Kääpiölepakko
| Kääpiölepakko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Lepakot Chiroptera |
| Heimo: | Siipat Vespertilionidae |
| Suku: | Pipistrellus |
| Laji: | pygmaeus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Kääpiölepakon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) on pienikokoinen siippojen heimoon kuuluva lepakkolaji, jota pidettiin aiemmin samana lajina kuin vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus). Lajit voidaan erottaa toisistaan yleensä vain ultraäänen perusteella.[2][3] Kääpiölepakkoja tavataan Euroopan alueella ja vaikka sen levinneisyystiedot ovat puuttellisia, lajin tiedetään olevan runsaslukuinen. Kääpiölepakko on ruskea lepakkolaji, ja sen paino on noin viisi grammaa.
Ulkonäkö ja äänet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kääpiölepakon paino on normaalisti 4–7 grammaa ja siipien kärkiväli vähän yli 20 cm. Turkki on selkäpuolelta vaaleanruskea tai kellertävän punaruskea, vatsapuolelta hieman vaaleampi. Korvat ja siivet ovat vaalean harmaanruskeat ja kuono vaalean punaruskea.[4]
Lajin kaikuluotusäänet ovat taajuudeltaan noin 55 kHz.[5]
Levinneisyys ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajia tavataan vain Euroopassa ja Azerbaidžanin alueella.[1] Vaikka lajia ei ole tunnettu kauan, ja sen levinneisyyttä koskevat tiedot ovat osin puutteellisia, sen tiedetään kuitenkin olevan runsaslukuinen ja laajalle levinnyt. Skandinaviassa se elää pohjoisempana kuin vaivaislepakko, ja esimerkiksi Ruotsissa se on melko yleinen. Suomessa lajia on tavattu vain satunnaisesti: ensimmäinen havainto on vuodelta 2006 Hangosta.[4] Havainto tuli tosin ilmi vasta vuonna 2007, jolloin kääpiölepakon ääniä tunnistettiin sekä 2006 että 2007 tallennetuilta detektoriaineistoilta.[4][6] Havaintojen vähyydestä ja lisääntymis- ja talvehtimislöytöjen puuttumisesta huolimatta lajilla saattaa olla Suomessa vakituinen kanta.[4] Uusimpien tutkimusten mukaan Suomessa elävät kääpiölepakot muuttavat talveksi manner-Eurooppaan.[7]
Kääpiölepakko on rauhoitettu laji useimmissa maissa, jossa sitä esiintyy, mukaan lukien Suomessa. Sen suojelu on vahvistettu Bonnin ja Bernin yleissopimuksissa. Kääpiölepakko kuuluu myös Euroopan unionin luontodirektiivin IV liitteen mukaisiin suojeltaviin lajeihin.[1][4]
Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kääpiölepakko elää yleensä lähempänä vesistöjä kuin vaivaislepakko.[1] Lajille tyypillinen elinalue on kosteikko, muu vesialue tai puita sisältävä ympäristö. Sen tyypillinen ruokavalio koostuu pääosin pienistä kaksisiipisistä hyönteisistä, kuten hyttysistä. Lisääntymispaikkoina kääpiölepakko käyttää usein rakennuksia, mutta talvisista horrostamispaikoista ei ole tietoa.[4][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Hutson, A.M., Spitzenberger, F., Aulagnier, S., Coroiu, I., Karataş, A., Juste, J., Paunovic, M., Palmeirim, J. & Benda, P.: Pipistrellus pygmaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry: Vaivaislepakko Luettu 14.9.2011
- ↑ Pipistrelle bats (Arkistoitu – Internet Archive) ARKive (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Kääpiölepakko (pdf) Ymparisto.fi. 27.6.2011. Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 14.9.2011.
- ↑ Suomen lepakkolajit www.lepakko.fi. Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry. Arkistoitu 16.12.2009. Viitattu 14.9.2011.
- ↑ Salovaara, Kari: Kääpiölepakko — uusi lepakkolaji Suomessa. Luonnon Tutkija, 2007, 111. vsk, nro 3, s. 100. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Malve, Riitta: Detektori tallentaa lepakoiden muuton. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 12. Suomen luonnonsuojeluliitto.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ARKive - kuvia kääpiölepakosta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||