János Hunyadi
| János Hunyadi | |
|---|---|
 János Hunyadi teoksessa Chronica Hungarorum vuodelta 1488. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | n. 1407 Hunedoara, nykyinen Romania |
| Kuollut | 11. elokuuta 1456 Belgrad, nykyinen Serbia |
| Ammatti |
sotilas valtionhoitaja |
| Puoliso | Erzsébet Szilágyi |
| Lapset |
Lázlo Hunyadi Mátyás Hunyadi |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
János Hunyadi (s. 1407 – k. 11. elokuuta 1456) oli Unkarin kuninkaan alaisuudessa palvellut sotilaspäällikkö, suurmaanomistaja ja Unkarin valtionhoitaja. Hunyadi tunnetaan etenkin osmanien vastaisista sodistaan ja suurimman voittonsa hänen johtamansa joukot saivat heidän murtaessaan Belgradin piirityksen vuonna 1456. Hunyadi kuoli ruttoon vain joitakin päiviä voittonsa jälkeen. Hänen poikansa Matias Corvinus nousi myöhemmin Unkarin kuninkaaksi. Hunyadilla on huomattava sankarin maine paitsi Unkarissa, mutta myös serbien, kroaatien, bulgaarien ja romanialaisten keskuudessa.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
János Hunyadi syntyi vuoden 1407 paikkeilla.[1] Taustaltaan Hunyadi kuului valakialaiseen (romanialaiseen) pienaatelistoon.[2] Hänen isänsä ritari Woyk tai Vajk oli saanut omakseen Hunyadin linnan nykyisessä Hunedoarassa Unkarin kuningas Sigismundilta. Suku sai sukunimensä ajalle tyypilliseen tapaan omistamiensa maidensa mukaan, mutta alun perin suku oli kotoisin Transilvanian Hategista.[1]
Asemalleen tyypillisen urapolun mukaisesti Hunyadista tuli ritari, joka tarjosi palvelujaan korkeampiarvoisille aateleille tutustuen näin esimerkiksi serbien ruhtinas Stefan Lazarevićiin ja Sigismundin palveluksessa mainetta saaneeseen sotilas Philippo Scolariin.[1] Pian hän alkoi viettää aikaansa kuninkaan hovissa oppien sotataitoja italialaiselta kondottieeri Francesco Sforzalta[1] ja hussilaisilta palkkasoturipäälliköiltä.[2] Hoviin saavuttuaan Hunyadi meni myös naimisiin erään aatelin tytär Erzsébet Szilágyin kanssa.[1] Vuonna 1439 serbit kärsivät lopullisen tappion Osmanien valtakuntaa vastaan ja turkkilaiset uhkasivat nyt näin suoraan Unkaria etelästä. Unkari oli puolestaan ajautunut sisällissotaan perinnöllisen hallitsijan Lázló V:n ja vaalikuningas Vladislav I:n kannattajien välillä. Vladislavilla oli Unkarin alemman aateliston tuki, mutta Lázlólla oli Unkarin magnaattien ja myöhemmin Itävallan arkkiherttua Friedrichin eli myöhemmän keisari Fredrik III:n tuki. Hunyadi tuki muun pienaatelin tapaan Vladislavia, joka nimitti hänet Transsilvanian vajdaksi. Lopulta leskikuningatar Elisabetin kuoleman jälkeen vuonna 1442 Vladislav solmi aselevon Fredrik III:n holhoaman Lázlón kanssa voidakseen keskittyä turkkilaisten muodostamaa uhkaa vastaan.[2]
Turkkilaisten vastainen sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkkilaisilla ja unkarilaisilla oli keskenään ennestään rauhansopimus, mutta vuonna 1443 tilanne osoittautui otolliseksi sotaretkelle turkkilaisia vastaan tästä huolimatta. Sulttaani Murad II oli suostunut Unkarille varsin edullisiin rauhanehtoihin hänen jouduttuaan kukistamaan kapinan Vähä-Aasiassa. Paavin erikoislegaatti Giuliano Cesarini oli saanut aikaan sovinnon Vladislavin ja Fredrik III:n välille, mikä teki Vladislavin suunnitteleman uuden turkkilaisvastaisen sotaretken mahdolliseksi. Lisäksi Cesarini taivutteli Vladislavin rikkomaan rauhansa turkkilaisten kanssa näiden vääräuskoisuuden takia. Uuden sotaretken tavoitteena oli vallata turkkilaisten alueet Balkanilla.[2] Hunyadi kokosi sotaretkeä varten 10 000–12 000, minkä lisäksi joukkoja saatiin Unkarin naapurimaista, kuten Puolasta ja joukkojen kokonaisvahvuus oli noin 30 000. Talvella 1443–1444 käydyissä taisteluissa unkarilaiset valtasivat Nišin ja Sofian kaupungit, sekä voittivat turkkilaiset useissa taisteluissa. Suuret osat Bosniaa, Serbiaa, Bulgariaa ja Albaniaa vapautettiin turkkilaisvallasta. Huollon ongelmien takia unkarilaisten oli lopulta vetäydyttävä helmikuussa 1444.[1] Sotatoimet oli viety vuosia kestäneiden puolustustaistelujen jälkeen turkkilaisten puolelle, mikä herätti innostusta Euroopassa. Kuitenkin kun Murad kuuli rauhan rikkomisesta, hän selvitti nopeasti kapinan Vähässä Aasiassa ja palais joukkoineen Eurooppaan. Unkarin balkanilaiset liittolaiset kaikkosivat turkkilaisten koston pelossa.[2] Vladislav ja Hunyadi kävivät kuitenkin uuteen hyökkäykseen heinäkuussa luulleen virheellisesti venetsialaisen laivaston estävän turkkilaisten saapumisen. Laivastoa ei kuulunut paikalle ajoissa ja oulukuussa 1444 osapuolet kävivät ratkaisutaistelun Varnassa.[1] Taistelu näytti aluksi edulliselta unkarilaisille, mutta käänty tappioksi Vladislavin varomattomuuden takia. Kuningas sai surmansa ja pakoon taistelukentältä päässyt Hunyadi vietti jonkin aikaa Valakian voivodi Vlad Tepesin vankina.[2]
Unkarin valtionhoitajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuninkaan kuolema oli ajanut Unkarin sekasortoon. Valtiopäivät valitsi Lázló V:n Unkarin kuninkaaksi vuonna 1446. Jotta Fredrik III:n valtapyrkimyksiä voitaisiin rajoittaa, Hunyadista tehtiin vielä alaikäisen kuninkaan valtionhoitaja. Valtionhoitaja käytti valtaa kuninkaan nimissä kaksitoistahenkisen holhoojahallituksen johdossa. Unkarin magnaattisukujen aiheuttamista ongelmista huolimatta Hunyadin onnistui asemansa turvin parantaa Unkarin sotavoimia huomattavasti. Unkarin armeijan ydin muodostui nyt hussilaisista palkkasotureista.[2] Vuonna 1448 Hunyadi johti uutta sotaretkeä turkkilaisia vastaan. Hän yritti tavoittaa turkkilaisia vastaan taistelleet albaanien joukot, mutta kohtasi turkkilaiset ennen joukkojen yhdistymistä Kosovopoljen taistelussa, joka päättyi turkkilaisten voittoon.[1] Vuonna 1450 Hunyadi solmi rauhan turkkilaisten kanssa ja sai aikaan sovinnon myös Fredrik III:n kanssa.Hänen asemansa heikkeni selvästi vuonna 14562, jolloin kuninkaasta tuli täysi-ikäinen. Kuningas tukeutui valtaistuimellaan paljolti Cillein sukuun, joka kuului puolestaan Hunyadin vastustajiin. Valtionhoitajan tehtävistä luovuttuaan Hunyadi jäi kuitenkin armeijan ylipäälliköksi.[2]
Voitto Belgradissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1453 Osmanien valtakunnan nuori uusi sulttaani Mehmed II valtasi Bysantin pääkaupunki Konstantinopolin ja jatkoi edelleen valloitusretkeään Balkanille. Euroopassa Konstantinopolin menetys oli suuri järkytys, jonka jälkeen vaadittiin yhteistyötä turkkilaisten pysäyttämiseksi. Fransiskaanimunkki Johannes Capistranolainen johti suurehkon, mutta huonosti aseistetun saksalaisen ja böömiläisen sotajoukon Unkariin turkkilaisia vastaan.[2] Yhteenotto turkkilaisten kanssa seurasi Belgradista, jonka Mehmed II piiritti vuonna 1456.[1] Kaupunkia puolusti Hunyadin lanko Mihály Szilágyi ja Hunyadi riensi pelastamaan piiritettyä kaupunkia. Capistranon johtamat ristiretkeläiset tekivät raivokkaan hyökkäyksen turkkilaisia vastaan samalla, kun kaupungin puolustajat hyökkäsivät ulos turkkilaisia vastaan. Tilanteen väärin arvioineet turkkilaiset kärsivät huomataavan tappion. Uutinen Hunyadin voitosta aiheutti hurmosta Euroopassa[2] ja turkkilaisten myöhempi Unkarin valloitus lienee myöhästynyt tappion johdosta lähes 70 vuotta.[1] Hunyadi itse ei päässyt iloitsemaan voitostaan pitkään, sillä hän kuoli sotajoukkojen leirissä levinneeseen ruttoon vain muutamaa päivää myöhemmin[2] Belgradissa 11. elokuuta 1456.[1]
Kuollessaan Hunyadi oli tunnettu paitsi sotilaana, mutta myös suurmaanomistajana. Hänellä oli ajan mittaan kertynyt suunnaton maaomaisuus etenkin Itä-Unkarissa ja hän oli noussut kaikkien aikojen suurimmaksi unkarilaiseksi maanomistajaksi.[2]
Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hunyadin vastustajiin kuulunut Cillein suku pyrki kitkemään Hunyadien kannattajat Unkarista Jánoksen kuoltua. Ulric Cillei yritti ottaa hallitsijan tuella haltuunsa Hunyadin pojan Lázlo Hunyadin omistaman Nándorfehérvárin linnan. Syntyi kahakka, jossa Hunyadin kannattjaat surmasivat Cillein ja Cillein suku vaati koostoa. Hallitsija antoi mestauttaa Lázlon ja vangituttaa tämän nuoremman veljen Mátyás Hunyadin. Aatelisto nousi kapinaan ja kuningas joutui pakenemaan Prahaan vankinsa mukanaan. Kuningas kuoli vuonna 1457 ja etenkin alemman aateliston tukema Mátyás huudettiin kuninkaaksi vuonna 1458 hallitsijanimellä Matias I. Sittemmin häntä on pidetty yhtenä myöhäiskeskiajan suurista persoonallisuuksista.[2]
János Hunyadi niitti mainetta etenkin turkkilaisten vastaisilla sodillaan. Unkarissa häntä pidetään legendaarisena sankarihahmona, isänmaanystävänä ja sotilaallisena nerona.Sankarina häntä ovat pitäneet yhtä lailla serbit, kroaatit, bulgaarit ja romanialaiset, jotka ovat kokeneet Hunyadin Balkanin kansojen johtohahmona turkkilaisten vastaisessa sodassa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta János Hunyadi Wikimedia Commonsissa
- Janos Hunyadi ja turkkilaiset, Hakkapeliitta, 20.09.1938, nro 38, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||
