Pääsiäisnäytelmä

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kärsimysnäytelmä)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jeesuksen esittäjä kantaa ristiä pyörätiellä Puolassa.

Pääsiäisnäytelmällä tarkoitetaan pääsiäisen aikaan esitettyä Kristuksen kärsimystarinaan liittyvää näytelmää, joka esitetään useimmiten vaelluksen muodossa (Ristin tie) ja kulkue pysähtyy eri kohtauksiin. Kärsimysnäytelmä on maailmanhistorian tunnetuimpia ja esitetyimpiä draamoja. Pääsiäisnäytelmät ovat lajityypiltään myös kirkkodraamoja.

Näytelmät esitetään sisätiloissa kirkossa tai ulkona kadulla. Yleisö voi osallistua pääsiäisvaelluksessa Kristuksen kärsimyshistoriaan, Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisiin yhteisiin hetkiin, liikkumalla tapahtumapaikalta toiselle.

Näytelmissä ei-ammattilaisilla on usein suuri osuus. Monessa seurakunnassa näytelmää on ollut tekemässä suuri joukko eri-ikäisiä seurakuntalaisia ja työntekijöitä.

Ehkä tunnetuin kärsimysnäytelmä esitetään Oberammergaussa, eteläisessä Baijerissa, jossa sitä esitetään kymmenen vuoden välein.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset kristityt pyrkivät tekemän pyhiinvaelluksia pitkin oletettua reittiä, jota Jeesus oli kulkenut viimeisinä päivinään. He kantoivat ristiä ja pysähtelivät rukoilemaan. Pääsiäisnäytelmät kehitettiin niitä uskovaisia varten, joilla ei ollut mahdollisuutta matkustaa pääsiäisen aidoille tapahtumapaikoille.[1]

Ensimmäiset pääsiäisnäytelmät olivat latinankielisiä ja sisälsivät evankeliumin lukemista ja dramatisoituja katkelmia Raamatun henkilöiden elämästä. Näissä näytelmäjaksoissa alettiin käyttää kansankieltä, ja eri alueille kehittyi omia näytelmiään. Vanhimmat säilyneet ovat saksankieliseltä alueelta.[2] 1300-luvulta tunnetaan Wienin, Sankt Gallenin, Frankfurtin ja Maastrichtin runomuotoiset, pääosin saksankieliset pääsiäisnäytelmät.[3]

Näytelmiin lisättii viihteellisiä elementtejä ja uusia henkilöitä. 1400-luvun loppupuolelle mennessä monet pääsiäisnäytelmätapahtumat olivat kehittyneet yleisiksi viihdetapahtumiksi, ja usein kirkolliset viranomaiset kielsivät niiden esittämisen kirkoissa. 1500-luvun puolivälissä Strasbourgin ja Pariisin synodit antoivat näytelmiä vastustavat lausunnot. Tästä seurasi kirkollisten ja maallisten näytelmien erottaminen toisistaan, ja uskonnollisten näytelmien esittäminen kävi harvinaisemmaksi.[3] Myös uskonpuhdistus lopetti monia perinteitä.[2] Valistusaikana Saksan katolinen kirkko pyrki tuhoamaan kaikki jäänteet keskiaikaisista kärsimysnäytelmistä.[3]

Kiinnostus kärsimysnäytelmiin virisi uudelleen 1800-luvun lopussa. Oberammergauhun ja muihin Baijerin pikkukaupunkeihin alkoi saapua tuhansia katsojia.[3]

Suomessa pääsiäisnäytelmät ovat tulleet suosituiksi eri puolilla maata 1990-luvulta alkaen.[4]

Pääsiäisnäytelmiä eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan Oberammergaun näytelmää on esitetty 10 vuoden välein vuodesta 1634, koska kylä vannoi ylläpitävänsä perinnettä jos välttyisi rutolta.[2]

Italiassa pieni Sordevolon kaupunki esittää näytelmän viiden vuoden välein. Perinne on jatkunut noin kaksisataa vuotta. Noin 200 kaupungin 2500 asukkaasta esiintyy itse näytelmässä, monet muut liittyvät muilla tavoin järjestelyihin.[5]

Brasiliassa Nova Jerusalemin pikkukaupungissa on esitetty pääsiäisnäytelmää vuodesta 1951. Nykyisin katsojia on noin 70 000.[6]

Yhdysvaltojen suurin pääsiäisnäytelmätapahtuma järjestetään vuosittain Arkansasissa, Eureka Springsissä.[7]

Puolassa tunnettu pääsiäisnäytelmäpaikka on Kalwaria Zebrzydowska, noin 40 km Krakovasta.[8]

Espanjassa tärkein pääsiäisnäytelmä järjestetään vuosittain Chinchónin kylässä, Madridin itsehallintoalueella.[9]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäisnäytelmien klassikko Suomessa on Tytti Jäppisen 1970-luvulla kirjoittama Passiodraama, joka oli tehty opiskelijajoukolle Temppeliaukion kirkkoa varten. Passiodraamaa esitettiin 17 vuotta. Sitä on esitetty kaikkialla Suomessa.[10]

Helsingissä vuodesta 1996 esitetty Via Crucis -esitys pohjautuu keskiaikaiseen kirkkoperinteeseen. Draama alkaa Kaisaniemen puistosta ja päättyy tuomiokirkon portaille.[11] [12] Helsingin Via Crucis oli alun perin Jouko H. Nissisen ideoima ja käsikirjoittama ja sitä esitettiin vuosina 1996–1997 professori Paavo Liskin ohjaamana. Rooleissa oli suuri joukko ammattinäyttelijöitä ja kymmeniä harrastajia.

Lahdessa on esitetty vuodesta 2000 alkaen professori Paavo Liskin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Kärsimystie-katunäytelmää. Vuosina 2012 ja 2016 Lahden Kärsimystien on ohjannut näyttelijä-ohjaaja Petri Liski. Jeesuksena on noina vuosina esiintynyt Lahden kaupunginteatterin näyttelijä Tapani Kalliomäki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Passion - the perfect play ? BBC. Viitattu 18.4.2014.
  2. a b c Passion Play Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.4.2014.
  3. a b c d Passion Plays 1911. Catholic Encyclopedia. Viitattu 19.4.2014.
  4. Pääsiäisnäytelmät ovat osa seurakuntien toimintaa Kotimaa24. Viitattu 19.4.2014.
  5. Italian town of Sordevolo is all about Passion Chicago Sun Times. Arkistoitu 19.4.2014. Viitattu 19.4.2014.
  6. Debate Over a Brazilian Town's Passion Play 2005. NY Times. Viitattu 18.4.2014.
  7. Great Passion Play Arkansas Encyclopedia. Viitattu 18.4.2014.
  8. Kalwaria Zebrzydowska Stay Pooland. Viitattu 18.4.2014.
  9. Pasión de Chinchón www.pasiondechinchon.com. Viitattu 7.4.2024.
  10. Vantaan Lauri 2002 (Arkistoitu – Internet Archive).
  11. Via Crucis keräsi väen Helsingin keskustaan. Yle 23.4.2011.
  12. Eira Serkkola: Getsemanesta Golgatalle. Kirkko ja kaupunki, 2015, nro 13, s. 12–13.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]