Jussi Kekkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uuno Johannes (Jussi) Kekkonen (30. syyskuuta 1910 Iisalmi1. huhtikuuta 1962 Loviisa) oli suomalainen majuri, toimitusjohtaja ja presidentti Urho Kekkosen nuorempi veli. Jussi Kekkonen taisteli menestyksekkäästi talvisodassa Kuhmon suunnalla mutta hän menetti näkönsä haavoituttuaan jatkosodan alkuvaiheissa.

Kekkonen kävi Kadettikoulun 1930-luvun alussa ja palveli sitten upseerina Kuhmon rajakomppaniassa. Kekkosta pidettiin tarmokkaana ja kansanomaisena upseerina.

Talvisodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 1939 perustettiin Kuhmon rajakomppanian komentopaikalla Jämäksen kasarmilla Erillinen Pataljoona 14 jonka päällikkönä oli everstiluutnantti Frans Ilomäki. Luutnantti Jussi Kekkonen toimi pataljoonan toisen komppanian päällikkönä. Talvisodan alkaessa Kekkosen komppania oli Kalliojoella linnoitustöissä. Ylivoimainen vihollinen hyökkäsi Lammasperän suunnalla noin 50 miehen vahvuisia suomalaisjoukkoja vastaan ja Kekkosen komppania lähetettiin sinne vahvistukseksi. Suomalaiset olivat jo luopumassa asemistaan Vääräjoella kun Kekkonen kokosi joukot 6. joulukuuta 1939 alkaneeseen vastahyökkäykseen. Vääräjoen asemat miehitettiin uudelleen ja venäläiset vetäytyivät Vääräjoen taakse. Etuvartiot sijoitettiin nyt Vääräjoelle ja varsinainen puolustusasema tuli Tyrävaaralle. Venäläisten uusi hyökkäys 12. joulukuuta toi heidät aina Tyrävaaran peltoaukealle saakka.

Kekkosen johtama 270 miehen osasto aloitti jouluaattona 1939 hyökkäyksen Rannan taloon ja Kupsusen majoitusalueelle linnoittautuneita venäläisiä vastaan. Muutaman tunnin taistelun jälkeen venäläiset lähtivät vetäytymään kohti rajaa asettuen asemiin Hukkajärvelle Kiekinniemen talon tuntumaan. Kekkonen tuhosi 150 miehen osastollaan 28. joulukuuta venäläispataljoonan Kiekinniemellä vielä olleet rippeet loppujen venäläisten paetessa rajan yli.

Osasto Kekkonen keskittyi jatkossa tammi–maaliskuun 1940 aikana Kiekinkosken suunnan varmistamiseen. Osasto harjoitti myös tiedustelua ja häirintää Rasti–Saunajärvi–Riihivaara-maantien suunnassa.

Jatkosodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 kapteeniksi ylennetty Jussi Kekkonen toimi Kuhmon rajakomppanian päällikkönä Rukajärven suunnalla. Kekkosen johtama Osasto Miinoa siirtyi rajan yli ja valtasi pienin tappioin Miinoan ja Luvajärven kylät. Seuraavana tavoitteena oli Kiimasjärven kylä jossa venäläisten tiedettiin olevan asemissa. Kekkonen lähti etenemään kolmen joukkueen voimin ja kahden konekiväärin tukemana Kiimasjärven kylää kohti. Kylän laitamilla hyökkääjät törmäsivät aamulla venäläisten varustettuihin asemiin eivätkä onnistuneet valtaamaan kylää. Venäläiset iskivät Kekkosen osaston selustaan jolloin osaston oli lähdettävä vetäytymään. Vetäytyminen muuttui paoksi ja osasto hajosi sen jälkeen kun Kekkonen haavoittui vaikeasti venäläisten väijytyksessä. Kekkonen ja hänen lähettinsä löytyivät illalla nuotiolta maastoa haravoitaessa ja Kekkonen toimitettiin pian lentokoneella Luvajärveltä kenttäsairaalaan Kuhmoon. Silmiin haavoittuneen Kekkosen näköä ei voitu kuitenkaan enää pelastaa.

Kekkosen jälkeen Kuhmon rajakomppanian päälliköksi tullut luutnantti Taskinen sijoitti komppananian asemiin jokilinjalle Luvajärven kylän länsipuolelle. Viikon kuluttua paikalle saapui kapteeni Seitamon johtama Lieksan rajakomppania. Hyökkäys Kiimasjärven suntaan aloitettiin uudestaan mutta vahvasti linnoitettua kylää ei saatu vallattua useista yrityksistä huolimatta ennen kuin venäläiset itse lähtivät kylästä kun Rukajärven päätien suunnalla edenneet suomalaisjoukot alkoivat uhata heidän selustayhteyksiään. Ennen lähtöään he sytyttivät kylän palamaan.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haavoittumisen seurauksena Kekkonen menetti näkönsä pysyvästi. Hänet ylennettiin majuriksi ja sodan jälkeen hän toimi loviisalaisen laivanvarustaja Ragnar Nordströmin yrityksessä johtotehtävissä. Jussi Kekkonen kuoli keväällä 1962 ja hänet haudattiin Kajaanin sankarihautaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]