Kääpiömittari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kääpiömittari
Gymnoscelis rufifasciata01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Mittarimaiset Geometroidea
Heimo: Mittarit Geometridae
Alaheimo: Kenttämittarit Larentiinae
Suku: Gymnoscelis
Laji: rufifasciata
Kaksiosainen nimi
Gymnoscelis rufifasciata
Haworth, 1809
Katso myös
 Commons-logo.svg Kääpiömittari Commonsissa

Kääpiömittari (Gymnoscelis rufifasciata) on yleinen, varsin pienikokoinen ruskeankirjava mittariperhonen.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vain 15–19 mm siipivälillään kääpiömittari kuuluu pienimpiin mittariperhoslajeihin. Etusiivet ovat levottoman kirjavat ja niissä vuorottelevat selvästi punaruskeat ja harmaat alueet siten, että sisimpien poikkiviirujen välinen alue ja siiven kärkiosa ovat punaruskeat. Ulompi poikkiviiru on selvä, väriltään vaalea ja kaksinkertainen. Sen sisäpuolella on rivi mustia, siiven keskiosaan suuntautuneita nuolitäpliä. Takasiivet ovat tyviosastaan ja etureunasta vaaleat, ulkoreunasta punaruskeat ja niissäkin erottuu vaalea, kaksinkertainen poikkiviiru.[1][2][3]

Pienen kokonsa vuoksi kääpiömittarin voi sekoittaa erilaisiin pikkumittareihin, mutta siipien selvän punaruskean värin vuoksi käytännössä lähinnä vain kannusruohomittariin (Eupithecia linariata).

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiömittarin levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Skandinaviaan ja idässä Keski-Aasiaan. Suomessa pohjoisimmat havainnot on tehty Kemi-Kajaani-linjalta. Perhoset lentävät kesän aikana kahtena, ehkä jopa kolmena[3] sukupolvena, joista ensimmäinen sukupolvi on lennossa huhti-toukokuun vaihteesta kesäkuun puoleenväliin ja toinen sukupolvi lentää heinäkuun alkupuoliskolta syyskuun alkuun.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiömittari elää lämpimillä kankailla, tienvarsilla, rinteillä ja pihoilla. Lajin yksilömäärissä on huomattavaa vuosittaista vaihtelua ja joinakin vuosina runsaslukuinen perhonen saattaa toisina vuosina vaikuttaa kadonneen kokonaan. Perhoset ovat aktiivisia öisin, jolloin niitä lentää helposti kirkkaiden valojen luokse ja jossain määrin myös makealla nesteellä kostutetulle syötille. Toukkia voi etsiä karistelemalla ravintokasveja ja niiden kasvattaminen on helppoa. Talvehtiva vaihe on kotelo, jonka sisällä on valmis perhonen.[3]

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukat elävät etenkin kanervalla (Calluna vulgaris) ja vadelmalla (Rubus idaeus). Toisen sukupolven toukat usein pihlajan (Sorbus aucuparia) kukinnoissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/g/gymnoscelis_rufifasciata.html
  2. http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1862
  3. a b c d Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 2. Recallmed Oy. Suomen Perhostutkijain Seura. Hangon Kirjapaino, 1989. ISBN 951-9221-23-9. s. 106
  4. Perhoswiki

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]