Kärpästen herra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kärpästen herra
Lord of the flies
Alkuperäisteos
Kirjailija William Golding
Kieli englanti
Julkaistu 1954
Suomennos
Suomentaja Juhana Perkki
Kustantaja Otava
Julkaistu 1960
Sivumäärä 336 s.
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kärpästen herra on Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan William Goldingin romaani vuodelta 1954. Teos julkaistiin Suomessa vuonna 1960. Se kertoo englantilaisista koulupojista, jotka muuttuvat vähitellen villi-ihmisiksi asuessaan keskenään autiolla saarella lentokoneonnettomuuden jälkeen.[1]

Ilmestyessään Goldingin esikoisteos ei ollut suurikaan menestys. Kirjan ensipainos Yhdysvalloissa oli vain 3 000 kappaletta. Nykyisin se kuuluu kirjallisuuden opintoihin useissa yliopistoissa ja kouluissa, ja sitä käytetään jopa johtamispsykologian opetuksessa.[2] Romaani on vertauskuvallinen. Kirjan nimi viittaa Saatanan toiseen nimeen Belsebubiin, jonka hepreankielinen muoto kääntyy sanoiksi Kärpästen herra.[1]

Teoksesta on tehty kaksi elokuvaa.[1] Ensimmäinen on Peter Brookin ohjaama mustavalkoelokuva Kärpästen herra vuodelta 1963, ja se noudattaa hyvin tarkasti romaanin juonta. Vuonna 1990 valmistunut elokuva Kärpästen herra sen sijaan eroaa alkuperäisen romaanin juonesta melko paljon.[3]

Isobritannialainen heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt romaaniin pohjautuvan kappaleen nimeltään ”Lord Of The Flies”. Se julkaistiin lokakuussa 1995 albumilla The X Factor ja myöhemmin singlenä helmikuussa 1996.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Joukko englantilaisia poikia päätyy autiolle saarelle lentokoneen murskauduttua. Maailmassa on sota ja ydinsodastakin huhutaan. Aluksi kirjassa esitellään vain kaksi poikaa: urheilullinen Ralph ja paksu, silmälasipäinen Possu, jotka torvisimpukkaan puhaltamalla kutsuvat muut pojat luokseen. Koska saarella on ainoastaan nuoria poikia eikä lainkaan aikuisia, äänestävät he johtajan. Ralphin lisäksi Jack-niminen poika havittelee valtaa, mutta häviää äänestyksen Ralphille. Tarinan alkupuoli on vielä silkkaa hauskanpitoa kiltin, demokraattisen ja järkevän Ralphin johdolla. Jack nimitetään metsästäjien päälliköksi, mikä pitää tämän osin tyytyväisenä. Poikajoukko sytyttää saaren huipulle merkkitulen pelastumisen toivossa.

Kirjan edetessä poikien sivistys alkaa kuitenkin rapistua. Aluksi niin turvallinen saari kätkee pian metsiinsä pedon, jonka todenperäisyydestä riidellään kiivaasti. Jack ei tyydy asemaansa Ralphin alaisena, vaan alkaa kapinoida tämän valtaa vastaan. Pojat hajaantuvat lopulta kahdeksi erilliseksi heimoksi. Jack saa houkuteltua poikia heimoonsa tarjoamalla aluksi maukasta lihaa, juhlia ja metsästystä, mutta lopulta hänen valtansa perustuu pelkoon ja väkivaltaan, jopa kidutukseen. He jättävät pelkäämälleen ”Pedolle” uhrilahjoja, maalaavat kasvonsa pelottavin kuvioin ja alkavat muistuttaa monin tavoin villi-ihmisiä. Kirjassa kuvataan, kuinka poikien järki alkaa rakoilla ja mieli yksinkertaistua eläimellisemmäksi. Valtataistelun raaistuessa jopa kaksi pojista tapetaan.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen: William Golding (1911-1993) - in full Sir Willam Gerald Golding 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 2.6.2012.
  2. Lord of the Flies, a live case approach to leadership (PDF) Developments In Business Simulation & Experiential Exercises, Volume 20,1993. 1993. Viitattu 2.6.2012.
  3. Tara Ghai: Two Film Adaptations of Lord of the Flies: A Comparative Review (PDF) william-golding.co.uk. 2010. Viitattu 2.6.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]