Jõelähtme jõgi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jõelähtme jõgi
Maanosa Eurooppa
Maat Viro
Maakunnat Harjumaa
Kunnat Anijan kunta, Raasiku, Jõelähtme
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Jägala jõen vesistö
Valuma-alue Jõelähtme jõen valuma-alue
Pinta-ala 308,7 km² [1]
Yhtyy Jägala jõgi
Joen uoman kohteita
Alkulähde Rasiveren kylä, Anija, Harjumaa
  59°12′2″N, 25°20′14″E
Laskupaikka Jägala jõgi, Jägala-Joa, Jõelähtme, Harjumaa
  59°26′59″N, 25°10′25″E
Läpivirtausjärvet Kiviloo paisjärv ja Lundi paisjärv
Esteet Kiviloo paisjärv, Jägala-Pirita kanal, Kostivere karst, Jõelähtme joa, Lundi paisjärv
Sivu-uomat Vilama peakraav, Maademäe oja, Aru kraav, Härgoja, Simsi oja, Aruküla peakraav ja Kostivere peakraav
Taajamat Alavere, Raasiku, Kostivere ja Koogi
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 65 m mpy. [1]
Laskukorkeus 17 m mpy. [1]
Korkeusero 48 m [1]
Pituus 46,1 km [1]
Kaltevuus 1,04 m/km [1]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Jõelähtme jõgi (myös Jõelehteme jõgi, Raasiku jõgi)[2] on joki Viron pohjoisosissa Harjumaalla. Se on Jägala jõen vasemmanpuoleinen sivujoki, joka yhtyy pääuomansa Jõelähtmessä 4,2 kilometriä ennen joensuuta.[1][3][4]

Joen vaikutusalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jõelähtmen jõen valuma-alueen pinta-ala on 21% pääuomansa Jägala jõen valuma-alueesta. Joki virtaa suhteellisen tiheästi asutun alueen läpi Harjumaalla. Se alkaa Anijassa Rasiveren kylän eteläpuolella ja virtaa aluksi harvaan asutulla seudulla. Sitten se saapuu Alaveren kylän peltoaukealle, missä se kääntyy luoteeseen ja ohittaa siellä Alaveren kylän taajaman. Tämän jälkeen se käväisee Raasikussa ja toimii muutaman kilometrin Anijan ja Raasikun kuntien rajajokena. Raasikun pienkauppalan jälkeen joki kulkee Jõelähtmen kunnan alueella. Siellä se yhtyy Jägala jõgeen Koogin kylässä.[1][2]

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki kulkee vain osan matkastaan luontaisia uomia myöten. Alkukilometrit tapahtuvat Kõrvemaalla, joka on harvaan asuttua seutua. Sitten joki kulkee Pohjois-Viron tasangolla, jossa korkeusvaihtelut ovat vain muutaman metrin. Siellä joki meanderoi eli mutkittelee voimakkaasti. Jotkin juoluat on oikastu kaivamalla niiden rinnalle suora uoma. Näiden, ja luontaisten saarien lisäksi, joen uoma on kasvanut pituutta 3,1 kilometriä. Pisimmän reitin kautta joen mitattu uoma on 49 kilometriä ja lyhimmän kautta 46 kilometriä pitkä.[1]

Joki alkaa metsäojana, jolle ei ole karttoihin merkitty lähdettä. Sen alkukilometrit ovat nykyään koneellisesti kaivettua ojaa. Uomaan yhtyy lyhyitä metsä- ja pelto-ojia. Alaveren kylän peltoaukealla jokeen yhtyy vain muutama peltojen kuivatusoja. Huomattavin niistä on Vilamaa peakraavi, jolla on Alaveren kylän taajamassa kaksi peakraaviin kuuluvaa tekojärveä ja jonka valuma-alueen suuruus on 21 km².[1][5]

Maademäe oja yhtyy jokeen Lükatin kylässä ja sen valuma-alue on 21 km². Seuraavassa Kiviloon kylässä on joessa pato ja lyhyt koski. Sen taakse jää Kiviloo paisjärvi (eli patojärvi). Kylän jälkeen joki alittaa Jägala-Pirita kanaalin, joka tuo vettä Kaunissaaren tekojärvestä ja vie sitä Pirita jõgeen. Tästä pari kilometriä eteenpäin saapuu joki Paasiku soolle, josta siihen yhtyy oikealta Känkari kraavi. Tämä suo ja Rätla soo jäävät joen koillispuolelle, kun se kääntyy luoteeseen. Vähän ennen joen saapumista Peningin kylän vaiheille, yhtyy siihen vasemmalta suurin sivujoki Simsi oja. Se on varsin leveäksi kaivettu johto-oja, jonka pituus on 19 kilometriä ja valuma-alueen suuruus 87 km².[1][6][7][8]

Tämän jälkeen joki virtaa Raasiku pienoiskauppalan läpi. Siellä on joessa kaksi saarta ja sen ylittää muutama silta ja Tallinnan ja Narvan välinen rautatie. Juuri ennen Kostiveren pienoiskauppalaa on joen mutkaista uomaa oikaistu yli kilometrin pituisella suoralla kanavalla. Ohitettu uoma on vielä täynnä vettä, mutta sen läpivirtaus on pieni. Kostiveressä on joella saari ja sen ylittää muutama silta.[1][4]

Kostiveren lähellä joki saapuu Kostiveren karstimaalle, jonka läpi joki virtaa. Osuus alkaa joen laajentumalla, jota voidaan pitää lampena. Karstimaalla ei ole Virossa tyypillistä moreenmaakerrosta, vaan kalkkikivikallio on paljaana ja happosateen ja pintaveden eroosiolle alttiina. Vesi onkin liuottanut kallionhalkeamiin uurteita ja päässyt lopulta kovan pintakivikerroksen läpi. Pintakiven alla olevat kalkkikivikerrostumat ovat paljon pehmeämpiä ja siellä joen vesi on avartanut koko joen vetävät maanalaiset uomat. Uomat haarautuvat maan alla ja niitä arvellaan olevan 3–6 haaraa. Joki katoaa maan alle näihin uomiin 2,5 kilometrin matkalla. Joen uomia on tavattu virtaamassa jopa viiden metrin syvyydestä. Kun joki putkahtaa esiin karstimaa-alueen koillispuolella, saavutaankin kohtaan, jossa joki ylittää Tallinnan ja Narvan välinen valtatie 1. Täällä on joessa yli 100 metrinen saari ja kaksi lyhyttä sivuhaaraa, joista valuu vettä neljästä lähteestä. Niiden yhteistuottavuus on kevätulvien aikana 6 000 litraa sekunnissa. Ne saavat vetensä maanalaisesta joesta, joka keväisin tulvii voimakkaasti maanpinnalle asti. Koko karstimaa-alue muodostaa tuolloin järven.[9][10][11][9][2][12][4]

Pian tämän jälkeen joki päättyy. Koogin kylässä on joessa vielä koskimainen putous ja padon nostattama Lundi paisjärv. Patojärvi on rakennettu käytöstä poistetun vesimyllyn tarpeisiin ja se on puoli hehtaaria suuri ja 250 metriä pitkä. Sen allas on luontainen ja se on muodostunut, kun joki on kuluttanut kovan kalkkikivikerrostuman alta pehmeät kerrostumat pois. Joenpohja on siten painunut 12 metriä alemmaksi ja yhtyy uuramassaan laaksossa samanlaiseen Jägala jõen laaksoon. Alapuolisen kosken kivet ovat peräisin kummastakin laaksosta. Patojärvi peittää osittain alleen vesiputouksen, josta on jäljellä pienten putousten koskimainen sarja [13]. Joki yhtyy Jägala jõgeen siinä olevan saaren kohdalla ja jokien vedet sekoittuvat pitkässä koskessa, joka laskee alempana olevaan Linnamäen patojärveen.[1][14][15][9]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joki on lohen, purotaimenen, taimenen ja harjuksen luontaisen lisääntymisalue.[16]

  • Kostiveren kylän kivisilta
    Kostiveren kylän kivisilta
  • Karstialueen joenpohjaa
    Karstialueen joenpohjaa
  • Joki karstialueella korkeanveden aikana
    Joki karstialueella korkeanveden aikana
  • Joki karstialueella korkeanveden aikana
    Joki karstialueella korkeanveden aikana
  • Joen viimeinen koski ennen yhtymistään Jägala jõgeen
    Joen viimeinen koski ennen yhtymistään Jägala jõgeen
  • Alajuoksua elokuussa 2015
    Alajuoksua elokuussa 2015
  • Vanhan Narvan maantien suojeltu silta
    Vanhan Narvan maantien suojeltu silta

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aasmäe, Maarja & Pae, Taavi & Tamla, Toomas: Jõelähtme: Teejuht rändajale ja koduloohuvilisele. Jõelähtme Vallavalitsus, 2011. ISBN 978-9949-21-530-0. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 25.6.2017). (viroksi)
  • Annov, Merle & Kurrel, Kadri & Lepik, Leida: Eesti teedeatlas. Tallinna: Regio, 2014. ISBN 978-9949-520-16-9. toimitus (viitattu 4.6.2017). (viroksi),(englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Keskkonnaregister: Jõelähtme jõgi (VEE1087900) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  2. ↑ a b c Järvekülg, A.: Jõelähtme jõgi(viroksi), eestigiig.ee, viitattu 26.6.2017
  3. ↑ Keskkonnaregister: Jägala jõgi (VEE1083500) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  4. ↑ a b c Regio: Eesti teedeatlas, s.28–29
  5. ↑ Keskkonnaregister: Vilama peakraav (Vilamaa peakraav) (VEE1088000) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  6. ↑ Keskkonnaregister: Maademäe oja (VEE1088100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  7. ↑ Keskkonnaregister: Kiviloo paisjärv (VEE2006710) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  8. ↑ Keskkonnaregister: Silmsi oja (Käpa jõgi) (VEE1088400) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  9. ↑ a b c Suuroja, K. & al.: Eesti Geoloogiline Baaskaart–6343 Maardu, Seletuskiri, Eesti Geoloogiakeskus, Tallinna, 2002 (viroksi)
  10. ↑ Aasmäe, M. & al.: Jõelähtme: Teejuht rändajale ja koduloohuvilisele, 2011, s.17–21
  11. ↑ Aasmäe, M. & al.: Jõelähtme: Teejuht rändajale ja koduloohuvilisele, 2011, s.22–24
  12. ↑ Tartu Ülikool: Karstinähtused Eestis, TÜ geoloogiamuuseum, viitattu 26.5.2017
  13. ↑ Geonames: Jägala juga
  14. ↑ Keskkonnaregister: Lundi paisjärv (VEE2024520) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 25.6.2017. (viroksi)
  15. ↑ Jõelähtme valla: JÕELÄHTME VALLA ARENGUKAVA 2015­–2025(viroksi), viitattu 26.6.2917
  16. ↑ Viron valtion asetus: Lõhe, jõeforelli, meriforelli ja harjuse kudemis- ja elupaikade nimistu(viroksi), viitattu 26.5.2017
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jõelähtme_jõgi&oldid=20271426”