Jyvässolu
Wikipedia
Jyvässolut eli granulosyytit eli polymorfonukleaariset leukosyytit ovat valkosoluja, joiden tehtävä on fagosytoosi eli solusyöminen, mutta ne kykenevät myös ekstrasellulaarisiin puolustusreaktioihin. Granylosyytit kuuluvat myeloidiseen solulinjaan ja ne voi tunnistaa solussa värjättäessä näkyvistä hiukkasista eli granuloista.
Granulosyytit jaetaan värjäytyvyytensä mukaan neutrofiileihin, basofiileihin ja eosinofiileihin.
[muokkaa] Neutrofiilinen granulosyytti
Neutrofiilisten granulosyyttien tuma on 2-5 liuskainen. Ne ovat ihmisen ja koiran yleisimmät leukosyytit. Niiden määrä lisääntyy akuuteissa bakteeritulehduksissa, joissa ne osallistuvat kudokseen muodostuvaan märkäeritteen muodostumiseen. Märkäerite muodostuu bakteereista, kuolleesta kudoksesta ja neutrofiilisista granulosyyteistä. Neutrofiilisten granulosyyttien määrää nostavat myös ateria ja stressi. Linnuilla ei ole lainkaan neutrofiilisia granulosyyttejä, mutta niiden tilalla on heterofiilisiä granulosyyttejä.
[muokkaa] Eosinofiilinen granulosyytti
Eosinofiilisten granulosyyttien tumat ovat kaksiliuskaisia. Eosinofiiliset granulosyytit hillitsevät tulehdusrektioita, vaimentavat allergisia oireita ja tuhoavat parasiitteja. Niiden määrä verenkierrossa lisääntyy loistartuntojen, leukemian ja allergioiden yhteydessä. Eosinofiilien granuloissa on muun muassa histaminaasia, joka tuhoaa vapaata histamiinia. Ihmisellä eosinofiilien määrä on korkeimmillaan keskiyöllä ja matalimmillaan puolen päivän aikoihin.
[muokkaa] Basofiilinen granulosyytti
Basofiilisten granulosyyttien tuma on suuri ja epäsäännöllisen muotoinen. Basofiilisen granulosyytin granuloissa on hepariinia ja histamiinia, joillakin kotieläimillä on lisäksi serotoniinia. Allergian yhteydessä tiettyjen immunoglobuliinien liittyminen basofiilien solukalvoon aiheuttaa granuloiden sisällön vapautumisen verenkiertoon. Nämä vapautuneet aineet puolestaan osallistuvat allergiaoireiden syntyyn. Esimerkiksi histamiini aiheuttaa verisuonten seinämien läpäisevyyden kasvun, jolloin osa plasmasta siirtyy kudoksiin. Pahimmassa tapauksessa tämä voi aiheuttaa sokin, kun veren tilavuus verisuonistossa pienenee.
