Junkers Ju 290

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Junkers Ju 290A-5
Junkers Ju 290
Kuvaus
Tehtävä Meripartiointi, kuljetus, pommitus
Miehistö 9
Ensilento 16. heinäkuuta 1942 (Ju 290 V1)
Palveluskäyttöön Elokuussa 1942
Valmistaja Junkers
Mitat
Pituus 28,64 m
Kärkiväli 42,0 m
Korkeus 6,83 m
Siipipinta-ala 203 m²
Paino
Tyhjäpaino 33 005 kg
Lastattuna x
Maksimi lentoonlähtöpaino 44 970 kg
Voimanlähteet
Moottorit 4x BMW 801G/H tähtimoottori
Teho 5 088 kW
6 920 hp
Suoritusarvot
Maksiminopeus 440 km/h
Kantama 6 150 km
Lakikorkeus 6 000 m
Avioniikka
Tutka FuG 200 Hohentwiel
Aseistus
Aseet 2x 20 mm MG 151/20 runkotorneissa
1 x 20 mm MG 151/20 pyrstössä
2x MG 151/20 rungon kyljissä
1x MG 151/20 asekondoleissa
2x 13 mm MG 131 asekondoleissa

Junkers Ju 290 oli Luftwaffen toisen maailmansodan loppupuolella käyttämä nelimoottorinen pitkänmatkan kuljetus-, meritiedustelu- ja pommilentokone. Se perustui Junkersin sotaa edeltäneisiin Ju 89- ja Ju 90 -konemalleihin ja suunnitelmiin.[1]

Junkers 290 oli Junkers Ju 90 -matkustajakoneen suora kehitelmä. Ju 90:nen versioitten sopivuutta sotilaskäyttöön oli jo aiemmin kokeiltu, mutta vuonna 1941 rakennettujen kahden uuden prototyypin katsottiin eroavan niin paljon Ju 90:stä että niille annettiin uusi mallitunnus. Koneet tekivät ensilentonsa vuoden 1942 puolivälissä ja ne hyväksyttiin nopeasti palveluskäyttöön ja otettiin sarjatuotantoon. Kyseiset Ju 290A-0 -prototyypit ja ensimmäiset viisi tuotantosarjan Ju 290A-1 -konetta varustettiin raskaiksi kuljetuskoneiksi asentamalla niiden pyrstöön lastausrampit ja varustamalla ne konekivääritorneilla. Jotkut näistä koneista osallistuivat saman vuoden joulukuussa Stalingradin taistelun lentohuoltoon.

Koneen tuotantolinja perustettiin Letovin lentokonetehtaaseen Prahaan ja se alkoi tuottaa koneen taisteluversioita, alkaen Ju 290A-2 -mallista, joka oli varustettu meripartiointia varten etsintätutkalla. A-3- ja A-4-mallit erosivat vähäisessä määrin toisistaan aseistukseltaan ja lopullinen tuotantomalli oli A-5-versio. Vuoden 1943 lopulta ne alkoivat korvata Focke-Wulf Fw 200 Condoreita Atlantin valtamerellä Saksan sukellusvenelaivaston maalinetsijöinä. Ju 290 oli hyvin varustettu tehtäväänsä, mutta raaka-ainepula esti niiden laajamittaisen tuotannon. Saksan menetettyä pääsynsä Atlantille Normandian maihinnousun jälkeen niiden käyttötarve loppui. Koneitten valmistus loppui lokakuussa 1944.

Letov rakensi sodan jälkeen Letov L.290 Orel matkustajakoneen Ju 290B:n prototyypin osista.[2]

Koneen lastausramppi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to Axis Aircraft of World War II. London: Bounty Books, 2006. ISBN 0-7537-1460-4. (s. 130-131)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]