Jänkäkurppa
| Jänkäkurppa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Lymnocryptes |
| Laji: | minimus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lymnocryptes minimus |
|
 |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) on rantalintu, joka kuuluu kurppien heimoon. Lajin nimesi Morten Thrane Brünnich 1764.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienehkö. Nokan pituus noin pään pituus (nokka lyhyempi kuin taivaanvuohella). Linnun pituus on noin 19 cm, siipien kärkiväli 38–40 cm ja paino vaihtelee 30:n ja 100:n gramman välillä. Mustassa selässä kaksi vaaleankeltaista juovaa, päänkuviot taivaanvuohta räikeämmät. Jalat lyhyet, pyrstö kiilamainen nysä. Usein hyvin piilotteleva ja lähtee pakoon vasta lähes kengän alta, mutta ruokailee joskus hyvin näkyvillä jolloin huomio kiinnittyy ylös alas pumppaavaan ruumiiseen. Soidinääni on hyvin omalaatuinen ontto ”kloppotikloppotikloppotikloppoti..”, jota verrataan puusillalla laukkaavaan hevoseen. Kutsuääni taivaanvuohen vastaavaa ääntä hiljaisempi ja pehmeämpi äyskäisy.
Vanhin suomalainen rengastettu jänkäkurppa on ollut 3 vuotta 1 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuotta 4 kuukautta vanha saksalainen kurppa.
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soiden ja kosteikkojen laji, pesii pohjoisen pallonpuoliskon tundralla ja taigan soilla. Suomessa vakituinen levinneisyysalue Joensuu-Oulu -akselin pohjoispuolella, mutta pesii harvakseltaan kosteikoilla etelärannikkoa myöten. Maailman populaation koko on noin 1 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen. Suomessa pesii noin 12 000 paria. Euroopan pesimäkannan kooksi on arvioitu joko 50 000 paria, missä luvussa lienevät mukana myös Venäjän linnut, tai 13 000, mikä on läntisen Euroopan kanta. Kumpikin arvio voi olla pahasti pielessä, sillä jänkäkurppa on vaikeasti havaittava lintu.
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Piilotteleva, hyvän suojavärinsä ansiosta jää usein huomaamatta. Muuttolintu, joka muuttaa pesimäalueelleen huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Se talvehtii laajalla alueella, joka ulottuu Länsi-Euroopasta Pohjois-Afrikkaan, Lähi-itään ja Intiaan sekä Vietnamiin. Kahlaajistamme kestävimpiä, talvehtii etelärannikon sulissa vuosittain.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesä maassa. Naaras munii 4, joskus 3, munaa, haudonta-aika on noin 24 päivää. Naaras huolehtii poikueesta. Voi pesiä kahdesti kesässä.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääasiassa hyönteiset ja nilviäiset, toisinaan myös siemenet.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- ↑ BirdLife International: Lymnocryptes minimus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Jänkäkurppa – Lymnocryptes minimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pynnönen, Jyrki 1991: Jänkäkurpan talvehtiminen Suomessa. - Lintumies 4.1991 s. 162-165. LYL.
- Jänkäkurppa Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus)
- ITIS: Lymnocryptes minimus (englanniksi)
| ||||||||||