Jyvässolu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jyvässolut eli granulosyytit ovat polymorfonukleaarisia leukosyyttejä (valkosoluja), joiden päätehtävä on fagosytoosi eli solusyöminen, mutta jotka kykenevät myös ekstrasellulaarisiin puolustusreaktioihin. Granylosyytit kuuluvat myeloidiseen solulinjaan ja ne voi tunnistaa solussa värjättäessä näkyvistä hiukkasista eli granuloista.

Granulosyytit jaetaan värjäytyvyytensä mukaan neutrofiileihin, basofiileihin ja eosinofiileihin.

Neutrofiilinen granulosyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neutrofiilisten granulosyyttien tuma on 2–5-liuskainen. Neutrofiilit ovat ihmisen ja koiran yleisimpiä leukosyyttejä. Niiden määrä lisääntyy akuuteissa bakteeritulehduksissa, joissa ne osallistuvat kudokseen muodostuvan märkäeritteen muodostamiseen. Märkäerite muodostuu bakteereista, kuolleesta kudoksesta ja neutrofiilisista granulosyyteistä. Neutrofiilisten granulosyyttien määrää nostavat myös syöminen ja stressi. Linnuilla ei ole lainkaan neutrofiilisia granulosyyttejä, mutta niiden tilalla on heterofiilisiä granulosyyttejä.

Eosinofiilinen granulosyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eosinofiilisten granulosyyttien tumat ovat kaksiliuskaisia. Eosinofiiliset granulosyytit hillitsevät tulehdusrektioita, vaimentavat allergisia oireita ja tuhoavat parasiitteja. Niiden määrä verenkierrossa lisääntyy loistartuntojen, leukemian ja allergioiden yhteydessä. Eosinofiilien granuloissa on muun muassa histaminaasia, joka tuhoaa vapaata histamiinia. Ihmisellä eosinofiilien määrä on korkeimmillaan keskiyöllä ja matalimmillaan puolenpäivän aikoihin.

Basofiilinen granulosyytti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basofiilisten granulosyyttien tuma on suuri ja epäsäännöllisen muotoinen. Basofiilien granuloissa on hepariinia ja histamiinia, joillakin kotieläimillä lisäksi serotoniinia. Allergisen reaktion yhteydessä tiettyjen immunoglobuliinien liittyminen basofiilien solukalvoon aiheuttaa granuloiden sisällön vapautumisen verenkiertoon. Nämä vapautuneet aineet puolestaan osallistuvat allergiaoireiden syntyyn: esimerkiksi histamiini aiheuttaa verisuonten seinämien läpäisevyyden kasvamista, jolloin plasmaa siirtyy kudoksiin. Pahimmassa tapauksessa tämä voi aiheuttaa šokin, kun veren tilavuus verisuonistossa pienenee.

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.