yleensä sovellettiin vakavaan rikokseen syyllistyneeseen miehistön jäseneen. Koska se sisälsi mahdollisuuden jäädä henkiin, sen katsottiin olevan kuolemanrangaistusta armeliaampi keino. Esimerkiksi avomerellä sattuneita yhteentörmäyksiä käsittelevää lainsäädäntöä tutkiva brittiläinen lakitutkielma 1800-luvulta mainitsee laivojen törmäykseen selvästi syylliseksi katsotun ruorimiehen rangaistukseksi aiemmin käytetyn joko mestaamista tai kölihaalausta.[4] Hollantilaisten on sanottu turvautuneen kölihaalaukseen tai kölin ali vetämiseen ajoittain suhteellisen herkästi. Jumalanpilkkaan tai röyhkeään käytökseen amiraalia kohtaan syyllistynyt saattoi törkeysasteesta riippuen saada jopa kolme peräkkäistä rangaistusta.[5]

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isomaston alimman raa'an nokkaan kiinnitetty köysi vedettiin laivan alitse sen suurimman leveyden kohdasta. Rangaistava merimies laitettiin roikkumaan köydestä ja laskettiin mereen. Kun rangaistava oli kadonnut pinnan alle köyttä vedettiin taljojen avulla aluksi tarkoituksellisen verkkaisesti, jotta hän ehtisi vajota aluksen pohjaa syvemmälle eikä näin kolhisi itseään runkoa tai köliä vasten. Tämän välttämiseksi rangaistavaan oli myös sidottu painoksi kiviä, rautapainoja tai erityinen lyijyliivi.[6][7] Meressä vaarana olivat myös puulaivojen kylkiin pinnan alle pesiytyneet kotilot, joista terävimmät saattoivat repiä vaatteita ja leikata ihoa. Kun rangaistavan laskettiin ohittaneen kölin ruvettiin köyttä vetämään mahdollisimman nopeasti hukkumisen estämiseksi.[3]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa kölin alta vedetyistä hukkui, leikkautui tai ruhjoutui kuoliaaksi toimenpiteen aikana. Jotkut selvisivät hengissä, mutta saattoivat kuolla myöhemmin tulehtuneisiin haavoihin tai muihin ruumiinvammoihin. Mikäli rangaistu oli vetänyt haalauksen aikana vettä keuhkoihinsa, mutta jäänyt henkiin, hän saattoi siitä huolimatta kuolla meriveden hengittämisen aiheuttamiin hengenvaarallisiin jälkiseurauksiin.[8] On sanottu, että yksi kolmesta kölin ali vedetystä jäi henkiin. [7]

Itsenäistymistä seuranneissa keskusteluissa kuolemantuomioista ja rangaistuksista yhdysvaltalaiset käyttivät kölin ali vetämistä osoituksena brittien barbaarisuudesta, vaikka rangaistus oli jäänyt pois käytöstä ennen Yhdysvaltojen itsenäistymistä.[9]

La cale[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

La cale-kidutus, (Antoine Morel-Fation grafiikka vuodelta 1844).

La cale, myös nimellä estrapade marine, oli ranskalaisten käyttämä rangaistuskeino, joka oli sukua kölihaalaukselle. Rangaistava asetettiin isomaston alapuolelle ja hänet istutettiin laudan päälle hajareisin. Lautaan oli kiinnitetty köysi, joka kulki isomaston huipulla olevaan taljan kautta. Kolmesta neljään miestä veti sitten rangaistavaa kohti huippua samalla, kun tämä piti köydestä kiinni kaikin voimin lievittääkseen vetoa. Köysi päästettiin irti, jolloin rangaistava sinkoutui mereen. Joskus uhrin jalkoihin oli kiinnitetty tykinkuula, joka nopeutti putoamista. La cale saatettiin toistaa jopa viisi kertaa tuomiosta riippuen. Hollantilaiset käyttivät rangaistuksesta julmempaa versiota, jossa uhri sinkoutui laivan alle, mikä yleensä surmasi rangaistavan. La calesta luovuttiin virallisesti vasta 12. maaliskuuta 1848.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Darius M. Rejali: Torture and Democracy. Princeton University Press, 2007. ISBN 0691114226.
  • J. D. Jerrold Kelley: The Ship's Company and Other Sea People. Read Books, 2008. ISBN 144377619X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Knox Laughton: Studies in naval history. Adamant Media Corporation. ISBN 1402181256. s. 310
  2. Bill Sherk: 500 years of new words. Dundurn Press Ltd., 2004. ISBN. s.88
  3. a b Rejali s.282
  4. Reginald G. Marsden: A Treatise on the Law of Collisions at Sea. The Lawbook Exchange, Ltd., 2004. ISBN 1584774126. s.46
  5. Robin Hutcheon: China--Yellow. Chinese University Press, 1996. ISBN 9622017258. s. 53
  6. Louis Sicking: Neptune and the Netherlands. Brill, 2004. ISBN 9004138501. s.474
  7. a b Kelley s.160-161
  8. Dr. Russell Miller: Saltwater CPAP Viitattu 24.5.2009
  9. Rejali s. 282, 308
  10. Gwendolyn Midlo Hall: Africans in colonial Louisiana. LSU Press, 1995. ISBN 0807119997. s. 82-83