Julkinen palvelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Julkiset palvelut ovat palveluja, joita valtio ja kunnat rahoittavat paljolti verovaroista ja joilla tuotetaan kansalaisille tai asukkaille palveluja. Varsinkin hyvinvointivaltiossa näin on pyritty hyvinvointiin. Julkiset palvelut eivät tavoittele voittoa niin usein kuin kaupalliset, vaan tavoitteena usein on taata kaikille ihmisille mahdollisuus hyviin peruspalveluihin.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisia palveluja ovat usein ne, joita pidetään välttämättömänä modernille elämälle, joten niiden yleisen saatavuuden pitää olla turvattu (esimerkiksi vesi). Esimerkkinä palvelusta, jota ei pidetä välttämättömänä eikä tuoteta julkisesti, on hiustenleikkuu. Toisaalta välttämättömyys ei ole rationaalinen argumentti julkisen omistuksen puolesta, koska yksityinenkin voi tuottaa. Voidaan myös kysyä, toimivatko välttämättä saatavien palveluiden markkinat, jos kaupankäynti on määritelmän mukaan tavaroiden ja palveluiden vapaaehtoista vaihdantaa.

Kehittyneissä maissa julkisiin palveluihin kuuluvat usein:

  • koulutus
  • sähkö, kaasu, vesi ja viemäröinti
  • palokunnat
  • terveydenhuolto
  • poliisi

Useimmissa tapauksissa julkiset palvelut ovat palveluita, eivät tavaran valmistusta. Palvelut voi tuottaa paikallinen tai kansallinen monopoli, etenkin aloilla, joiden poliitikot muuten ajattelevat olevan luonnollisia monopoleja. Toisaalta jotkut katsovat luonnollisen yksityisen monopolin olevan tehokkaampi kuin lakisääteinen monopoli. Ei voida myöskään olla varmoja siitä, ettei kilpailua syntyisi.

Julkisen palvelun eri muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkinen palvelu on yleensä järjestetty kolmella eri tavalla: Julkisen sektorin itse ylläpitämä, kilpailutettuna tai palvelusetelein.

Julkisen sektorin ylläpitämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisen sektorin ylläpitämällä palvelulla tarkoitetaan palvelua jonka kunta tai valtio kustantaa sekä järjestää itse. Palvelun työntekijät ovat suorassa työsuhteessa julkiseen sektoriin. Palvelun resursseista päätetään kunnallisessa tai valtiollisessa elimessä. Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu ei tavoittele voittoa, joskin esimerkiksi joukkoliikenteessä pyritään usein nollatulokseen. Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu voi myös olla laillinen monopoli, jolloin ainoastaan julkisella palvelulla on oikeus toimia markkinoilla. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat Veikkaus ja Alko. Varsinkin laillisissa monopoleissa julkisen sektorin ylläpitämiä resursseja ei usein mitoiteta kysynnän, vaan poliittisen tahdon mukaan. Ongelma julkisten sektorin ylläpitämissä palveluissa on vaihtoehtojen (kilpailun) puuteselvennä, mikä ei kannusta tai pakota luomaan palveluita vastaamaan kansalaisten kysyntää, tämän takia julkisen sektorin ylläpitämiä palveluita on viime aikoina korvattu kilpailutetuilla palveluilla.

Julkisen sektorin kilpailuttama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailuttamalla pyritään tarjoamaan julkisesti rahoitettu palvelu joka ei kärsi niistä ongelmista joista julkisen sektorin ylläpitämä palvelu kärsii. Julkisen sektorin kilpailuttamassa palvelussa kunta tai valtio kustantaa palvelun mutta ulkoistaa palvelun järjestämisen vapaille markkinoille. Kilpailuttamalla palvelu yksityisillä hyödynnetään markkinatalouden luomaa hintainformaatiota millä päästään tehokkaampaan lopputulokseen -- toisaalta jos markkinatalous ei ole rakenteellisesti ehjä (se on esimerkiksi oligopoli), siitä ei saada markkinatalouden hyötyjä. Kilpailutuskaan ei anna kansalaisella todellista vaihtoehtoa valita palvelun tarjoajaa, sillä päätöksen käytettävästä yrityksestä tekee julkinen sektori, tämän takia on kehitetty palvelusetelijärjestelmä.

Julkisten palvelujen kilpailuttamisesta löytyy viime vuosilta esimerkkejä Suomesta ja ulkomailta koska EU vaatii jokaisen julkishallinnon hankinnalta kilpailutusta. Näitä ovat muun muassa joukkoliikenne, kuntien jätehuolto ja rakennusprojektit.

Kilpailuttaminen ei ole aina huono asia, mutta on esitetty kritiikkiä siitä, että se edistäisi yksityisten monopolien syntyä, joka johtaisi tuottajan poliittisen kontrollin katoamiseen.[1] Onnistunut kilpailuttaminen edellyttää, että julkinen rahoitus ja suunnittelu ovat tarpeen, minkä jotkut kyseenalaistavat.

Palvelusetelein järjestetty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Palveluseteli

Palvelusetelein järjestetyllä palvelulla voidaan yrittää korjata kahden edellä esitetyn järjestelmän vikoja, kilpailutus luo tarpeen tehokkuuteen ja palvelusetelit antavat päätäntävallan kansalaisille. Palvelusetelijärjestelmässä kunta tai valtio ei järjestä eikä tilaa mitään palvelua, vaan antaa kansalaisille palveluseteleitä (toisin sanottuna "rahaa", eräänlainen "lahjakortti" tai "lounasseteli") joilla kansalaiset saavat itse ostaa palvelun haluamaltaan taholta. Lisäksi palvelusetelijärjestelmällä päästään eroon siitä byrokratiasta, joka syntyy kilpailuttamisen järjestämisessä. Palvelusetelijärjestelmällä voidaan siten vähentää korruptiota, jossa yritykset lahjovat poliitikkoja voittaakseen kilpailutuksen.

Palvelusetelein järjestetty julkinen palvelu antaa kansalaisille kaikkein suurimman valinnanvapauden mutta sekään ei ole ongelmaton eiväthän poliitikot voi viime kädessä varmasti tietää haluavatko kansalaiset todella kyseisiä palveluita, vai käyttäisivätkö nämä rahansa mieluummin johonkin muuhun.

Palvelusetelein järjestettyjä palveluita ei Suomessa vielä juurikaan ole. Vuonna 2009 voimaantullut lakimuutos mahdollisti kuntien järjestää palveluita palveluseteleiden kautta. Palveluseteleiden käytön lisäämistä kannatetaankin laajasti läpi puoluekentän, erityisesti palveluseteleihin myönteisesti suhtautuva Vihreän puolueen kansanedustaja Osmo Soininvaara on pitänyt aihetta esillä mediassa. [2] Tällä hetkellä useassa kunnassa on käytössä kokeiluja palveluseteleistä julkisen sektorin ylläpitämän palvelun rinnalla.

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Julkinen terveydenhuolto

Yhdysvaltojen terveydenhuolto, joka tuotetaan suurimmaksi osaksi yksityisesti, on muihin kehittyneihin maihin verrattuna taloudellisesti tehottomin.[3][4]

Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan on olemassa runsaasti kansainvälistä tietoa, jonka mukaan yksityistämisellä, kilpailuttamisella sekä yhtiöittämisellä ei paranneta terveydenhoidon laatua eikä tehdä terveydenhoitoa halvemmaksi[5].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]