Mukula
Mukula on versokasvien turpeiden ja maltoisten, vararavintoa sisältävien osien yleisnimi.[1][2] Tällainen kasvinosa toimii talvehtimis- ja lisääntymiselimenä. Mukulajuuri (juurimukula) on muodostunut juuresta ja mukulavarsi (varsimukula) varresta.[2]
Mukulajuuri on muutunnaisjuuri, jossa turpea muodostuma on kasvanut joko pääjuureen tai versojuureen.[3] Lantulla on pääjuurimukula ja monilla kämmeköillä on versojuurimukula.[4] Mukulamainen pääjuuri on ainakin yläosastaan turpea. Sellaisia on vain kaksisirkkaisilla kasveilla, esimerkiksi porkkanalla. Mukulamaiset versojuuret kasvavat tavallisesti ilmaverson tyveen, harvemmin maaversoon. Niissä saattaa olla koko juuri laajentunut tai vain tietty osa paksuuntunut, kuten mukulaleinikillä ja joillakin kämmeköillä.[3]
Mukulavarsi on osittain tai kokonaan turpeaksi paisunut varsi, joka on tavallisesti haaraton. Tavallisimmin mukuloita on muodostunut maavarsiin. Perunalla ja peltopähkämöllä maarönsyjen kärkiin on kasvanut mukula. Joidenkin sahramien verson tyveen on paisunut tyvimukula. Monilla syklaameilla on alkeisvarsimukula eli sirkkavarsimukula. Maanpäällisiä varsimukuloita on esimerkiksi kyssäkaalilla ja joillakin trooppisilla epifyyttikämmeköillä.[5] Tällaiset mukulat ovat vihreitä. Kaksisirkkaisten siemenkasvien juuren ja varren turpeaa yhteismuodostumaa nimitetään juurikkaaksi.[3] Tämän mukulatyypin äärimmäistapaus on retiisin alkeisvarsimukula.[5]
Viljellyt mukulakasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanalaisten syötävien osien vuoksi viljellyt kasvit voidaan ravintomerkityksensä ja pitkälti viljelytapansakin perusteella jakaa kahteen ryhmään, juureksiin ja tärkkelysmukuloihin. Tyypillisiä juureksia ovat esimerkiksi porkkana, lanttu ja punajuurikas. Ne ovat yleensä kaksivuotisia, siemenistä lisättäviä kasveja. Niiden merkitys ravintoenergian lähteenä on vähäinen, mutta ne ovat tärkeitä vitamiinien ja kivennäisaineiden lähteinä. Useimmat lajit ovat peräisin Lähi-idästä tai Välimeren maista.[6]
Tärkkelysmukulat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tärkkelyspitoiset mukulat ovat viljojen ohella toinen tärkeä viljelyskasvien ryhmä, joka tuottaa runsaasti tärkkelystä ihmisen perusravinnoksi. Niitä yleensä myös lisätään kasvullisesti mukuloista. Kaikki tärkeimmät lajit ovat peräisin päiväntasaajan tuntumasta, useimmat Etelä-Amerikasta. Useimmat niistä ovat tyypillisiä tropiikin viljelyskasveja. Peruna on kuitenkin peräisin niin korkealta Andien vuoristosta, että se on sopeutunut viileämpään ilmastoon. Nykyisin sitä viljelläänkin etupäässä lauhkealla vyöhykkeellä.[7]
Runsaasti tärkkelystä sisältäviä mukulakasveja ovat:
- Peruna (Solanum tuberosum)
- Maniokki (Manihot esculenta)
- Bataatti (Ipomoea batatas)
- Jamssit (Dioscorea), useita lajeja
- Vihannestaaro (Colocasia esculenta)
- Nuolijuuri eli arrowjuuri (Maranta arundinacea)
- Intiankanna (Canna indica)
- Ulluco (Ullucus tuberosus)
- mukulakäenkaali eli oka, oca (Oxalis tuberosa)
- Mukulaköynnöskrassi eli anu (Tropaeolum tuberosum)
- Kastanjasädekaisla eli maakastanja (Cyperus esculentus var. sativus)
Näistä peruna, maniokki ja bataatti kuuluvat maailman kymmenen viljellyimmän kasvin joukkoon[8]. Muilla on pääasiassa vain paikallista merkitystä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomalainen tietosanakirja, hakusana ”mukula”. Weilin+Göös, 1989–1993. ISBN 951-35-4644-6.
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, hakusana ”mukula”. Otava, 1960–1965.
- ↑ a b c Uusi tietosanakirja, hakusana ”mukulajuuri”. Tietosanakirja oy, 1960–1966.
- ↑ Tirri, Rauno et al.: Biologian sanakirja, hakusana ”mukula”. Otava, 2003. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b Uusi tietosanakirja, hakusana ”mukulavarsi”.
- ↑ Rousi 1997, s. 201–203.
- ↑ Rousi 1997, s. 168–189.
- ↑ Rousi 1997, s. 178.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mukula Wikimedia Commonsissa
