Juutalais-kristillinen jumalakäsitys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Juutalais-kristillinen jumalakäsitys on kristinuskon käsitys Jumalasta, joka osittain perustuu juutalaisuuteen. Kristinusko on perinyt jumalakäsityksen osittain juutalaisuudesta, koska ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, ja heille Jumala oli sama kuin Jahve.

Teologi John Hick kirjoittaa teoksessaan Uskonnonfilosofia, että kristinuskon Jumala on:

  • Yksi
  • Ääretön, itseolevainen
  • Luoja
  • Persoonallinen
  • Rakastava, hyvä
  • Pyhä

Monoteismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monoteismiksi eli yksijumalaisuudeksi kutsutaan käsitystä, jonka mukaan on olemassa yksi persoonallinen jumala. Juutalainen ja kristillinen jumalakäsitys on ehdottoman yksijumalainen.[1] Tosin kristinuskossa Jumalan olemus sisältyy kolminaisuusoppiin. Kristinuskon kolminaisuusoppi ja Jeesuksen jumaluus ovat ristiriidassa juutalaisen teologian kanssa, joka korostaa Jumalan ykseyttä, jakamattomuutta ja ruumiittomuutta. [2]

Juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirja Vanha testamentti kuvaa, kuinka heprealainen monoteismi syntyi käyden jatkuvaa ja koskaan täysin ratkeamatonta taistelua monijumalaisuuden ja monolatrian kanssa. Heprealaiset palvoivat jumalaansa Jahvea alun perin monien jumalien joukkoon kuuluvana heimojumalana, joka vastusti esimerkiksi filistealaisten Dagonia ja moabilaisten Kemosia.[1]

Ääretön, itseolevainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristillisen ajattelun mukaan jumala on ääretön, rajaton ja riippumaton. Jumalaa ei ole luonut kukaan muu olento. Jumalan yläpuolella ei ole ketään, joka voisi tuhota hänet. Täten kristinuskon jumala on ikuinen, vailla alkua ja loppua.[3]

Luoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumala on luonut kaiken muun kuin oman itsensä. Aikaisemmin on ollut vain Jumala, mutta hän on luonut kaikkeuden tyhjästä. Täten Jumala ja hänen luomakuntansa eli kaikkeus ovat täysin erillään toistaan. Luotu ei voi tulla luojaksi, ihminen Jumalaksi. Toiseksi kaikkeus on riippuvainen Jumalasta, joka on kaikkeuden valmistaja ja ylläpitäjä. Hickin mukaan usko ei vaadi mitään tiettyä kaikkeuden synnyn selitystä, joskin hänen mukaansa jotkin käsitykset, kuten tyhjästä ainutkertaisesti syntynyt kaikkeus, antavat juutalais-kristilliselle luomisopille jonkin verran ulkoista tukea[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hick, John: Uskonnonfilosofia. (Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969). Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hick 1992, s. 10–11.
  2. Christianity Jewish Virtual Library.
  3. Hick 1992, s. 13–14.
  4. Hick 1992, s. 15–16.