Jussi Lehtonen (näyttelijä)
Jussi Lehtonen (s. 1974) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.
Lehtonen valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1999. Hän on näytellyt muun muassa Suomen Kansallisteatterissa.[1] Lokakuussa 2015 hän väitteli teatteritaiteen tohtoriksi aiheenaan hoitolaitoksissa esiintyvän näyttelijän yleisökontakti.[2]
Lehtonen toimii Suomen Kansallisteatterin Yhteisöt ja osallisuus -osaston[3] päällikkönä. Osasto pitää sisällään Kiertuenäyttämön, Nuorten Kansallisteatterin ja yleisötyön toiminnot. Kiertuenäyttämö[4] vie esityksiä hoitolaitoksiin ja vankiloihin sekä valmistaa dokumenttiteatteriesityksiä yhdessä eri tavoin marginalisoitujen ihmisten kanssa, ja se perustettiin osaksi Kansallisteatteria Lehtosen aloitteesta vuonna 2010. Lehtosen ensimmäinen oma kiertue-esitys oli Shakespearen sonetteihin pohjautuva monologi Rakkaus ei ole ajan narri.[1] Sen kokemusten pohjalta hän on kirjoittanut kirjan Samassa valossa – Näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella.[5] Lehtosen esikoisohjaus oli yhdessä vankilasta vapautuneiden kanssa toteutettu dokumenttiteatteriesitys Vapauden kauhu[6], jonka ensi-ilta oli Kiasma-teatterissa marraskuussa 2015. Vapauden kauhu -projektin osallistujien kokemuksista syntyi saman niminen kirja, jonka Lehtonen toimitti.[7]
Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa Lehtosen ohjaama Toinen koti -esitys, jossa näyttelivät pakolaisina Suomeen tulleet taiteilijat yhdessä Suomessa pitkään vaikuttaneiden taiteilijoiden kanssa. [8] Lehtosen viimeisin ohjaus on Yle Draaman ja Kansallisteatterin yhteinen ääniteossarja Vankilataidetta.
Vuosina 2016-2021 Lehtonen oli mukana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa, jossa tutkitaan taiteen mahdollisuutta edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa.[9]
Lehtonen sai 2007 Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnon[1] ja vuonna 2011 opetus- ja kulttuuriministeriön jakaman Suomi-palkinnon.[10] Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Sokeain kuunnelmaraati valitsi Lehtosen vuoden 2019 ääninäyttelijäksi kuunnelmateoksessa Punainen myrsky (käsikirjoitus Elina Hirvonen ja dramatisointi ja ohjaus Soila Valkama). Lehtonen palkittiin 12.6.2020 Helsingin kaupungin vuoden taiteilijapalkinnolla[11].
Elokuvarooleja Lehtosella on ollut muun muassa Olli Saarelan elokuvassa Lunastus (1997) ja Heikki Kujanpään elokuvassa Suomen hauskin mies (2018).
Hän on myös suomentanut ranskalaista proosaa ja liettualaisia näytelmiä. Syksyllä 2024 ilmestyy hänen esikoisromaaninsa Mies jolla on naisen sydän WSOY:n kustantamana.
Nettijulkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vankilataidetta
- Institutions of Love and Death: Shakespeare’s sonnets in elderly care (yhdessä Nely Keinäsen kanssa)
- Ilmaisuyhteisö Kansallisteatterissa: eettisiä haasteita yhteisöllisesti suuntautuneessa dokumenttiteatterissa
- Ilmaisuyhteisön tarina: ex-vankien ja taiteilijoiden yhteisö Vapauden kauhu -projektissa
- Elämäntunto: näyttelijä kohtaa hoitolaitosyleisön (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuviteltuja yhteisöjä Kansallisteatterissa
- Olen pakolainen, siis poliittinen henkilö
- The Syrian civil war in a theatre workshop - and how we got over it
- Maahanmuuttovirasto taiteen asiantuntijana (Arkistoitu – Internet Archive)
- Trans nature is diverse
- Let's make this prison into an art school
- Onko hulluksi tekeytymisellä hyvinvointivaikutuksia (Arkistoitu – Internet Archive)
- Toinen koti -tutkimusvideot
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Anni Syrjäläinen: Duodecimin kulttuuripalkinto näyttelijä Jussi Lehtoselle Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2007;123(22):2663. Viitattu 15.12.2011.
- ↑ Gustafsson, Miia: Hoitotaide on huono termi – "Kuinka moni taiteilija voi antaa hoitotakuun?" Yle Uutiset. 1.10.2015. Viitattu 2.10.2015.
- ↑ Yhteisöt ja osallisuus Kansallisteatteri. Viitattu 14.3.2023.
- ↑ Kiertuenäyttämö Kansallisteatteri. Viitattu 3.12.2019.
- ↑ Jussi Lehtosen teos Samassa valossa ilmestynyt Helsingin Diakonissalaitos. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 15.12.2011.
- ↑ Ilmaisuyhteisön tarina Yhteisö ja taide. Viitattu 3.12.2019. (englanniksi)
- ↑ VAPAUDEN KAUHU. Toim. Jussi Lehtonen (2016) | ntamo www.ntamo.net. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ Teatteriarvostelu: Kivuliaimmat asiat kerrotaan musiikin keinoin Kansallisteatterin loistavassa kantaesityksessä Helsingin Sanomat. 17.11.2017. Viitattu 28.4.2018.
- ↑ Artsequal - Etusivu www.artsequal.fi. Viitattu 3.12.2019.
- ↑ Ministeri Arhinmäki jakoi vuoden 2011 Suomi-palkinnot 15.12.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 15.12.2011.
- ↑ Helsingin taiteilijapalkinto 2020. STTinfo.fi.
| ||||||||||
