Jöns Jacob Berzelius
| Jöns Jacob Berzelius | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1779 Väversunda |
| Kuollut | 7. elokuuta 1848 (68 vuotta) Tukholma |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Johan Afzelius |
| Oppilaat | Lars Fredrik Svanberg ja James Finlay Weir Johnston |
| Tutkimusalue | Kemia |
Jöns Jacob Berzelius (20. elokuuta 1779 Väversunda – 7. elokuuta 1848 Tukholma) oli ruotsalainen kemisti, jonka tutkimukset rikastuttivat miltei kaikkia silloisia kemian aloja. Hän otti käyttöön kemialliset merkit ja reaktioyhtälöt. Hän löysi ja valmisti useita alkuaineita.[1]
Berzelius opiskeli ensin lääketiedettä mutta kiinnostui myöhemmin kemiasta. Berzelius on yksi modernin kemian isistä ja yksi ensimmäisiä, joka kannatti John Daltonin atomiteoriaa. Hän myös otti käyttöön nykyisinkin käytetyt alkuaineiden kemialliset merkit ja yhdisteiden kemiallisten kaavojen merkitsemistavan vain hieman nykyisestä poikkeavassa muodossa.[2]
Berzelius mittasi hämmästyttävän tarkasti yli 2 000 aineen atomi- ja molekyylipainot.[3] Berzelius löysi alkuaineista piin, seleenin, toriumin, ja ceriumin.[4]
Hän löysi proteiinit vuonna 1838 yhdessä Gerardus Johannes Mulderin kanssa ja antoi niille nimen. Hänen pääteoksensa Lärobok i kemi (1808–1830) käännettiin useille kielille. Berzelius uudisti myös mineralogisen tutkimuksen ja laski perustan fysiologiselle kemialle.[3]
Tukholmaan avattiin vuonna 1853 hänen nimeään kantava puisto, Berzelii park. Berzelius aateloitiin 1818 ja korotettiin vapaaherraksi vuonna 1835.lähde? Hänen mukaansa on nimetty Ruotsin lääkäriseuran vuodesta 1901 lähtien jakama Berzelius-mitali.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nenonen, Kaisu-Maija – Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 679. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ Hudson, John: Suurin tiede: Kemian historia, s. 138. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
- ↑ a b Pieni tietosanakirja, 1. osa (A–Isonzo), s. 367 (s.v. Berzelius, Jöns Jacob). Otava, 1925. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Otavan iso Fokus, 1. osa (A–El), s. 133–134 (taulukko artikkelissa Alkuaine). Otava, 1973. ISBN 951-1-00050-0.
- ↑ Berzeliusmedaljen Svenska Läkaresällskapet. Arkistoitu 13.5.2023. Viitattu 15.5.2023. (ruotsiksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorpes, Erik: Jöns Jacob Berzelius. Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1960.
- Krook, Hans: Jacob Berzelius. Stockholm: Rabén & Sjögren, 1979. ISBN 91-29-52681-7.
- Trofast, Jan: Jacob Berzelius 1779–1848: En eldsjäl i vetenskapens tjänst. Lund: Ligatum, 2015. ISBN 978-91-9810-172-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jöns Jacob Berzelius Wikimedia Commonsissa
- Jöns Jacob Berzelius hakuteoksessa Svenskt biografiskt lexikon.
| ||||||||||||||||||||||||||
